Peli piilottaa mekaanisen toiston luokassa

Luokan edessä puhuva opettaja, hiljaa kuuntelevat lapset ja 45 minuutin oppitunti. Tämä ei enää ole edes ihannekuva alakoulun luokasta – päinvastoin.

Opettaminen ja oppiminen kehittyvät alati. Niin sanotun ”frontaaliopetuksen” merkitys opettajan työssä on vähentynyt muutamassa kymmenessä vuodessa huomattavasti. Frontaaliopetus tarkoittaa sitä perinteiseltä tuntuvaa kuvaa opetustilanteesta, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. 

– Silläkin on toki edelleen paikkansa. Nyt tiedämme, ettei lapsi jaksa keskittyä 45 minuuttia olemaan hiljaa paikallaan ja kuuntelemaan. Joskin minusta tuntuu, että harva aikuinenkaan voi rehellisesti sanoa jaksavansa sellaista, Oulun kristillisen koulun opettaja Anssi Lautamo pohtii.

Opettamistyön luonne on kehittynyt monipuolisemmaksi. 

– Kasvatuksellinen näkökulma on vahvasti läsnä tämän päivän työssä. Emme pelkästään opeta missä on Norja, vaan opetamme lapsia etsimään ja hakemaan tietoa. 

Kun opettaja tai oppikirja ei ole enää ainut tiedonlähde, vaan oppilaat etsivät tietoa omatoimisesti, tulee eteen tietysti kysymys lähteiden luotettavuudesta.

– Puhumme luokassa paljon lähteistä ja siitä, millaisiin lähteisiin voi luottaa. Muistutan oppilaita, että kirja ja tietokone ovat molemmat vain välineitä, kuten pyyhekumi ja kynä. Se, että tieto löytyy kirjasta tai internetistä, ei vielä tarkoita, että se olisi luotettavaa, Lautamo jatkaa.

Vaikka nuoret oppilaat toimivat entistä itsenäisemmin, ei se tarkoita, että opettaja voisi nostaa jalkoja pöydälle. 

– Aikuisen merkitys ei ole vähentynyt, päinvastoin. Opettaja on turvallinen aikuinen ja tsemppaaja. Jalkatyö on erittäin tärkeää: luokassa pitää kiertää koko ajan, eikä saa odottaa, että joku nostaa kätensä. Opettajuuteen on tullut myös paljon lisää hallittavaa sisältöä, kuten lapsen oikeusturvaan liittyviä asioita. Vaikka se on tietysti lapsen kannalta hyvä asia, lisää se opettajan työn kuormittavuutta suuresti.

Opettaja teeseillä eteenpäin

Työn kuormittavuuden lisääntyessä opettajan oman työnsä seuraamisen taidot korostuvat. Itselleen on pystyttävä olemaan armollinen. Anssi Lautamo laati itselleen viime syksynä kolme teesiä ohjaamaan omaa työskentelyään.

– Ensiksi: ole itsellesi armollinen, toiseksi: pidä kohtaaminen keskiössä ja kolmanneksi: opi tuntemaan vastuullesi annetut lapset. Ensimmäisen vuoden jälkeen nämä ovat osoittautuneet sangen osuviksi – erityisesti tuo ensimmäinen, Lautamo pohtii.

Anssi Lautamo pitää omassa työssään erityisesti mahdollisuudesta kohdata lapsia ja oppia työssään koko ajan uutta. Erityisesti häntä inspiroi se, että hän saa olla läsnä lasten tärkeässä kasvuprosessissa ja olla myös toivottavasti vaikuttamassa siihen, mitä heistä tulee isona. 

Lautamon työpaikka kristillisessä koulussa on laatuaan harvinainen. Suomessa toimii 17 kristillistä koulua. Koulut toimivat valtioneuvoston luvalla ja niissä opiskelee noin 2000 oppilasta. Toisin kuin vaikkapa Yhdysvaltojen yksityiskouluissa, Suomessa perusopetuksen tulee olla myös yksityiskouluissa täysin maksutonta.

– Saamme oppilaiden lukumäärään perustuvaa rahoitusta valtiolta, mutta muutoin toimimme kunnan yksiköitä pienemmällä budjetilla. Mielestäni tämä näkyy kuitenkin toiminnassamme positiivisena seikkana – teemme vähällä rahalla laatua, ja olemme huomattavasti kunnan kouluja pienempi yksikkö Oulussa, jossa koulut ovat verrattain isoja. 

Lautamon mukaan kristillinen koulu merkitsee lähinnä avointa arvopohjaa.

– Opetussuunnitelmassamme on hieman enemmän uskonnon oppiainetta, kuin kunnan kouluissa. Kristillinen arvopohjamme ja arvokasvatuksemme näkyy, emmekä salaa sitä mitä olemme. Vietämme päivänavauksia ja juhlia enemmän, ja kevätlukukausi päättyy Herran siunaukseen kirkossa. 

Piilotettuna peleihin

Anssi Lautamo laati pro gradu -työnsä lasten suosiman Mine­craft-pelin hyödyntämisestä oppimisympäristönä. Erilaiset pelit ovat olleet läsnä Lautamon elämässä pitkään ja hän harrastaa niitä edelleen vapaa-ajallaan.

Pelien käyttäminen opetustyössä vaatii opettajalta paljon, mutta hyvin tehtynä se mahdollistaa oppimisprosessin vaatiman perin yksitoikkoisen ja mekaanisen toistamisen piilottamisen pelin sisälle.

– Pelillistämistä on tehty aina, eikä se ole uusi ilmiö, mutta nyt sille on osattu antaa nimi ja sitä on opeteltu tietoisesti hyödyntämään opettamisessa. 

Esimerkiksi matematiikassa koordinaatistojen oppimiseen liittyy paljon mekaanista toistoa, jossa oppilaiden tulee etsiä annettuja pisteitä koordinaatistoista. Lautamo opetti luokkansa ensin koordinaatistojen käyttöön ja piirtämiseen, ja sitten oppikirjan tehtävien sijaan luokka ryhtyi pelaamaan laivanupotusta. 

– Ensin pelasimme perinteisellä tavalla ja myöhemmin koordinaatistossa, jossa akselit saavat myös negatiivisia arvoja. Koordinaatiston oppiminen tapahtui nopeasti, sillä annoimme sille viitekehykseksi pelin. Opettelimme sitä mitä pitikin, mutta häivytin koordinaatistopisteiden etsinnän toistamisen laivanupotuspelin sisälle, jossa se on mielekästä ja motivoivaa, Lautamo kertoo.

Pelillistäminen ei ole ainoastaan luonnotieteen aineiden mahdollisuus. Myös kristinuskon sisältöjä voi oppia ja opettaa pelien kautta.

– Uskonnon opettamiseen on monia hyviä lautapelejä tarjolla. Itse opettajana olen myös laatinut tietovisoja, joiden tuloksien laskemiseen on tarjolla helppoja älypuhelinsovelluksia. Pistokoe ei olekaan lapsille niin negatiivinen juttu, jos se on kätketty tietokilpailuun.

Pelillistäminen ei ole kuitenkaan oikotie onneen. Peleistä muodostuu helposti kilpailuasetelmia luokan sisälle. Syntyy voittajia ja häviäjiä.

– Kilpailuasetelmat luokan sisällä ovat haaste ilman pelillistämistäkin, mutta pelin tullessa mukaan lapset ryhtyvät luonnostaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Lapset kyllä pitävät siitä, mutta en halua korostaa kilpailua, sillä näen sen tuovan mukanaan ongelmia. 

Kilpailuasetelmaa voi vähentää pelimekaniikkaa muokkaamalla.

– Eräs ratkaisu kilpailun lieveilmiöihin on käyttää enemmän yhteisöllisiä pelejä, joissa vastus ei olekaan toisessa oppilaassa, vaan itse pelissä, jota vastaan pelataan joukolla. Sellaisia nykyään löytyy lautapeleistäkin, Lautamo toteaa.

Ei papiksi ilman
opettajan papereita

Martti Luther toteaa pöytäpuheissaan, ettei ketään tulisi ottaa papiksi, ellei hän ole ensin toiminut koulussa opettajana. Vaikka Lautamo ei halua ryhtyä uudistamaan kirkon alojen koulutusvaatimuksia, ei hän näe uskonpuhdistajan ajatusta kelvottomana.

– Opettajan työssä oppii kantapään kautta sen, että oppilaat katsovat koko ajan sinua: sitä miten käyttäydyt ja olet. Tämä pätee varmasti myös pastorin työhön. Papin elämällä on valtava vaikutus seurakuntaan. Toinen merkittävä seikka, jota papin olisi hyvä opettajalta oppia, on auktoriteetin ja luottamuksen yhtäaikaisen rakentamisen taito. 

Opettaja oppii työssään jatkuvasti toisista ihmisistä.

– Ihminen ja ihmisluonne tulee todella tutuksi. Pohdin paljon sitä, kuinka voisin parhaalla tavalla vaikuttaa minun vastuulleni annettujen elämään. Ehkäpä ne vuosi sitten laatimani teesit tulevat jälleen tässä kohtaa esille, Anssi Lautamo päättää.