On siunaus olla äiti

Joanne Birgenin lapsuuden kotipaikka oli hyvin erilainen kuin missä hänen omat lapsensa nyt kasvavat. Kenialainen maalaiselämä vaihtui Suomen maisemiin. Joanne on kohdannut Suomessa erilaiset äitiyden haasteet, mutta luottaa kaikessa Jumalaan.

Helsingin keskustan ytimessä sijaitsevassa Luther-kirkossa kokoontuu tavallisena sunnuntaiaamuna seurakuntajoukko, jossa kulttuurit kohtaavat. Kyseessä on kansainvälinen messuyhteisö, jonka seurakuntalaisista suurimmalla osalla sukujuuret ovat muualla kuin Suomessa. Näin on myös lapsuutensa ja nuoruutensa Keniassa viettäneellä Joanne Birgenillä.
Joanne on asunut miehensä kanssa Suomessa 10 vuotta. Hän on nuori äiti, joka on tällä hetkellä kahden tyttärensä kanssa kotona. Essi on 8 vuotta ja Emilia puolitoistavuotias.
Joanne on kotoisin Länsi-Keniasta, pienestä kaupungista nimeltä Kapsabet. Hänen lapsuutensa oli tyypillistä kenialaista kyläelämää.
– Synnyin kuusilapsiseen perheeseen. Meitä on viisi siskoa ja yksi veli. Vanhempani ovat maanviljelijöitä. He pitävät lehmiä ja istuttavat maissia, Joanne kertoo.
Joannen lapsuuden ympäristö oli hyvin erilainen verrattuna siihen, missä hänen omat lapsensa nyt kasvavat Suomessa. Joannen lapsuudenkodista moni länsimaalaiselle itsestään selvä asia puuttui.
– Asuimme pienessä omakotitalossa, jossa ei ollut sähköä, internetistä puhumattakaan. Meillä ei ollut vesijohtovettä, vaan vesi täytyi hakea itse kaukaa vedenottopaikasta. Kouluun piti juosta joka aamu kymmenen kilometriä. Tällaista elämä on kenialaisessa kylässä.
Joanne kertoo, että Keniassa yhteisö on hyvin tiivis; ihmiset ovat jatkuvasti kontaktissa toisiinsa ja viettävät paljon aikaa keskenään.
– Kylässä ihmiset elävät hyvin lähekkäin. Emme vietä aikaa yksityisissä kodeissa vaan elämme koko kylä yhdessä. Myös kaikki kylän lapset leikkivät keskenään, Joanne selittää.
Joannen koko perhe on kristittyjä, ja Joanne viettikin lapsuudessaan ja nuoruudessaan ison osan vapaa-ajastaan kirkossa.
– Perheeni oli hyvin sitoutunut anglikaaniseen kirkkoon. Menimme joka sunnuntai kirkkoon, ja lauantaisin meillä oli kuoroharjoitukset. Olin nuorisokuoron johtaja ja hyvin sitoutunut palvelutehtävääni.

Talven keskelle

Joanne muutti Suomeen 2010 miehensä Ellyn perässä. Ellyn perhe on kotoisin samalta alueelta kuin Joanne mutta eri kylästä. Hän oli tutustunut miehensä kanssa aikoinaan seurakunnan nuortentapaamisissa. Joanne kertoo, että hänellä oli ennen Suomeen tuloaan hyvin ruusuinen kuva siitä, millaista elämä on Euroopassa.
– Olin kuullut paljon Euroopasta ennen tuloani Suomeen. Päässäni oli kuva, että siellä on hyvin kaunista ja elämä ei ole enää selviytymistä. Olin kuullut, että ei tarvitse mennä töihin ja silti saa rahaa. Kun saavuin, ymmärsin, että asia on eri tavalla kuin olin ajatellut.
Kun Joanne saapui Suomeen, hän joutui kohtamaan ensimmäisenä lumisen talven. Kenian kuumasta ja kuivasta ilmastosta tulleelle se oli pienimuotoinen järkytys.
– Kun saavuin Suomeen oli joulukuu, ja lentokentällä oli 30 senttimetriä lunta. Olin peloissani, kun hengitin, ja ilma höyrystyi kylmyydestä. Ajattelin, että varmaan pyörryn ensimmäisellä minuutilla. Kaikkialla oli valkoista ja kylmää. Olin samaan aikaan ahdistunut ja paniikissa, mutta innoissani siitä, mitä näin, Joanne muistelee nauraen.

– Minulle on hyvin tärkeää opettaa omat lapseni tuntemaan Jumala, Joanne Birgen sanoo.

Haaste ja siunaus

Joannen tämänhetkisessä elämässä äitinä olo vie suurimman osan hänen ajastaan. Kotimaastaan Keniasta hän on saanut erilaisen mallin äitinä olosta kuin mihin hän on Suomessa tottunut.
– Keniassa on monta heimoa, joilla on kaikilla vähän omat tapansa siinä, millainen äidin rooli perheessä on. Omassa kalenji-heimossani äidin tehtävä on pitää huolta perheestään, tehdä ruokaa, hoitaa lapsia ja istuttaa kasviksia perheen ravinnoksi. Mies ei esimerkiksi auta ruuan teossa. Minun heimossani täytyy olla vahva äiti, sillä kaikki kotityöt riippuvat naisesta, Joanne kuvaa.
Vaikka äidillä on Joannen kulttuurissa paljon tehtäviä, hän on silti kokenut, että lapsiarki on Suomessa paljon vaikeampaa. Suurin ero on siinä, että Suomessa lasten kasvatus hoidetaan yksin, mutta Keniassa se on koko yhteisön tehtävä.
– Kotimaassani nuoret äidit saavat yhteisöltä paljon tukea. Kulttuurissani ei saa esimerkiksi synnyttämisen jälkeen kolmeen kuukauteen tehdä mitään kotitöitä, vaan naapurit ja sukulaiset auttavat kaikessa. Suomessa taas on paine selviytyä kaikesta yksin. Vaikka mies voisikin auttaa, hänen täytyy yleensä käydä töissä. Arvostan Suomen viranomaisten äideille antamaa rahallista tukea, mutta kun vertaan kotimaahani, Suomessa on henkisesti hyvin raskasta olla äiti, Joanne huokaa.
Joanne on saanut olla jo 8 vuotta äitinä. Vaikka hänen kulttuuritaustansa äitiyden haasteet ovat hyvin erilaisia kuin mihin hän on joutunut Suomessa tottumaan, hänellä on kuitenkin äitinä syvä luotto Jumalan huolenpitoon.
– Luotan Jumalaan, sillä en voi tehdä mitään ilman häntä. Minulle on myös hyvin tärkeää opettaa omat lapseni tuntemaan Jumala. Äitiyteen kuuluu hyvin iloisia hetkiä, mutta myös hyvin vaikeita hetkiä. Äitinä olo on ennen kaikkea suuri siunaus ja lahja Jumalalta, Joanne alleviivaa.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 9/20.