”Odotan, että saan nähdä Markun vielä”  

Virve Mäki jäi leskeksi nelikymppisenä, kun nuorin hänen kolmesta lapsestaan oli alle kaksivuotias. Seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin Virven suru on alkanut kääntyä kiitollisuudeksi vuosista, jotka hän sai elää aviomiehensä kanssa.   

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Lahden hyppyrimäet häämöttävät sumun takaa. Kadulla kävelee perheitä Suomen lippujen kanssa. Ovat menossa katsomaan Salpausselän kisoja. Virve Mäki, 49, on tullut minua vastaan junalta.  Hollolassa, lähellä Lahden kaupungin rajaa siniharmaassa puutalossa asuva Virve ja hänen 15- 11-, ja 9-vuotiaat lapsensa ovat hiihtolomalla. Pari päivää ennen tapaamistamme Virve on palannut lasten kanssa Kurikasta, missä he kävivät tapaamassa Virven edesmenneen aviomiehen Markku Mäen vanhempia, lasten isovanhempia.    

Yön tunteina  

Syyskuussa 2014 Virve oli juuri kotiutunut sairaalasta kuuden päivän ikäisen Martta-vauvan kanssa. Markku, silloin 41-vuotias, oli ollut korkeassa kuumeessa. Virve oli passittanut hänet lääkäriin ajatellen, että miehellä saattaisi olla keuhkokuume.    

Paljastuikin jotain aivan muuta.   

Markun epätavallisesti heitteleviä maksa-arvoja oli tuolloin seurattu jo pitkään. Syytä arvojen vaihtelulle ei kuitenkaan löydetty. Nyt Markulle oli tehty magneettitutkimus, jossa havaittiin kasvain suolistossa ja etäpesäkkeitä maksassa.   

Syöpäkasvain oli massiivinen. Se oli kasvanut vuosien ajan.   

– Diagnoosi oli pommi, täysi yllätys, Virve toteaa.     

”Voisitko auttaa?”  

Syöpädiagnoosin jälkeen Markulle tehtiin leikkaus. Sitten aloitettiin solumyrkkyhoidot.  Markku kesti hoitoja hyvin. Virve hoiti kotityöt ja Markku vietti aikaa lasten kanssa, ulkoili ja leikki.   

Virve sanoo, ettei hänellä ollut koko ajan synkkä olo Markun sairauden aikana.     

– Ajattelin, että Jumala herätti Lasaruksenkin kuolleista. Takerruin toivoon siitä, että voisihan hän Markunkin parantaa! Koin Jumalan läsnäolon lohduttavana. Se toi turvaa. Tiesin, että ympäri Suomea ihmiset rukoilivat Markun puolesta ja että ne huudot kuullaan.  Mutta tiesin myös, että on otettava vastaan se, mitä tulee.   

”Käsiisi suuriin, oi Jumalani”  

Juhannuksena 2016 Virvelle ja Markulle ilmoitettiin, ettei syöpähoitoja enää jatkettaisi. Markulle etsittiin valmiiksi saattohoitopaikka. Virve ajatteli kuitenkin, että sairauden loppuvaihe voisi kestää jopa kuukausia.   

Kaksitoista päivää juhannuksen jälkeen, maanantaiaamuna, Virve joutui ensimmäisen kerran Markun sairauden aikana soittamaan kotisairaanhoitoon ja pyytämään, että sairaanhoitaja tulisi laittamaan Markulle pistoksen kipujen vuoksi.    

– Aamulla noustessani en tajunnut, että nämä olisivat viimeiset tunnit Markun kanssa, Virve sanoo.   

Markun Elina-sisko siunasi Markun. Elina ja Virve lauloivat Pekka Simojoen laulun Varjoista maan. Kun he pääsivät säkeeseen ”Käsiisi suuriin, oi Jumalani, tahdon antaa nyt henkeni”, Markku hengitti syvään. Virve ymmärsi tuossa hetkessä, että se oli viimeinen hengenveto.   

Markku oli toivonut, että saisi olla kotona mahdollisimman pitkään. Nyt hän sai lähteä keskeltä lapsiperheen arkista elämää.   

 Sairaus ei erottanut  

Kaksi päivää ennen Markun kuolemaa Mäet ehtivät juhlistaa 11-vuotishääpäiväänsä.   

– Sairastuminen ei erottanut meitä. Niinkin voi käydä, Virve miettii.   

Oletko tuntenut vihaa Jumalaa kohtaan siksi, että Markku kuoli?  

– On niitäkin hetkiä ollut. Jouduin kohtaamaan oman peikkoni, yksinhuoltajuuden. Olin myös naiivisti ajatellut, että voisin vaikuttaa omaan elämääni tekemällä tiettyjä valintoja. Nyt minulta ei kysyttykään, haluanko jäädä leskeksi vai en. Mietin, miten ikinä tulen selviämään lasten kanssa ja miten minä ja lapset ikinä selviämme tervejärkisinä. Oli myös hyvin riipaisevaa kantaa lasten surua, Virve toteaa.  

– Mutta olen myös ajatellut, että jos Jumala salli Markun kuoleman, hän huolehtii, että kestän sen. Markun sairauden aikana rukoukseni saattoivat olla tällaisia: ”Herra, auta!” Saimme rukousvastauksia ja luotin siihen, että minusta pidetään huolta.   

Näemme vielä 

On kahdeksas kevät Markun kuolemasta, ja pian on pääsiäinen. Virven ja lasten pitkäperjantaihin kuuluu rauhoittuminen menoista. Pääsiäispäivänä etsitään piilotettuja suklaamunia.  

Pääsiäisen kristillinen sanoma on Virvelle tärkeä.  

– Pääsiäisen tapahtumat nivoutuvat konkreettisesti elämään, kuolemaan ja jälleennäkemisen toivoon. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus mahdollistavat  jälleennäkemisen. Kerran saamme nähdä paitsi Jeesuksen, myös meille rakkaat ihmiset uudelleen. Vaikeudet ja hankaluudet kuuluvat tähän elämään, mutta taivaassa niitä ei enää ole. Se on vapauttava ajatus! Ilman Jeesuksen sovitustyötä ristillä maailma olisi todella toivoton paikka, Virve sanoo. 

Odotatko, että näet Markun uudelleen?  

– Odotan, vaikka se onkin sitten ihan erilaista kuin elämämme oli täällä. Ajatus siitä, että näen Markun vielä joskus ja puhua hänen kanssaan, on sydäntä lämmittävä. Lapsille olen monesti sanonut, että saatte nähdä vielä isin. Se tuo arkeen lohtua ja toivoa.   

 Lue haastattelu kokonaan Sanansaattajasta 6 / 2024