Näihin haluttiin vastauksia

Eilen järjestettiin kokousviikon ohjelmaan kuuluva kyselytunti. Edustajat ovat voineet tehdä etukäteen kysymyksiä mm. piispoille ja kirkkohallituksen johtaville toimihenkilöille. Tilaa on myös vapaasti esitetyille kysymyksille.

Ajassa on ilmiöitä, jotka poikivat viimeiset kolme kysymystä. Ensin kirkkoherra Sammeli Juntunen halusi tietää tarkemmin kirkon osallistumisesta viime kesänä Helsingin pride-kulkueeseen. Kansliapäällikkö Pekka Huokuna vastasi. Toki vastauksen sisältö on kuultu aiemminkin: kirkkohallituksen johtoryhmä on tehnyt päätöksen ja perustellut mukanaoloa siten, että kaikilla ihmisillä on paikka kirkossa. Huokuna muistutti kirkkohallituksen myös tiedottaneen, ettei tämä merkitse muutosta kirkon avioliittokäsityksessä. Vastauksen hän päätti muistini varaisesti sanomalla, että on pohdittava, miten jatkossa on hyvä menetellä. Sitten hän piti lyhyen tauon ja sanoi: ”Pohditaan.”

Juntusen kysymyksen jälkeen toimittaja Pekka Niiranen kysyi, miten kirkko puolustaa uskonnon- ja sananvapautta. Niiranen viittasi näinä päivinä paljon uutisoituun kansanedustaja Päivi Räsäsen poliisitutkintaan ja syyttämistapaukseen. Kysyjä oli huomannut kahden yksittäisen piispan jo asiasta jotakin sanoneenkin. Arkkipiispa vastasi, että tilanne on edennyt niin nopeasti, ettei laajemmin olla ehditty reagoida. Samalla hän vakuutti, että kirkko haluaa puolustaa laajaa positiivista uskonnonvapautta. Kansliapäällikkö jatkoi sanomalla, että kirkkohallitus pitää tärkeänä, että uskonnonvapaus toteutuu myös julkisessa tilassa. ”Myös kristittyjen uskonnonvapaus.”

Viimeisen kysymyksen tein kristittyjen turvapaikanhakijoiden kohtalosta. Kysymykseni kuului näin:

”Vuonna 2015 maahamme saapui poikkeuksellisen suuri joukko pakolaisia lähinnä islamilaisista maista. Sittemmin monet näistä syntyperäisistä muslimeista ovat päässeet kosketuksiin kristillisen kirkon kanssa. On saatu todistaa myös kristityiksi kääntymisiä. Nyttemmin monia kristityiksi kastettuja turvapaikanhakijoita on palautettu lähtömaihinsa hengenvaarallisiin oloihin. Vaikka kyseinen valtio ei virallisesti seuraisi sharia-lakia, palautettavan suku voi sitä seurata. Islamista luopuneelle Koraanin laki merkitsee kuolemantuomiota. On vahvoja syitä uskoa, että tähän mennessä palautettuja henkilöitä on jo surmattu tai ainakin heitä on kadonnut. Kysymys: Ovatko piispat tai kirkkohallitus pyrkineet vaikuttamaan viranomaisiin, jotta veljiämme ja sisariamme ei lähetettäisi vainottaviksi? Moraalinen taakka on painava kirkolla, jolla on niin läheiset ja hyvät suhteet valtiovaltaan, kuin maanantaina kuulimme useaan otteeseen ministerin ja arkkipiispan suulla.”

Sekä arkkipiispa että kansliapäällikkö pitivät kysymystä hyvin tärkeänä. Kirkko on jo tarttunut ongelmaan, mutta ei yksin. Koska ongelma koskee kaikkia kristittyjä, liikkeellä on oltu ekumeenisena rintamana. On kuulemma tavattu myös sisäministeriä ja vaikutelmaksi on jäänyt, että viesti on kuultu. Huokuna myönsi kirkkomme olevan sellaisessa asemassa, että sillä on erityinen vastuu. Kirkko pitää tärkeänä sitä, että viranomaiset kuulevat sitä seurakuntaa tai yhteisöä, jonka parissa kristityksi kääntynyt turvapaikanhakija on elänyt.

Oma vaikutelmani oli, että vastausten konkretia kasvoi loppua kohti. Yllätyshän se ei ole. Tätä salia ja koko kirkkoamme jakaa vahvasti avioliittokysymys ja pride-ideologia, vaikka kirkko yhä tunnustaa vain miehen ja naisen välisen avioliiton. Sen sijaan hyvin moni, varmasti enemmistö, on valmis puolustamaan uskonnon- ja sananvapautta, vaikka olisikin itse homokysymyksestä eri mieltä kuin Päivi Räsänen. Ja oma kysymykseni oli varmaan kiitollisin vastattava. Tuskin kukaan täällä on sitä mieltä, että kristityksi kääntyneen lähettäminen hengenvaaraan on ihan hyvä juttu.