Nähdään Maata Näkyvissä -festareilla, jos Jumala suo

Syksyllä 2009 valmistauduimme marraskuussa vuosittaiseen suurtapahtumaan, Maata Näkyvissä -festareihin. Olimme paiskineet töitä projektipäällikkö Anne Vähätalon kanssa koko vuoden, ja tapahtuman kannalta tärkeimmät hetket olivat käsillä. Kolme viikkoa ennen festariviikonloppua saimme uuden ja yllättävän huolenaiheen. Sikainfluenssa-virus oli saapunut Suomeen. Olisiko mahdollista, että isoja tapahtumia alettaisiin perua? Maata Näkyvissä -festareille tultiin ympäri Suomea sadoilla seurakunnan busseilla. Väkeä on paljon, yli 30 000, kun kaikki päivät ja kävijät lasketaan yhteen.

Onneksemme lähipiirissä oli ihan parasta asiantuntemusta virusten varalle. Entisen Maata Näkyvissä projektisihteerin vaimo ja monivuotinen festaritalkoolainen Eeva Broberg oli aloittamassa EU:n tartuntatauti-virusasiantuntijana, hänellä oli varmasti luotettavaa tietoa, miten viruksen kanssa toimitaan festariolosuhteissa. Turun Lutherin kirkolla messuissa kävi säännöllisesti turkulainen bakteeriasioihin erikoistunut ylilääkäri Pentti Huovinen sekä entinen Sleyn Kenian lähetti, Turun Punaisen ristin nykyinen toiminnanjohtaja Pauli Heikkinen. Nämä asiantuntijat antoivat meille selkät neuvot ja ohjeet, miten tulee toimia. Kaikkien suulla sanottiin, että festareita ei tarvitse peruuttaa, kunhan paikalla on selkeät varotoimenpiteet. Ensiavussa on riittävästi lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa ja valmiit yhteydet Turun yliopistolliseen kesussairaalaan. Jos jollekin tulee yöllä kuumetta, hänet  siirretään eristyksiin sairaanhoitajien suojiin, varmasti kaikki menee hyvin. Festaritiimi ryhtyi toimiin. Puuhaa oli runsaasti lisää, ja ihmisten löytämisestä tuli ensiksi pientä päänvaivaa. Lääkäreitä ja sairaanhoitajia ilmaantui kuitenkin runsaasti.

Viikko ennen festareita ilahduin, kun kirkollinen päämedia Kotimaa lähestyi minua festareiden tiimoilta. Iloni hälveni haastattelun aikana. Toimittaja ei ollut juurikaan kiinnostunut festareiden sisällöstä tai paikalle tulevista nuorista, ainoa mielenkiinnon aihe ja jopa ihmetys oli, että aiotteko tosiaan järjestää Maata näkyvissä -festarit, vaikka virus on liikkeellä. Selitin asantuntijoiden antamista varotoimenpiteistä ja turvallisuudesta, mutta minulle jäi hiukka epävarma fiilis, tuntui ettei viestini mennyt perille. Festarikeskiviikkona kävin ennen Turkuun lähtöä nopeasti Lempäälän nuorisotilassa hakemassa jotain tavaroita mukaan Turkuun. Kerroin siellä, että virusuutisointi hiukka huolestuttaa. Lempäälän seurakunnan nuorisotiimin jäsenet olivat ihmeissään epävarmasta fiiliksestäni. He rohkaisvat ja lohduttelivat, että eihän tässä ole mitään hätää, totta kai kaikki menee hyvin.

Ajelin keskiviikkona Turkuun, kävimme projektipäällikön kanssa asioita läpi ja kuulimme vielä Brobergin Eevan viimeiset terveiset. Kaikki oli hyvin ja kunnossa. Mietimme myös, että Pirkkahallin Kauneus- ja terveysmessut keräävät paljon enemmän ihmisiä, ja siellä ollaan käsien ja kasvojen kanssa koko ajan tekemisissä, ei meillä ole hätää.

Seuraavana aamuna selvisi, että kirkollinen uutisointi oli tavoittanut myös profaanin median. Puoli kahdeksan aikaan hampaita pestessäni puhelin soi ensimmäisen kerran. Savonlinnan nuorisotyöntekijä soitti ja kysyi kiihtyneellä äänellä: ”Juha, miten se nyt on, voiko sinne Turkuun lähteä huomenna, kun tilanne on hengenvaarallinen! Oletteko te oikeasti järjestämässä näitä festareita? Nyt näyttää siltä, että me ei olla varmasti tulossa eikä moni mukaan.” Vastasin vielä unenpöpperöisellä äänelläni, että turvatoimemme ovat kunnossa, ja tottakai mennään terveys edellä. Meillä on Suomen parhaat asiantuntijat mukana. No laita sitten Teksti-TV päälle, puhelimessa sanottiin. Sydämeni nousi kurkkuun ja totesin että hei, mä soitan sulle kohta takaisin. Avasin teksti-TV:n – ja todellakin. ”Kristillinen nuorisotapahtuma leikkii nuorten terveydellä” todettiin siellä ihan pääuutisena. Nopean aamupalan aikana soittelin jo aika moneen paikkaan, ja minunkin puhelimeni alkoi soida jatkuvasti. Sley oli palkannut uuden tiedotuspäällikön, ja nyt uusi kaveri, Martti Haverinen, pääsi mukavan haasteen äärelle. Maata Näkyvissä -tiedotuksesta vastasi vapaaehtoinen talkoolainen. Festaritoimistoon tullessani yllätyin siitä, että tämä turkulainen opiskelija, Johannes Koskenniemi, värkkäsi jo tiedotetta pää sauhuten.

Tuo torstai on ollut varmasti kiireisin festariviikon torstai ikinä. Olimme kaikissa uutisissa, ja meitä syytettiin siis nuorten terveydellä leikkimisestä. Monet lääketieteen asiantuntijat ihmettelivät festareiden järjestämistä. Tämä tuntui epäreilulta, koska toimimme koko ajan yhteydessä terveysalan kovimpien ammattilaisten kanssa, ja teimme asiat korostetun tarkkaan ja huolellisesti.

Torstai-päivän aikana lähti usea tiedote eteenpäin. Olimme yhteydessä seurakuntiin ja vastasimme puhelimiin koko päivän ajan. Projektipäällikkömme sai epämääräisiä tappouhkauksia ja pelotteluja, miten hän joutuu helvettiin, kun laittaa nuoret kuolemaan. Olin Turun radion haastattelussa. Luulin, että se menee vain paikallisradioon, kunnes isoveljeni soitti Mikkelistä, että mites siellä menee, olit juuri radion uutisissa! Taitaa olla tiukka paikka.

Teimme töitä ja rukoilimme. Ihmeellisesti koimme myös, että meitä johdetaan tässä koko ajan. Paniikin keskellä oli myös outo rauha. Torstai-illan talkoomessuun valmistautuessa työtoverini Pohjanmaalta, Esa Luomaranta, laittoi tekstaria: Juha, ei enää mitään hätää. Eduskunnan kyselytunnilla turkulainen kansanedustaja kysyi, että pitäisikö valtiovallan perua Maata Näkyvissä -nuorisotapahtuma Turussa, ja hänelle vastattiin, ettei tämmöisiä terveydellisiä perusteluja ole.

Puhelin soi aktiivisesti vielä perjantainakin, ja festarit alkoivat ajallaan perjantai-iltapäivänä. Seurakuntien bussit tulivat Savonlinnasta ja joka suunnasta. Väkeä oli arviolta tuhat vähemmän kuin edellisvuonna.

Jumala johdatti meitä hienosti näiden infulenssafestareiden aattona. Festaritiedottaja yhteistyössä Haverisen Martin kanssa teki hienoa työtä, enkä minäkään Vähätalon Annen kanssa asioita ihan mokannut, koska meidät palkittiin myöhemmin talvella Vuoden kristillinen mediateko -palkinnolla tästä kriisitiedotuksesta.

Tämä festariviikko on ollut mielessäni, kun valmistaudun vuoden 2020 Maata Näkyvissä -festareiden ohjelmajulkkareihin. Kukaan ei tiedä, mikä on viruksen tilanne syksyllä.  Valmistaudumme Maata Näkyvissä -festareihin rukoillen ja töitä tehden. Kuljemme koko ajan terveys edellä miettien, että isojen nuortenfestareiden tärkeimpiä arvoja on aina turvallisuus.

Festareiden teema on ajankohtainen: ”Minulla on unelma”. Iso unelma tällä hetkellä on se, että marraskuussa nähdään Turussa. Turussa on tapana sanoa: Nähdään, jos Jumala suo.