Näennäinen ja aito huoli lapsista

Monelle lähin omainen on valitettavasti viranomainen. Tämä todellisuus näytti nousevan esiin myös, kun lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila peräänkuulutti yhteiskunnan valppaampaa puuttumista lapsen oikeuksien toteutumiseen uskonnollisissa yhteisöissä.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle jätetty aloite koskee uskonnonvapauslaissa säädetyn asiantuntijalautakunnan tehtävän uudistamista. Kurttilan ehdotuksen mukaan uudistus toteutuisi siten, että lautakunta voisi puuttua jo rekisteröidyn yhteisön toimintaan. Perusteluna on, että lapsen edun turvaamiseen saataisiin nykyistä selkeämmät välineet ja että yhteisö velvoitettaisiin kiinnittämään huomiota ilmenneisiin epäkohtiin.

Lautakunnan tehtävänä on tehdä arvio, jonka perusteella ministeriö voisi tarvittaessa nostaa kanteen. Kanne voisi johtaa varoitukseen tai jopa yhdyskunnan lakkauttamiseen, jos se on toiminut vastoin lakia tai sille määrättyä tarkoitusta.

Uskonnonvapauslain mukaan uskonnollisia yhdyskuntia ovat muiden muassa evankelisluterilanen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.

Lapsiasiainvaltuutettu on kertonut saaneensa yhteydenottoja uskonyhteisöissä elävien lasten oikeuksista ja hengellisestä väkivallasta huolestuneilta tahoilta. Hän uskoo, että yhteiskunnan nykyistä tiiviimpi puuttuminen lasten oikeuksien toteutumiseen hyödyttäisi myös hengellisiä yhdyskuntia. Kurttila on myös korostanut, että uskonyhteisöissä on paljon hyvää.

Lapsiasiainvaltuutetun ajatus on varmasti lähtenyt liikkeelle lasten parhaasta, mutta ehdotus vaatii kriittistä tarkastelua. Huolestuneita yhteydenottoja voi tulla myös kristinuskoon kielteisesti suhtautuvilta, esimerkiksi pieneltä vapaa-ajattelijoiden ryhmältä, joiden ainoa huolenaihe on kristinusko sinänsä.

Viime vuosituhannen loppupuolella monet suomalaiset vierailivat Neuvostoliiton ahtaalla olleissa seurakunnissa. Siellä olivat tuttuja politrukit, jotka istuivat tilaisuuksissa ja yrittivät löytää raamatunmukaisesta opetuksesta ja julistuksesta järjestelmänvastaisuuksia. Jos niitä ei löydetty, niitä keksittiin. On varottava, ettei meidän maassamme ajauduta poliittisten tarkoitusperien mukaisiin ilmiantoautomaatioihin, joissa kirkon tai uskonnollisten yhdyskuntien Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukainen opetus kyseenalaistetaan poliittisista tai kirkkopoliittisista syistä.

Lainsäädäntö on muuttunut niin, että se on entistä kauempana Raamatun ilmoituksesta. Tärkeää on valvoa, että uskonnonvapauslain positiivinen uskonnonvapaus säilyy eikä se vaihdu ateistiseen: vapaus uskonnosta -malliin. Monet näkevät, että vaara on jo olemassa.