Myös lasten festarit

Viisilapsinen Katajiston perhe käy Maata Näkyvissä -festareilla koko perheen voimin vuodesta toiseen. Tapahtumaa odotetaan perheessä jopa enemmän kuin joulua.

Tänäkin vuonna erästä marraskuun viikonloppua odotetaan pirkkalaisessa omakotitalossa kihisevän jännityksen vallassa. Nyt on vain rukoiltava, että kaikki olisivat tuona viikonloppuna terveinä, sanoo perheen äiti Anni-Leena Katajisto.

– Se on aina pettymys, jos joku joutuu jäämään rannalle.

Odotuksen kohteena ovat Turussa järjestettävät Maata Näkyvissä -festarit, joihin lähdetään tänäkin vuonna koko perheen voimin.

Niin on tehty käytännössä aina. Jokainen perheen viidestä lapsesta on ollut festareilla mukana vauvavuotensa aikana. Katajisto sanoo muistavansa vieläkin, mikä paita Nestorilla, 11, oli kahdeksankuisena päällään, ja miltä hän näytti Peltorin kuulosuojaimet korvillaan.

– Yksittäisiä vuosia on joskus ollut, että emme ole päässeet lähtemään. Koko elämänsä ajan kaikki lapset ovat olleet festareilla aina, kun me vanhemmat olemme olleet.

Vanhemmat, Anni-Leena ja Markus Katajisto, ovat olleet tapahtumassa mukana tiiviisti nuorista asti. Erityisesti opiskeluaikana festareista muodostui tärkeä tapahtuma, ja molemmat päätyivät vuodesta toiseen monenlaisiin talkootehtäviin.

Perheen kotialbumissa on kuva, jossa Anni-Leena ja Markus ovat yhdessä vuoden 2002 festareilla. Tuolloin seurustelua oli takana vasta kaksi viikkoa.

Vielä lasten aikanakin perheen vanhemmat ovat olleet mahdollisuuksien mukaan mukana talkoissa. Joskus on vuoroteltu, kumpi on lasten kanssa ja kumpi tekee talkoovuoroja, ja joskus toinen on ollut koko tapahtuman ajan lasten kanssa ja toinen talkoissa.

Koko perhe haluaa festareille

Vaikka Katajiston perheen lapset ovatkin päätyneet festareille vanhempien vieminä, heitä kuunnellessa käy pian selväksi, että into tapahtumaan lähtemiseen on tarttunut lapsiin vähintään yhtä tiukasti kuin vanhempiin.

Nykyään perhe lähtee festareille siksi, että ”kaikki haluaa mennä sinne”, sanoo 15-vuotias Vilhelm.

– Se on sellainen fiksu tapahtuma.

Myös vanhemmille kyse on osin juuri siitä, että festarit ovat moneen muuhun tapahtumaan verrattuna myös lapsille hyvin turvallinen ympäristö. Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että lapset kuulevat siellä Jeesuksesta.

– Opetuksissa ei tingitä sanomasta. Siellä oppii itsekin uusia asioita ja saa uskon vahvistusta. Toivon, että lapseni kävisivät festareilla niin kauan kuin suinkin, Anni-Leena sanoo.

Tärkeää on myös kristittyjen yhteyden kokeminen.

– Haluamme tarjota lapsille sen, että heillä on siellä kivaa sillä kristittyjen porukalla. Siellä he näkevät, että on muitakin kristittyjä kuin vain me tässä, Markus toteaa.

– Siihen kannattaa mielestäni tänä päivänä panostaa, sillä maailmassa on niin paljon kaikkea muutakin, Anni-Leena sanoo.

– Se on sellainen panostus. Aikaa, vaivaa ja rahaa, Markus miettii.

Usean lapsen perheellä rahaa kuluu festarireissuun ”ihan jonkin verran”, Anni-Leena sanoo. Rahaa menee matkoihin, majoittumiseen, ruokaan ja lippuihin.

Tanssikilpailun voitto jäi mieleen

Koska lapset ovat käyneet festareilla koko elämänsä, ensimmäisen festarimuiston nimeäminen on mahdotonta. 5-vuotiaalla Asserilla muistoja on toistaiseksi vähän, mutta hän odottaa tapahtumaa silti vähintään yhtä innokkaasti kuin sisaruksensa.

Vanhemmilta lapsilta muistoja löytyy suorastaan loputtomasti.

Vilhelmin varhaisimpiin festarimuistoihin kuuluu se, kuinka Saraste-yhtye soitti tapahtumassa viimeistä kertaa vuonna 2014. Hän oli silloin vasta kuusivuotias.

13-vuotiaalle Silja-Katriinalle on jäänyt viime vuodelta mieleen jonotus kls.-yhtyeen keikalle. Bändin viimeisellä festarikeikalla oli pakko päästä eturiviin, ja sinne myös päästiin. Tunnelma jonossa ventovieraiden kanssa oli hyvä.

– Ei sillä ollut mitään väliä, että ei tunnettu. Sitten vain juttelimme keikoista ja kaikesta.

Nestor taas kertoo jonakin vuonna keräilleensä tuntemattomilta ihmisiltä nimikirjoituksia käteensä.

– Niitä tuli aika paljon. Se oli hauskaa.

Kahden vuoden takaisilta festareilta koko perheen mieleen on jäänyt elävästi hetki, kun silloin viisivuotias Josefiina voitti Suomen suurimmassa nuortenillassa tanssikilpailun. Kilpailu huipentui siihen, että finalistit tanssivat Gatorade Centerillä päälavalla. Lavalle meneminen jännitti ”ihan sikana”, Josefiina sanoo.

Voittajan valinta toteutettiin huutoäänestyksellä.

– Koko halli raikui, Josefiina kertoo.

– Kaikki huusivat Josefiinan nimeä. Siitä on video, josta kuuluu, että sitä huudettiin selvästi kovimmin, Silja-Katriina sanoo.

Myöhemmin Josefiinalta tultiin pyytämään yhteiskuvia. Josefiina kertoo myös kirjoittaneensa nimikirjoituksia esirukouspisteellä.

– Seuraavanakin vuonna joku tuli sanomaan, että ”kato, festareiden kuningatar siinä”, Silja-Katriina muistelee.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 21/24.