Mutkia matkaan

Maaliskuun matka peruuntui

Olin ostanut jo lentolipun Krasnojarskiin ja valmistautunut matkaan, mutta maailmamme mullistui ja lähtö estyi. Venäjän ilmatila suljettiin ja lippuni peruttiin. Tällä hetkellä Venäjälle ei ole järkevää mennä, koska ihan arkielämään liittyy paljon käytännön ongelmia. Länsimaiset kortit eivät toimi, rahan vaihtaminen saattaa olla hankalaa. Olen nyt, kuten ennenkin, muistuttanut seurakuntalaisiani ja rovastikuntani sananpalvelijoita, että seurakunta ei ole politiikan tekemisen paikka, vaan se on paikka, jonne kokoonnutaan Jumalan sanan ja Kristuksen asettamien sakramenttien ääreen. Se on paikka, jossa Jumala pitää huolta seurakunnastaan ja ottaa vastaan uusia jäseniä valtakuntaansa. Kristityllä, kuten muillakin ihmisillä, on oikeus äänestää tai olla äänestämättä yhteiskunnallisissa vaaleissa ja osallistua erilaiseen poliittiseen toimintaan. Kirkossa olemme kuitenkin aina kannattamassa Kristusta, joka on kirkon ainoa ja todellinen Herra.

Idäntyönpäivät

Pari viikkoa sitten Ryttylässä järjestettiin perinteiset Idäntyönpäivät, joiden aikana Inkerin kirkon työ tulee perinteisesti laajasti esiin erilaisten ohjelmien ja keskusteluiden kautta. Inkerin kirkossa rukoillaan
rauhan puolesta ja odotetaan erityisoperaation pikaista päättymistä.  Kaikesta huolimatta kokoontuneelle kansalle välittyi kuva toiveikkaasta ja energisestä kirkosta, joka haluaa tavoittaa eri
tavoin uusia ihmisiä. Kutsumus kantaa edelleen suurista haasteista huolimatta. Omalta osaltani työ
idässä on nyt vain etäyhteyksiä: säännöllisiä Skype-seminaareja, vaihtelevalla syklillä tapahtuvia Zoomkokouksia ja sähköpostiviestintää. Tällä hetkellä odotan, rukoilen ja toivon elämän palautumista normaaliksi niin Venäjällä kuin muuallakin. Inkeriläisiä tapaan kuitenkin kotikaupungissani Lahdessa melko säännöllisesti.

Olen saanut rakennettua hyvin ohjelmaa tälle kevätkaudelle. Jos teillä lukijoilla on halua kutsua minut johonkin lähetystilaisuuteen seurakuntaanne, johonkin piiriin tai muuhun tapahtumaan tai tapaamiseen, olettehan yhteydessä minuun. Olen korona-aikana kasvattanut omaa lähetystietouttani ja tehnyt uutta materiaalia lähetyspiirejä ja lähetyskoulutusta varten. Lähetystietoisuuden kasvattamisessa on yleistä hyötyä, mutta jokaisen maan kulttuuriin kannattaa yhä tutustua huolella. Venäläinen ja afrikkalainen ajankäytön huolettomuus ei oikein toimi Japanissa. Lähetystyö loppuu tässä maailmassa siihen, kun Kristus palaa kirkkaudessaan ja kunniassaan takaisin maan päälle. Lähetystyö ei ole turhaa, vaikka välillä tulee taukoja ja hankalia aikoja. Näin on ollut ennen ja näin on yhä tänään.

Narva

Kävin maaliskuussa Narvassa. Edellisestä käynnistäni siellä olikin vierähtänyt muistini mukaan
kymmenisen vuotta. Tuossa ajassa monet iäkkäät seurakuntalaiset olivat nukkuneet pois. Toimitin
lauantaina suomenkielisen jumalanpalveluksen ja sunnuntaina venäjän kielisen Narvan suurkirkossa
pienille porukoille. Hyvä, ettei venäjän kieli pääse ihan ruostumaan. Pieniä eroja on Inkerin kirkon venäjänkielisen ja Suomen kirkon suomenkielisten liturgioiden välillä ja itse asiassa Suomessa on juuri niitä pieniä eroja seurakuntien ja jumalanpalvelusyhteisöjen välillä paljon. Inkerin kirkon venäjänkielisessä messussa lauletaan aina kiitosvirsi olipa paastonaika tai juhla-aika. Pienen paaston aikana ennen joulua lauletaan Hoosiannaa ja suuren paaston aikana ennen pääsiäistä veisataan tiettyä surumielistä paastonajan virttä. Vain Narva-joki erottaa Viron ja Venäjän toisistaan noilla kulmilla. Tapasin suomenkielisessä jumalanpalveluksessa vanhoja tuttujakin. Moni asia on muuttunut Narvassa kymmenen vuoden aikana eli paljon on joessa vettä virrannut.

Syntymäpäiväseurat

Jos Jumala suo ja minä elän, täytän toukokuun 9. päivänä 45 vuotta. Syntymäpäivää on tarkoitus
juhlistaa Lahden Lutherin kirkossa (Vuorikatu 37) toukokuun 9. päivänä klo 18 alkaen. Seuroihin on
lupautunut puhumaan kurssikaverini Ari Lukkarinen ja Lutherin kirkon paimen Johannes Häkämies.
Olen toki itsekin menoissa mukana. En toivo mitään lahjoja, mutta lähetyskolehti kerätään. Kolehdin lisäksi on mahdollisuus ostaa kirjoja.

Totuus ei pala tulessakaan

”Pilatus sanoi hänelle: `Mikä on totuus?`” (Joh. 19:38) Eräänä iltana ollessani palaamassa kotiin iltalenkiltä näin polulla lähellä asuintaloamme palaneen kirjakasan. Sen vieressä oli pieni ”Uusi testamentti ja psalmit” -kirja. Vain sen reunoissa oli hieman mustia jälkiä, mutta yksikään sana ei ollut palanut. Otin kirjan haltuuni. Vähän matkaa eteenpäin edettyäni löysin toisen samanlaisen kirjan täysin vahingoittumattomana. Ihmeellinen kokemus! Totuus ei pala tulessakaan. Raamatunkäännöksiä voidaan toki polttaa, mutta totuus ei sen myötä lakkaa olemasta. Pilatus ei ollut mikään hyvä mies. Hän ruoskitutti viattoman miehen. Miksi viaton mies piti ruoskia? Hän ei löytänyt Jeesuksesta mitään syytettävää, mutta langetti viattomalle kuolemantuomion. Pahoja olivat papiston edustajat ja pahoja olivat tavalliset kansalaiset, jotka huutamalla vaativat viattoman ristiinnaulittavaksi. Pahoja olivat roomalaiset sotilaat ja kaikki juutalaiset. Niin, he kaikki olivat syntisiä ja heidän kaikkien sanat ja teot ajoivat Kristuksen ristille suuriin tuskiin ja suuren suureen uhraukseen. Pahoja olivat ja ovat muut. Oikein syntisiä!

On totta, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat ansainneet Jumalan
vihan ja rangaistuksen, mutta myös sitä, että armosta jokainen syntejään katuva saa syntinsä anteeksi.
Totuus on se, että eivät ainoastaan muut ihmiset ole pahoja ja syntisiä, vaan myös me olemme.
Jeesuksen ajoivat ristille Jumalan käskyjen rikkominen: väärän todistuksen lausuminen lähimmäisestä,
vallanhimo, kosto, tappamisen halu ja mikä pahinta Jumalan hylkääminen. Mekin olemme puhuneet
lähimmäisistämme palturia, halunneet vaikuttaa väärin keinoin, janonneet kostoa, tehneet väkivaltaa ja
hyljänneet synneillämme Jumalan. Jeesusta ei ristiinnaulittu vain tuomiota toivoneiden ja vaatineiden
vuoksi, vaan myös meidän vuoksemme – kaikkien ihmisten vuoksi. Me kaikki olemme ajatuksilla,
sanoilla, teoilla ja laiminlyönnein ajaneet Kristuksen kärsimään Golgatan keskimmäiselle ristille.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on ainoa todellinen tie iankaikkiseen elämään. Apostoli Paavali
kirjoittaa kolossalaisille Kristuksesta: ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen.” Näin se
on. Kerran kastetulla ja tänäänkin uskovalla on Kristuksessa varma pelastus. Saamme käydä pian
tutkimaan hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia. Sanan kautta saamme käydä läpi Vapahtajan
tuskien tien, katsoa Golgatalle ja ihmetellä ihmeellistä ylösnousemusta. Tämä kaikki ei ole pelkkää
tarinaa, ei ainoastaan jotakin kirkkovuoden kertomusta tai näytelmää, vaan totisinta totta. Tämä kaikki
on tapahtunut ja käyty läpi meidän ja meidän pelastuksemme tähden. Uskokaa Jeesukseen ja uskokaa
Jumalan sanaan! Nyt katselemme uskossa kohti taivasta. Kerran katselemme taivaan kirkkaudessa
Kristuksen kasvoja. Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!