Mukavaa työtä

Kirkolliskokous ei ole kärsimätöntä varten. Hidas liike selittyy käsiteltävistä asioista: Kirkkolakia ja -järjestystä ei muuteta yhdessä yössä eikä kirkon opista esitetä vallankumouksellisia tulkintoja tuulensuunnan mukaan. Tällaiset asiat ovat joko hitaassa liikkeessä tai sitten niiden pitäisi pysyä järkähtämättömästi paikallaan. Muutkin kirkolliskokouksen tehtävät, sellaiset kuin kirkon keskushallinnon talous sekä kirkon strategian ja tulevaisuusselonteon käsittely liikkuvat nekin tanakasti ylätasolla. Tämä kaikki vaikuttaa käytännön seurakuntaelämään, mutta välillisesti.

Tykkään käsikirjavaliokunnasta

Olen kuulunut käsikirjavaliokuntaan nyt kolmatta kautta. Syy valiokuntavalintaani oli aikanaan selvä. Halusin tehdä täällä sitä, mihin minulla muutenkin on kutsumus ja mistä jotakin uskoin ymmärtäväni. Peruspappi palvelee liturgina ja saarnaa, kastaa, konfirmoi, vihkii ja siunaa. Kaikkiin näihin käsikirjavaliokunnan tekemiset vaikuttavat välittömästi. No, en minä ihan kaikesta ole ymmärtänyt edes vähää: Ensimmäisenä tehtävänämme yli 10 vuotta sitten pöydälle tuotiin kodinsiunaamisen viittomakielinen kaava. Siitä meillä oli aika vähän valistunutta sanottavaa. Viime kaudella yksi tehtävistämme oli laatia mietintö saamenkielisestä raamatunkäännöksestä. Siitä osasin kommentoida kutakuinkin yhtä vähän kuin viittomakielistä kodinsiunaamista. Siitä taas iloitsen, että meillä on valiokunnassa ollut jatkuvasti lähes kadehdittavan hyvä henki ja lämmin yhteys.

Veisataan ja rukoillaan

Ensimmäisellä kaudella valiokunnalla oli jo valmiiksi työn alla iso projekti. Virsikirjaan valmisteltiin sekä suomen- että ruotsinkielistä liitettä. Olin lopulta vähän kriittinen lopputuloksen suhteen; minua askarrutti monien uusien virsien ohut sisältö ja melkoisen vaikeat sävelmät. Kuitenkin olen huomannut virsivalintoja tehdessäni, että joka kerta joukkoon on sopinut ainakin yksi 900-alkuinen virsi. Ei siitä ihan susi tullutkaan!

Nyt käsikirjavaliokunta painiskelee kirkollisten toimitusten kollehtarukousten parissa. Suomeksi sanottuna kyse on niistä lyhyistä rukouksista, jotka kuuluvat kasteen, konfirmaation, vihkimisen ja hautaansiunaamisen alkupuolelle. Ne ovat tärkeitä siksi, että kyseiset rukoukset ilmentävät kirkon uskoa kyseisestä toimituksesta. Niitä pappien ei kuulu muokkailla toisin kuin esirukouksia. Jälkimmäiset ovat sitten niitä vapaampia rukouksia, joissa läsnäolevien elämäntilanne otetaan keskeisesti huomioon.

Usein kollehtarukouksien sisältö palautuu yli tuhannen vuoden taakse. Rakenne on melko vakiintunut: Kollehtarukous kääntää katseemme 1) Jumalan puoleen (puhuttelu) sekä hänen 2) armollisiin tekoihinsa (anamneesi). 3) Sitten pyydämme häneltä toimitukseen liittyviä asioita sen mukaan, kuin hän itse on luvannut. Hyvin usein rukous 4) päättyy ylistykseen.

Joku voi ajatella, että nämä jos mitkä rukoukset ovat jäykkiä ja ulkokohtaisia. Oma kokemukseni on toinen. Ne auttavat nostamaan katseemme pois oman elämämme sittenkin pienistä tai kipeistä asioista hänen puoleensa, jonka luona valo ei vaihdu varjoksi. Ja tätä näköalaa kristitty todella tarvitsee matkallaan kohti taivaallista isänmaata.