Mitä voitettiin?

Arkkipiispan diplomatiaa.

Aloittaessani kolme vuotta sitten Sleyn kotimaantyönjohtajan tehtävässä juttelin ystäväni kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. Sain viisaan neuvon, ”Älä käännä ruoria liian nopeasti, ettei osa väestä putoa laidan yli.” Nyt arkkipiispa laittoi välittömästi ruorin pyörimään ja seurauksena väistämättä on, että väkeä liukuu laidan yli. Se ei ole hyvä kirkolle eikä Sleylle, ei mielestäni kenellekään.

Ikuinen virkakysymys

Kirkkomme sisällä tulee aina olemaan niitä Raamattujaan lukevia kristittyjä, jotka ymmärtävät pappisviran kuuluvan vain miehelle. Heitä on evankelisissa mutta heitä on myös muissa järjestöissä, paikallisseurakunnissa, seurakuntien työntekijöissä ja luottamushenkilöissä.

Pyrkimystä rauhalliseen elämään samaa kirkkoa kaikkien sen työntekijöiden kanssa palvellen ja rakentaen on kuitenkin ollut monin ottein viimevuosina nähtävillä niin Sleyn työntekijöissä kuin muissa Sleyn työn ystävissä. Vaikka tilanne, siis se että samassa kirkossa on kahdella eri tavalla viran ymmärtäviä on joidenkin mielestä kestämätön, on Sley halunnut olla tätä kirkkoa palveleva ja rakentava herätysliike ja lähetysjärjestö.

Joidenkin äänessä on ollut pientä pelkoa siitä, että suhtautuminen naispuolisiin pappeihin on ollut läheinen ja joku toivoo, että pappisvirasta opetettaisiin useammin. Yksi esitti hiljattain huolensa sanomalla, että kohta meitä ei enää tunnetakaan ”naispappeutta vastustavana herätysliikkeenä”. Ehkä olisi ihan hyvä, että Sley tunnettaisiin, jostakin mitä se erityisesti kannattaa ja tukee kuin vastustaa.

Mutta muutakin lähenemistä on ollut. Esitin keväällä alustavan kutsun naispuolisille pastoreille saapua Helsingin Luther-kirkkoon keskustelemaan virasta ja mahdollisuuksista elää sovinnollisesti samaa kirkkoa palvellen. Kiinnostuneita oli kymmeniä, muistaakseni noin 35. Kyse on suuresta asiasta, niin suuresta, että keskustelimme siitä huolellisesti myös Sleyn johtoryhmässä. Kokoontumista suunniteltiin alkusyksylle. Olisi ollut mukava kokoontua toisiamme kunnioittaen ja keskustellen tärkeästä aiheesta.

Entä ehtoollisjumalanpalvelus? Olimme aloittamassa Maata Näkyvissä -festareilla käytäntöä, jossa ehtoollisavustajana voisi toimia maallikkonaisia. Tämä käytäntö olisi voinut olla mahdollista myöhemmin myös Sleyn messuyhteisöissä. Sleyn messuissa palvelee ehtoollisavustajina tehtävään koulutettuja maallikkomiehiä. Mikäli tehtävää voi hoitaa miespuolinen maallikko, voi tehtävässä varmasti myös palvella nainen. Kyse ei siis ole virkaan liittyvästä tehtävästä. Olimme keskustelleet tästä aiheesta jo useampaan otteeseen, niin työntekijöidemme kuin myös Maata Näkyvissä -festareita järjestävän tiimin kanssa. Asiat etenivät hyvin. Olimme valmistautuneet ottamaan tietyltä väeltä kritiikkiä uudesta käytännöstä, mutta ajattelimme että liike kestää sen kyllä.

Olen sanonut, että sosiaalinen media repii ja rikkoo eikä koskaan rakenna. Tällaiset teot, joista kerron luovat yhteyttä, ovat aitoa vuoropuhelua ja ne rakentavat kirkkoa, joka on yhteinen.

Sen sijaan, kun ruori laitetaan varsin yksipuolisesti pyörimään, ei käydä vuoropuhelua ja rakenneta yhteistä tulevaisuutta. Silloin koitetaan vain pitää kiinni ja pysyä hengissä. Silloin poteroita kaivetaan ja katsotaan tarkasti kuka kuuluu meihin ja kuka taas muihin.

Lopuksi

Mitä ajattelen uudesta arkkipiispastamme Tapio Luomasta? Oloni on pettynyt ja myös petetty. Myönnän antaneeni tukea arkkipiispallemme Tapio Luomalle arkkipiispavaalien aikana. Kehuin häntä ja sanoin olevan hyvä, sovinnollinen ja rakentava ratkaisu koko kirkollemme. Sille kirkolle, joka on minulle rakas.

Sanoin näin muun muassa silloin, kun kuulin hänen tukevan herätysliikkeiden messuja, vaikka ne toteutettaisiin perinteisen virkakäsityksen mukaisesti. Nyt hän toimii toisin kuin sanoi ja lopettaa 34 vuoden perinteen, siis sen että Maata Näkyvissä -festareilla on messu. Sydämeni on surullinen päätöksestä, jossa en näe mieltä.

Kirkollamme on edessään paljon haasteita. Ne liittyvät muun muassa jäsenmäärän vähenemiseen, tiukkaan taloustilanteeseen ja monissa kysymyksissä enenevään polarisaatioon. Maata Näkyvissä -festareiden messu ei sen sijaan kuulu niihin kirkkomme haasteisiin, johon ensitöikseen on puututtava. Toivon ja uskon, että myös arkkipiispamme ymmärtää tämän, vaikka nyt toimi toisin.

Rukoilen arkkipiispallemme viisautta ja hyvän Jumalan siunausta hänen tehtäväänsä. Rukoilen hyvää myös sille rakentavalle yhteistyölle, jota kirkkomme on Suomen Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kanssa tehnyt.

Entä mitä voitettiin? En tiedä, mutta paljon hävittiin hetkessä.

Juhana Tarvainen
Sleyn kotimaantyön johtaja