Mistä toivo löytyy?

Liisa Rossin lähettikirje 1/2025
16.1.2025

Talvi on edennyt jo pitkälle, ja viimeiset pari viikkoa jopa säät ovat olleet suht talviset tammikuun märän synkkyyden jälkeen. Nyt tosin taas näyttää siltä, että pakkaset ja lumi ovat ainakin toistaiseksi historiaa.

Maanantaina saatiin vielä juhlia Viron itsenäisyyspäivää kauniissa auringonpaisteessa. Samana päivänä tuli kuluneeksi kolme vuotta Ukrainan sodan alkamisesta, ja huoli turvallisuustilanteesta kuului päivän juhlapuheissa Puolustusvoimien komentajan todetessa mm. vaikeiden aikojen olevan muuttumassa vaarallisiksi ajoiksi ja sodan eskaloitumisen olevan mahdollisen sijaan todennäköistä. Monien puheissa kuuluu myös kansallinen trauma siitä, kuinka vuonna 1939 suostuttiin Neuvostoliiton vaatimuksiin, mikä johti seuraavina vuosina koko Baltian miehitykseen, joten nyt vakuutetaan, ettei Viro enää koskaan alistu taistelematta. Paljon on siis syytä rukoilla Jumalan varjelusta.

Raamattua vanhemmille ja nuoremmille

Epävarmojen maailmanaikojen keskellä työ kuitenkin jatkuu normaalisti. Erityisesti olen tänä talvena iloinnut Viljandin raamattukurssista, joka on nyt edennyt puoliväliin. Iso osa ensimmäisen kerran isosta osallistujajoukosta on pysynyt mukana, ja on ollut hienoa nähdä kuuntelijoiden into oppia uutta Raamatusta. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni myös Amblan seurakunnassa, jossa sielläkin raamattutunnille osallistui ilahduttavan iso joukko. Kun olimme käyneet Raamatun ydinsanoman läpi seitsemän L:llä alkavan sanan kautta, yksi osallistujista totesi oivaltavasti: “Ja tuosta seuraa kahdeksas L-sana, lootus (=toivo).” Näinhän se on, ilman Jumalan tekoja ja lupauksia toivoa olisi vaikea nähdä.

Jos Raamatun opettaminen aikuisille on sitä, missä olen vahvimmillani, viime viikolla pääsin hyppäämään myös epämukavuusalueelleni. Vierailin nimittäin opettamassa Põltsamaan nuortenillassa. Kollegani Kirsi vastasi noista illoista viime vuoden ajan, ja nyt Kirsin lähdettyä kotimaankaudelle paikallinen opettaja Marika on hienosti ottanut illat vastuulleen. Vakikävijäporukasta iso osa on alle 15-vuotiaita varhaisnuoria, joista toivottavasti on kasvamassa kirkon uusi sukupolvi.

Toivon aika

Lupasin viime kirjeessä kertoa enemmän myös tämän vuoden Lootuse aeg- eli Toivon aika -tapahtumasta. Lokakuussa Tallinnassa järjestetään iso evankelioimistapahtuma, jonka pääpuhuja on Billy Grahamin pojanpoika Will Graham. Tapahtumaorganisaatio on ekumeeninen, ja myös luterilainen kirkko on mukana. Syksyn tapahtuma on kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja ennen sitä on tavoitteena kouluttaa mahdollisimman iso joukko virolaisia kristittyjä viemään evankeliumia eteenpäin omassa lähipiirissään.

Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin kouluttajien koulutus, johon Lähetyskeskus minutkin lähetti. Arkkipiispan toive on, että koulutukset saataisiin pidettyä myös vähintään luterilaisen kirkon kaikissa rovastikunnissa, joten meitä luterilaisia kouluttajiakin on isohko joukko. Jonkin verran amerikkalaislähtöisen koulutuksen sisältöä toki on mukautettava, jotta se sopii myös virolaisille luterilaisille pidettäväksi, mutta siinä on paljon hyvääkin rohkaisua kristittynä elämiseen, Raamatun lukemiseen, rukoilemiseen ja oman uskon jakamiseen. Tarkoitus ei siis ole kouluttaa katuevankelistoja vaan Andreaksen tapaisia ihmisiä, jotka tuovat jonkun läheisensä Jeesuksen luo, kutsuvat seurakuntaan ja lokakuun tapahtumaan ja ovat valmiita myös auttamaan uskonelämän alkutaipaleella. Vielä ei ole minulle asti koulutuskutsuja tullut, mutta syksyyn on aikaa. Rukoilisitko, että Jumala tämänkin kautta saisi tehdä Virossa hyvää työtään.

Taloudesta

Taloudellisesti vuosi 2025 on alkanut hienosti. Kuukausittainen kannatustavoite seurakunnista tulevan tuen lisäksi on 1463 euroa, ja heti tammikuussa se ylittyi hienosti, kuten yllä olevasta kaaviosta näkyy. Kiitos siitä, että olet mahdollistamassa työtäni täällä! Olet lämpimästi tervetullut juhlimaan Virossa 20 vuoden ajan tehtyä työtä 30.3. Helsingin Luther-kirkolle tai striimin päähän.

Jumala on turvamme

Olen tänä vuonna pyrkinyt lukemaan yhden Psalmin joka päivä. Tänään vuorossa oli Ps. 46, joka on ajankohtaisuudessaan hyvä rukous ja lupaus meillekin:

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla. Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa. “Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa.” Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.

Rukousaiheita

• Toivon aika -festivaali ja siihen liittyvät koulutukset
• Tulevat raamattukoulutukset
• Kevään opiskelijaviikon tapahtuman valmistelut
• Viron-lähetyksen 20-vuotisjuhla
• Rauha Eurooppaan
• Sleyn työ kotimaassa
• Ensi viikon talviloma
• Jaksaminen ja terveys

Kiitos rukouksistasi!

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy Mediakirjastosta.