Mistä rahat?

Orpokotityö maailmalla, jumalanpalvelustoiminta niin lähetyskentillä kuin kotimaassa, nuorten tapahtumat ja niin edelleen. Sleyn toiminta on hyvin monipuolista. Mutta miten sitä rahoitetaan?

Sleyn varsinainen toiminta voidaan jakaa kolmeen: toimintaan kotimassa, ulkomailla ja kansanopistotoimintaan. Kansanopistotoimintaa rahoitetaan osittain valtion avustuksin, joten jätetään se tällä kertaa tarkastelun ulkopuolelle. Mutta kun kirkkokävijä tipauttaa lahjan kolehtihaaviin, mitä tapahtuu rahoille? Mistä tulevat Sleyn kotimaisen työn varat ja miten ne käytetään? Entä ulkomaisen työn?

Lahjoituksia Sleylle,
avustuksia lähetyskentille

Seurakuntien lähetysmäärärahat puhuttavat säännöllisen epäsäännöllisesti.  Se on ymmärrettävää – ne muodostavat noin 30 % ulkomaan työn tuloista. Suurin siivu tulee muista lahjoituksista ja keräystuloista, osuus on keskimäärin 51 %. Yksittäisille vuosille on osunut merkittäviä testamenttilahjoituksia. Muita tulonlähteitä ovat kolehdit, muut tuotot ja yleis­avustukset, mutta niiden osuus jää melko pieneksi. Yhteensä ne muodostavat noin 9 % tuloista. Muut tuotot muodostuvat esimerkiksi ryhmämatkoista tai materiaalimyynnistä. Mutta miten nämä varat käytetään?

Kuluista keskimäärin 33 % syntyy henkilöstöön liittyvistä kustannuksista, kuten palkoista.

– Lisäksi työntekijöiden tekemällä työllä on suoria kuluja, esimerkiksi matkustukseen tai asumiseen liittyviä, sanoo Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen. 

Etenkin Afrikan työkentillä Sley maksaa avustuksia. Eniten avustetaan Kenian orpotyötä.

– Siihen menee vuodessa satoja tuhansia euroja. Muita tärkeistä avustuskohteita ovat esimerkiksi paikallisten koulutus, kirkkojen rakentamiset, köyhien kirkkojen yleisavustukset tai vaikka Credo-työssä masai-tyttöjen pelastaminen silpomiselta ja joutumiselta vanhan masai-miehen toiseksi tai kolmanneksi vaimoksi, kertoo Auvinen.

Lähelläkin tehdään merkittävää avustustyötä: Inkerin kirkon työssä on merkittävä avustusbudjetti muun muassa kotonaan asuvien vanhusten auttamiseksi.

Lähetystyön merkitys nähdään suurena – johtopäätöksen uskaltaa tehdä lahjoitusten määrästä. Niin sanottuina vyörytyksinä lähetystyölle siirretään muun muassa kotimaassa tehtävän lähetyskasvatuksen, lähetystilaisuuksien järjestämisen ja lähetyksen varainhankinnan henkilöstö- ynnä muita kuluja ulkomaisen työn kuluiksi. Niiden summa on merkittävä, mikä kertoo tärkeästä työstä, jota kotimaassa tehdään lähetystyön mahdollistamiseksi. 

Kotimaan työ on monipuolista

Kotimaassa tehdään valtavan laajaa työtä pyhäkouluista rippikoulutyöhön, pienpiireistä seuroihin ja raamattuopetustoiminnasta messutoimintaan. Toiminnan perustana on evankeliumin vieminen.

– Hoidamme kristillistä kasvatustyötä siellä, missä itse olemme. Siitä versoaa tekeminen muualla, Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä kommentoi työn merkitystä.

Kun tarkastellaan Suomessa tehtävää työtä, nousevat kolehti- ja lahjoitustulot merkittäväksi siivuksi tuloista. Niiden osuus on keskimäärin 33 %. Isoin osuus tulee muista tuotoista. Niitä kerryttävät esimerkiksi Maata Näkyvissä -festarit ja leirit. Jos Evankeliumijuhlan ruokailu on järjestetty Sleyn puolelta, ruokailutulot ovat näkyneet muissa tuloissa. Tavallisesti testamenttitulot ja yleisavustukset ovat muodostaneet pienimmän siivun tuloista. Avustuksia on saatettu saada esimerkiksi Maata Näkyvissä -festareiden tai jonkun muun tapahtuman järjestämiseen.

Kuten lähetystyössä, kotimaassa tehtävässäkin työssä henkilöstökulut napsaisevat merkittävän siivun tuloista. Toinen suuri siivu menee muihin kuluihin, joissa on esimerkiksi toimitilojen ylläpitokuluja ja tilaisuuksien järjestelykuluja. Tyypillisesti kotimaan työtä tuetaan vähemmän kuin lähetystyötä. Siksi haasteena on lisätä myös kotimaisten toimintamuotojen tulovirtoja. Työtä rahoitetaan myös sijoitus- ja rahoitustoiminnalla.

Toiminnassa kuin toiminnassa tulee hallintokuluja, niin Sleylläkin. Niiden osuus toiminnasta on noin 9 %. Suomen Lähetysneuvosto ry:n jäsenjärjestöjen yleishallintokulut yhteenlaskettuna ovat keskimäärin 8 %. Lähetysneuvostoon kuuluvat lähes kaikki suomalaiset luterilaiset, vapaakristilliset ja tunnustustenväliset lähetysjärjestöt ja lähetystyötä tekevät kirkot.

Kolehdilla on painoarvoa

Jokaisella kolehtiin laitetulla roposella on suuri merkitys. Kun Sleylle kerätään kolehti, olipa kyse sitten Sleyn jumalanpalveluksesta tai paikallisseurakunnassa järjestetystä lähetyspiiristä, kolehdit lasketaan vapaaehtoiseen kannatukseen. Kirkkojärjestys edellyttää, että seurakunnat ja sen jäsenet edistävät lähetystyötä. Tätä toteutetaan yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöjen kanssa – siis tukemalla lähetysjärjestöjen työtä. Määrärahoja jaettaessa kirkon lähetystyön keskus suosittaa huomioimaan erilaisia seikkoja, joista yksi on ”lähetysjärjestöjen seurakunnalta ja suoraan seurakuntalaisilta vastaanottama lähetystyön vapaaehtoinen kannatus”. Kolehdin ja lahjoitusten muodossa osoitettu tuki siis vaikuttaa siihen, miten seurakunnat lähetystyötä tukevat.

Lähetystyön tuottojen suurimmat lähteet siis ovat talousarviomäärärahat sekä lahjoitukset ja keräystulot. Kotimaan työn suurimmat lähteet ovat toiminnasta saatavat tulot sekä kolehdit ja lahjoitukset. Siinä missä tulot tulevat hieman eri paikoista molemmissa kuluista isoin osuus menee molemmissa henkilöstökustannuksiin. Vaikka kulut näyttävätkin melko samankaltaisilta paperilla, elämä lähetyskentillä ja kotimaan työssä näyttää monin tavoin hyvin erilaiselta.

Artikkeliin on haastateltu Sleyn talousosaston työntekijöitä.

Artikkelia varten on tarkasteltu 2009–2016 tilinpäätöksiä ja käytetyt luvut ovat kyseisten vuosien keskiarvoja.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 11/18.