Mistä lähetystyöntekijä lähtee liikkeelle?

Uuteen lähetystyöalueeseen sopeutumisessa on aina omat haasteensa. Myanmariin elokuussa rantautuneilla Helene ja Joona Toivasella on tuore kokemus siitä, millaista on aloittaa lähettinä länsimaalaiselle vieraassa kulttuuriympäristössä. Uusi lähetystyöntekijä saattaa kohdata haasteita jo ennen varsinaista kentälle asettumista.

– Työluvan ja viisumin saaminen voi olla haastava prosessi, sillä järjestelmä on länsimaalaiseen verrattuna hyvin erilainen. Meidän kohdallamme myös asunnon löytäminen oli vaikeaa, sillä Myanmarissa on korkeat vuokrat suhteessa asuntojen kuntoon, ja moni rakennus on homeessa, Toivaset kertovat. 

Kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa, on edessä sopeutuminen uuteen kulttuuriin. Toivaset kertovat kokeneensa hieman yllättäviäkin haasteita.

– Viimeinen kuukausi on ollut hankala, sillä kaupungissa on kerätty rahaa buddhalaisille temppeleille. Tämän takia ikkunan alla kulkee jatkuvasti kulkueita, jotka soittavat hyvin äänekästä musiikkia.

Uudessa ympäristössä myös monet käytännön asiat pitää ajatella uusiksi. Myanmarissa Toivasille on tuottanut haasteita arkielämässä tarvittavien asioiden löytäminen.

– Euroopassa supermarketista saa kaikkea. Täällä kaikki on ripoteltu ympäri kaupunkia ja tavaroiden löytämiseen saattaa kulua paljon aikaa ja energiaa. Jouduin esimerkiksi etsimään kuukauden keittiövaakaa. Onneksi olemme löytäneet apua ulkomaalaisille suunnatusta sähköpostilistasta, josta voi kysyä, mistä löytyisi tietty palvelu tai tavara, Joona kertoo.

Toivaset ovat huomanneet, että myös kadulla kävely on totuttua hankalampaa; liikenne on hyvin vilkasta ja kapeat jalkakäytävät täynnä ihmisiä.

–  Ruuhkaisilla kaduilla on käveltävä hyvin hitaasti ja väisteltävä päivänvarjoja, joita ihmiset käyttävät kulkiessaan. On myös varottava avoimia viemäriaukkoja, joihin voi loukata itsensä aika pahasti, jos sellaiseen astuu. Koko ajan pitää huomioida, ettei törmää kehenkään tai putoa mihinkään. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että voisi käyttää kännykkää kaupungilla kävellessä, Toivaset selittävät.

Toisaalta hämmästystä saattaa aiheutua myös toiseen suuntaan. Toivaset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten helposti heidät huomataan, kun he kävelevät kaupungilla. 

– Koko ajan ihmiset katsovat ja tervehtivät meitä hymyillen. Se on toisaalta mukavaa, mutta myös raskasta, koska ei pysty olemaan ollenkaan anonyymi. Länsimaalaiset ihmiset myös usein yhdistetään kristinuskoon, jolloin olemme koko ajan tietyllä tavalla työtehtävissä edustamassa kristittyjä, Helene tähdentää.

Vieraalla kielellä

Helene ja Joona ovat monen lähetin tavoin aloittaneet työkautensa paikallisen kielen opiskelulla. Heillä on joka päivä burman kielen oppitunti ja sen lisäksi he opiskelevat itsenäisesti kotona. He pyrkivät käyttämään kieltä myös arkielämässä.

– Kielen harjoitteleminen arjessa on joskus vaikeaa. Usein kun kadulla tapaa ihmisiä, he puhuvat hyvin nopeasti. He eivät näytä ymmärtävän sitä, kun sanomme osaavamme vähän Burmaa, niin silloin voisi puhua hiukan hitaammin, Joona naurahtaa.

Toivaset kuvaavat burman kielen opettelua hankalaksi, sillä eri tilanteissa käytetään eri tyyppistä kieltä.

– Puhekielessä ja muodollisessa kielessä on paljon eroja. On myös huomioitava kunnioittava puhuttelu erikseen. Lisäksi burmankielisessä raamatunkäännöksessä on paljon yleiskielestä poikkeavaa kristillistä sanastoa.

Toivaset kertovat, että erilainen kulttuurinen ymmärrys on näkynyt myös kielentasolla. He ovat huomanneet, että Myanmarissa ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mistä kukin tulee ja minne hän on matkalla. 

– Burmalaisessa kulttuurissa ei tervehditäkään kysymällä: ”Mitä kuuluu?” vaan kysytään: ”Mistä tulet ja minne menet?” Siihen ei tarvitse edes oikeasti vastata, vaan voi vain todeta: ”Tulen tuolta ja minä vain kävelen”, Joona selittää.

Vaikka kulttuuriset eroavuudet saattavat toisinaan hämmentää, ovat paikalliset ihmiset tehneet Toivasiin positiivisen vaikutuksen. He ovat kokeneet, että ihmiset ovat Myanmarissa avoimempia kuin usein Pohjoismaissa.

– Myanmarissa ihmiset ovat ystävällisiä ja aidosti kiinnostuneita toisesta. Mielenkiintoisia keskusteluita syntyy ihan ventovieraidenkin kanssa. Nautin siitä, että ihmiset ovat täällä avoimia ja spontaaneja. Ystävyyssuhteita voi syntyä hyvin nopeasti, jos vain antaa tilaisuuden kohtaamiselle ja tarttuu siihen, Joona sanoo.

Toivasille erilaisen kulttuurin kohtaaminen on ollut myös monella tapaa rikastuttava kokemus.

– Myanmariin tulo on saanut pohtimaan, ettei se tapa, jolla teen tiettyjä asioita ole ainoa oikea tapa. On myös ilahduttavaa, millaista riemua erilaisuus voi tuottaa. Esimerkiksi lapset aina meidät nähdessään nauravat ja vilkuttavat iloisesti, koska olemme eri näköisiä. Itsellekin tulee hyvä mieli, kun näkee iloisia ihmisiä, Helene pohtii. 

Myanmarissa päivät ovat kuumia ja aamu on usein tuotteliainta aikaa.

Iloa uudesta

Toisinaan lähetyskentälle tulo saattaa jopa muuttaa täysin aiemman elämän rytmin. Toivaset kertovat, että Myanmarissa päivärytmi on kuuman ilmaston takia hyvin erilainen kuin Pohjoismaissa. Esimerkiksi keskipäivällä on kuumuuden takia vältettävä ulkona olemista. 

– Lämpö tuntuu hidastavan omaa toimintaa. Meille sanottiinkin, kun tänne tulimme, että pitää tottua sellaiseen elämänrytmiin, että ei välttämättä pysty olemaan yhtä tehokas kuin Suomessa. Aamu on usein kaikista tuotteliainta aikaa ja iltaa mennen väsyy, Joona sanoo.

– Ainoa mahdollisuus urheilla on hyvin aikaisin aamulla, sillä jo seitsemän aikaan on 29 astetta lämmintä. Olenkin täällä herännyt jo puoli kuuden aikaan vähän ennen kuin aurinko ehtii edes nousta voidakseni urheilla ulkona, Helene kertoo.

Toivaset ovat kokeneet uuteen elämänrytmiin sopeutumisen myös monella tapaa myönteiseksi.

– On tuntunut hyvältä tietyllä tapaa aloittaa alusta, kun on joutunut oikeasti miettimään, millaiseksi haluan arkeni muodostuvan, Helene pohtii.

– Vaikka joutuu totuttelemaan erilaisiin asioihin ja uusiin arkirutiineihin, se on myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään uudella tavalla. On aikaa pohtia sitä, kuka olen, miten käyttäydyn uudessa kulttuurissa ja mikä minulle on elämässä tärkeää, Joona lisää.

Uusi ympäristö on laittanut Toivaset katsomaan myös omaa kulttuuriaan uudesta näkökulmasta.

–  Uusi kulttuuri voi olla peili, joka auttaa näkemään itsensä toisen ihmisen silmin. Täällä ihmisiä tavatessa ymmärtää, mikä vaikutus on sillä, että kohtaa ihmisen ja on häntä varten läsnä. Pohjoismaissa ihmiset ovat usein pidättyväisiä, eivätkä uskalla näyttää tunteitaan. Silloin helposti unohtaa, minkälaista iloa se aiheuttaa, että on toisille ihmisille läsnä myös satunnaisissa kohtaamisissa ja kuinka paljon rohkaiseva sana tai ele voi ventovieraalle merkitä, Joona painottaa.

– Lähimmäisen huomioiminen on myös sellaista jokapäiväistä lähetystyötä, mitä meidät kaikki on kutsuttu tekemään ei-kristittyjen keskellä. Toisen hiljainen rakastaminen saattaa jossain vaiheessa laittaa miettimään, mistä tuo rakkaus tulee. Hän voi yhdistää sen siihen, että tämä ihminen on kristitty ja haluaa välittää Jumalan rakkautta, Helene lisää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 23/19.