Missä ovat maltilliset sillanrakentajat? 

Tietokirjailija Katleena Kortesuon mielestä sekä kirkossa että yhteiskunnassa tarvitaan konservatiiveja ja liberaaleja, jotka kykenevät näkemään toisensa muutenkin kuin hyvinä tai pahoina.    

Tietokirjailija ja viestinnän kouluttaja Katleena Kortesuo pelkää tosissaan suomalaisen yhteiskunnan polarisoitumista eli jakautumista toisistaan visusti erillään oleviin porukoihin poliittisten ja arvoihin liittyvien näkemysten suhteen. Yhteen hiileen puhaltaminen yhteiskunnassa ei onnistu, jos ihmiset jumiutuvat toisiaan kyräileviin ryhmiin ja omiin kupliinsa ja mielipiteet kärjistyvät. Alkusyksyllä ilmestyneessä, mediakritiikkiin keskittyvässä kirjassaan Journalismin kuolema Kortesuo toteaa pitävänsä suomalaisen yhteiskunnan polarisoitumista pahempana ja nopeampana uhkana kuin ilmastonmuutosta tai kestävyysvajetta. Polarisoitunut yhteiskunta on altis konflikteille ja se murtuu helposti vaikeina aikoina.  

Kaasu ja jarru    

Suomalaisessa yhteiskunnassa ajatellaan yhä enemmän, että täällä olemme ”me” ja tuolla ”ne”. Tämä näkyy monin tavoin mediassa ja koko yhteiskunnassa, kuten Katleena Kortesuo osoittaa Journalismin kuolemassa.   

Arkinen esimerkki polarisaatiosta on se, että maaseudun ihmiset tuntevat, etteivät kaupunkilaiset ymmärrä heitä ja toisinpäin. Tai poliittisella kentällä oikeiston ja vasemmiston kannattajat vieraantuvat toistensa ajatusmaailmoista. Kirkon elämässä tuttua on teologisesti konservatiivien ja liberaalien välille ratkennut kuilu.   

Kortesuo ei pelkää puhua konservatiivien puolesta, vaikka se olisikin epätrendikästä.  

Hän on huomannut, että mediassa sanaa konservatiivi pidetään ikään kuin haukkumasanana.   

–Kysellään, halutaanko olla uudistusmielisiä liberaaleja vai jumittavia, vanhanaikaisia konservatiiveja. Tässähän kysymys on jo pielessä, koska se sisältää arvoasetelman.   

Kortesuo toivoi Turun Sanomien haastattelussa (6.9.2022) kristilliskonservatiivista näkökulmaa valtakunnanmediaan. Miksi?  

Kortesuo korostaa, että etenkin muutosten kohdalla on tärkeää miettiä niiden seurauksia. Siksi liberaalille ajattelulle ja muutosvetoisuudelle tarvitaan vastavoimaa, joka auttaa näkemään tilanteet syvällisemmin. Kortesuon mielestä avioliitossakin on useimmiten hyvä asia, etteivät molemmat puolisot ole yhtä aikaa jalka kaasulla. Kahden jarruttajan avioliitto voi olla junnaava, mutta kahden kaasuttajan kuljettama ajokki suistuu helposti metsään. On oltava sekä kaasu että jarru – muutosta reippaasti ajavat liberaalit ja jarrua painavat konservatiivit.   

–Kristilliskonservatiivien ääntä tarvitaan keskusteluun ja muutosten seurausten syvälliseen arviointiin. Jos monta ihmistä on yhdessä pohtimassa jotakin asiaa, saadaan rikkaampaa ajattelua, Kortesuo perustelee.     

Hänestä yhteiskunnassa on myös huutava tarve ihmisille, jotka eivät ole tunteidensa vietävissä.   

–Fiksulla tavalla asioita miettivät vasemmistoliberaalit sekä konservatiivit ovat hyvin tarpeellisia! Meidän pitäisi saada jokaisesta porukasta ne fiksut ja maltilliset mukaan. Tässä on vain se ongelma, että jos keskustelussamme ääripäät ovat eniten äänessä, jokainen maltillinen konservatiivi tai liberaali sulkee suunsa. Eivät he jaksa.    

Kortesuo huomauttaa, että sen sijaan, että näemme toisemme hyviksinä tai pahiksina, meidän pitää kääntää omat kasvomme kohti peiliä.   

–Raja hyvän ja pahan välillä ei kulje ihmisten välillä. Se on meidän jokaisen sydämessä. Jokaisen pitäisi sisäistää, että meissä jokaisessa on synkkä puolemme ja että minäkin kykenen typeriin, inhottaviin ja pikkumaisiin tekoihin. Minäkin voin olla syyllistävä marttyyri! Jos ihminen ei tiedosta tätä, hän toteuttaa näitä mustia ominaisuuksiaan tajuamatta sitä itse.   

Ajatushan on suoraan kristillisestä perisyntiopista. Kortesuo huomauttaa kuitenkin, ettei puhu näistä ihmisen synkistä puolista yksinomaan kristinuskon näkökulmasta vaan myös psykologian pohjalta.   

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 26/2022.