Melkoista rytinää

Eilinen keskiviikko oli kirkolliskokousta rankimillaan. Yhdysvaltain presidentinvaalien yön kestänyt tulosvalvonta ei toki helpottanut päivää ollenkaan, mutta täysistuntoa seurasi valiokunnan istunto, sitä täysistunto ja uusi täysistunto. Aamusta iltaan siis pelkkää istumista. Mutta ketään meistä ei ole tuotu tänne viekkauvella eikä vääryyvellä, vaan kaikki olemme täällä oman hyvän tahtomme vuoksi. Turha kitistä.

Tärkeiden istuntojen ja valiokuntatyön jälkeen edessä oli se asia, johon oli etukäteen ladattu suurimmat odotukset, eli samaa sukupuolta olevien avioliittoihin liittyvät asiat. Mitään päätösesitystä asiassa ei ole tähän mennessäkään tehty, eli mikään vihkimykseen liittyvä muutos ei ole edes valmistelussa. Nyt kuitenkin käsiteltiin piispainkokouksen selonteko aiheesta ja siihen liittyen vihkimysasiaa käsittelevä oikeudellinen selvitys. Lisäksi käsiteltiin ns. kunnioittavia keskusteluja, joita käytiin Järvenpäässä eri tavoin ajattelevien kesken ja joihin minäkin osallistuin. Käsiteltiin siis samanaikaisesesti kolmea asiakirjaa, jotka olisivat kaikki erikseen puhuttaneet paljon. Ja siksi nyt puhuttiin hyvin paljon.

Puheenvuorojen pituutta pyydettiin rajaamaan muutamaan minuuttiin, missä joku onnistui paremmin ja toinen huonommin. Yli viidenkymmenen puheenvuoron jälkeen tilanne oli selvä jokaiselle: Piispainkokouksen antaman selonteon mukaan yhdelläkään papilla ei ole oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria maaliskuun lakimuutoksen jälkeenkään. Jos joku sen tekee, maalliset viranomaiset pitävät avioliittoa pätevänä, mutta pastori tekee virkavirheen ja vastaa siitä niin kuin virkavirheestä vastataan.

Keskustelu oli suhteellisen hyvähenkinen, mutta monella olivat tunteet pinnassa. Aamulla kävi ilmi, että yö ei ollut päästänyt kaikkia vähällä. Lyhyet puheenvuorot eivät sallineet syväluotauksia. Huomiota kiinnitettiin syystä siihen ristiriitaan, että piispainkokous torjuu homovihkimykset mutta ei sano näitä suhteita vääriksi. Nyt puhuttiin kuitenkin vain yhdestä asiasta: Ovatko homovihkimykset kirkossa keväällä mahdollisia vai eivät? Ne eivät ole. Varmasti joku ja monikin testaa tämän käytännössä eikä ole tiedossani, miten eri hiippakuntien tuomiokapitulit siihen suhtautuvat. Mutta siitä ei päätetä kirkolliskokouksessa.

Eilisessä keskustelussa käytettiin erittäin hyviä puheenvuoroja. Kävi entistä selvemmäksi, että tässä kirkolliskokouksessa on tuskin edes enemmistöä saati määräenemmistöä kirkkojärjestyksen muutokseen, joka mahdollistaisi homovihkimykset. Juuri meeiolle tehtiin päättäväisen selväksi, että ensi seurakuntavaaleissa tämä asia nostetaan tapetille. Meidän paikkojamme on siis kyselty …

Kaikki puheenvuorot ovat luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta, kunhan puhtaaksikirjoittajat ehtivät ne sinne laittaa ja asianomaiset ovat ne tarkastaneet. Tänä vuonna ne ovat myös videolla verkossa. Ville Auvisen hyvä puheenvuoro on jo nyt hänen omilla sivuillaan . Pasi Palmun puheenvuoro kannattaa sekin lukea ja moni muu.

Eilisen päivän aikana ajatuksia herätti myös puheenvuoro, joka ei liittynyt homovihkimyksiin vaan tulevaisuuskomitean mietintöön, jonka käsittelyä jatketaan vielä tänään. Nuorin kirkolliskokousedustaja, Marianna Parpala, käytti erinomaisen puheenvuoron nuorten asemasta kirkon päätöksenteossa. Puheenvuoroa ei ole vielä luettavissa, mutta se alkaa videolla kohdassa 41.45 täällä

Peilaan Mariannan päivällä pitämää raikasta ja hyvää puheenvuoroa illan keskustelua vasten. Kohtaan työssäni jatkuvasti teräviä, nuoria ja varttuneempia aikuisia. Jokainen heistä olisi tässä joukossa todellinen helmi. Olisivatpa he täällä päättämässä, mihin tämä kirkko menee! Eilisen keskustelun aikana siis todettiin, että tämä asia ratkotaan seuravissa seurakuntavaaleissa. Niin ratkotaan, se ja moni muu asia. Mutta ketkä ne päätökset tekevät?