Melkein oikein

Lähetysblogi | 17.10.2016 08:14 Päivitetty 17.10.2016 08:15
Tuomas Kyrön mielensäpahoittajasta on tullut suoranainen kulttihahmo. Kerran hän sanoi, että asiasta tulisi ”melkein hyvä” – vaikka kaikki tiesivät, että mitään hyvää ei ollut odotettavissa.

Moskovan valtatielle on ilmestynyt uusi huoltoasema. Värit ovat aivan samat kuin Nesteen huoltoasemilla ja muutenkin äkkinäinen luulee ajavansa Nesteelle tankkaamaan. Aluksi nimi oli kuulemma ”Nastja”, mutta nykyään aseman nimi on Inna.

Eilen vietimme uskonpuhdistuksen muistopäivää – minun mieleeni nimi tuo kuolleiden muistamisen. Ja ikävä kyllä on todettava, että eipä taitaisi Martti Luther tuntea montaa länsieurooppalaista luterilaista kirkkoa ajatustensa kannattajaksi. Luther korosti, että uskonpuhdistus on jatkuva prosessi; se ei tule koskaan valmiiksi. Mutta ei hän sitä tarkoittanut, että uskonpuhdistuksen neljästä pääperiaatteesta voitaisiin luopua: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, Yksin Raamattu.

Jos televisiossa tai lehdessä on paneelikeskustelu, jossa on edustettuna roomalais-katolinen kirkko, ortodoksikirkko ja luterilainen kirkko, lopputulos on yleensä se – varsinkin eettisissä kysymyksissä – että roomalais-katolisen kirkon edustaja puhuu Raamatusta ja sen ohjeista, ortodoksikirkon edustaja traditiosta ja luterilaisen kirkon edustaja siitä, kuinka pitää tehdä niin kuin maailma tahtoo.

On tärkeä muistaa, että pieni muutos voi muuttaa koko asian. Siksi varhaiset kirkolliskokoukset väsyksiin saakka keskustelivat yhdestä sanasta tai jopa kirjaimesta. Jehovan todistajien ”Uuden maailman käännös” kääntää Apt 20:28:ssa ”ja Jumalan seurakunnasta, jonka hän omansa verellä on itselleen ansainnut” (lainaus ulkomuistista, ei varmaan ihan kirjaimellinen). Huomasitko, mikä oli eri tavalla kuin meidän Kirkkoraamatussamme? Ei ”omansa” vaan ”omalla” verellään. Kun Jehovan todistajat eivät voi hyväksyä sitä, että Jeesus oli Jumala, siksi jakeesta piti poistaa ajatus siitä, että Golgatan kummulla vuosi Jumalan veri. En kyllä ymmärrä, miten kirkko ja pelastus voisi rakentua jonkun pyhän miehen veren vuodattamiselle, mutta se on jo toinen kysymys.

Parin kirjaimen muutos muutti koko jakeen merkityksen.

Lähetystyössä joutuu vähän väliä kuulemaan erikoisia ”uskontunnustuksia”. Nuorilla kristityillä voi olla varsin merkillisiä käsityksiä uskosta. Miten niitä osaisi ohjata oikeaan suuntaan loukkaamatta toista? Ja milloin on kysymys ns. ehdonvallan-asioista eli adiafora-kysymyksistä, joista voimme olla eri mieltä. Milloin taas on kyse uskon perustuksiin asti menevästä virheestä, suoranaisesta harhasta.

Venäjällä länsieurooppalaista kristillisyyttä arvostellaan paljon. Jos Suomen kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja – kuten Helsingin hiippakuntakokous on vaatinut – rakkauteen ja ekumeniaan tulee lisää ryppyjä.

Meidän tulee korostaa, että emme kutsu ihmisiä seuraamaan länsimaista kristillisyyttä tai edes oikeaoppista luterilaisuutta, vaan elävää Vapahtajaa, joka on sovittanut meidän syntimme Golgatan ristillä ja me saamme pelastua armosta, yksin uskosta. Ja tämän me tiedämme Raamatun ilmoituksen perusteella.

Rukousaiheita
Että luterilaiset kirkot voisivat juhlia uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlia Lutherin hengessä ja opetuksessa.
Seurakuntien työntekijöille viisautta ohjata ihmisiä pois vääristä käsityksistä oikeaan, raamatulliseen uskoon.
Kelton teologiseen seminaariin hyvää opetusta siitä, mitä luterilaisuus on.
Kiitosaihe
Vapaus julistaa evankeliumia Venäjällä.