Meistä tuli opettajia, sähkömiehiä, psykologeja 

 

Fancy-tyttö eksyi nelivuotiaana Kisumussa eikä löytänyt perhettään vuosiin. Jumala kuitenkin johdatti hänen tielleen auttajia. Orpolapsityön kautta hän on saanut tukea arkeensa ja opiskellut jopa yliopistotutkinnon. 

Orpolapsityöllä Keniassa on pitkät perinteet. Sleyn lähetystyöntekijä Anja-Maija Vanhanen aloitti työmuodon yhteistyössä Kenian evankelisluterilaisen kirkon kanssa jo 1980-luvulla. Kummilapsihanke alkoi vuonna 2005 Suomen valtion tukemana. Sleyn lähetystyöntekijät Liisa ja Antti Saarenketo olivat aloittamassa kummilapsihanketta. Kuluneiden vuosien aikana monet lähetit ovat palvelleet orpolapsityössä omalla työpanoksellaan. Työssä on ollut mukana muun muassa Ari Lukkarinen, Paavo Markkula, Sinikka Arkkila.  Vuodesta 2008 lähtien työmuoto on ollut täysin suomalaisten ystävien ja seurakuntien tukema. Kummilapsihankkeessa on tällä hetkellä mukana 275 lasta. Orpolapsityön tuen piirissä on ollut näiden kuluneiden vuosien aikana satoja kenialaisia lapsia ja nuoria. Hankkeen kautta on tuettu heidän terveydenhuoltoaan ja koulunkäyntiään. Perheisiin on myös maksettu kuukausittaista ruokarahaa.  Orpolapsityön työntekijät ovat tehneet koti- ja koulukäyntejä ja näin olleet seuraamassa ja tukemassa lasten elämää. He ovat myös saaneet opettaa rakastavasta Vapahtajasta hankkeen kautta kohtaamilleen ihmisille.  

Fancy joutui eroon perheestään 

Yksi orpolapsityössä mukana ollut nuori on Fancy Akinyi. Hän tuli mukaan kummilapsihankkeeseen vuonna 2007, jolloin hän oli peruskoulun viidennellä luokalla. Fancylla oli suomalainen tukija aina vuoteen 2019 asti, jolloin hän valmistui Egertonin yliopistosta ekoturismin ja ravintola-alan kandiksi. Suomalaisen kummin tukemana hän sai siis opiskella peruskoulusta lukioon ja vieläpä yliopistoon asti.  

Fancyn tarina on monivaiheinen ja tarinaa kuunnellessa saa huomata, miten Jumala on pitänyt Fancystä hyvää huolta, vaikka elämäntilanne on ollut hyvin haastava.  

Fancy joutui erilleen perheestään pienenä tyttönä. Eräänä päivänä hän lähti leikkimään ystäviensä kanssa Kisumun kaupungin eräällä hyvin tiheään asutulla alueella. Hän oli kulkeutunut liian kauaksi kodistaan, ja illan tullen hän ei enää tiennyt, missä hänen kotinsa on. Fancy oli tuolloin vain noin neljän vuoden ikäinen. Eräs ohikulkija pysähtyi hänen luokseen ja kysyi, miksi tyttö on yksin liikenteessä. Fancy kertoi, että ei tiedä missä hänen kotinsa on. Nainen vei Fancyn poliisiasemalla mutta poliisit sanoivat, että heillä ei ole paikkaa pienelle tytölle ja kukaan ei ollut ilmoittanut Fancya myöskään kadonneeksi. Poliisit pyysivät naista huolehtimaan lapsesta yön yli.  

Kului päiviä ja lopulta vuosia Fancyn asuessa tämän naisen kodissa. Monien vuosien kuluttua Fancyn setä alkoi selvittämään poliisin kautta, missä hänen sukulaistyttönsä on. Tuolloin Fancyn isä oli kuollut ja äiti ei ollut kykenevä huolehtimaan lapsesta. Setä sai yhteyden Fancyn luokseen ottaneeseen perheeseen. Setä otti Fancyn luokseen asumaan ja näin tyttö pääsi takaisin oman sukunsa luokse.  

Kenialaista kokkausta Youtubessa 

Fancy kertoi, että hän ei tiedä missä olisi nyt, jos hän ei olisi päässyt mukaan orpolapsityön tuen piiriin. Hän on erittäin kiitollinen kaikesta saamastaan tuesta, ruokarahasta, koulumaksuista, koulupuvuista, tavaroista, joita hän sai ottaa vastaan vuosien aikana ja jotka helpottivat hänen arkeaan. Hän sai mahdollisuuden opiskella itselleen ammatin. Fancy on kiitollinen Jumalalle siitä, miten Jumala on johdattanut hänen elämäänsä hyviä ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita auttamaan häntä. Fancy ei ole löytänyt vielä pysyvää työpaikkaa ja se onkin suuri rukousaihe. Hänellä on oma Youtube-kanava (Fancy Akinyi), jossa hän neuvoo laittamaan kenialaista ruokaa kuten samosoja, ugalia ja papumuhennosta. Hän toivoo saavansa seuraajia kanavalleen myös Suomesta orpotyön ystävistä.  

Vieraita läheltä ja kaukaa 

Launtaina 16.4 kokoontui Kisumun luterilaisen kirkon pihapiiriin ensimmäistä kertaa yhteiseen tapaamiseen orpotyön hankkeen tuen piirissä vuosien aikana olleita nuoria. Tätä päivää on suunniteltu ja valmisteltu jo vuosien ajan. Koronapandemian vuoksi tapaamista jouduttiin lykkäämään kahdella vuodella eteenpäin, mutta haaveilu päivästä oli alkanut jo vuosia aikaisemmin.  Päivän suunnittelutiimiin kuului muutamia hankkeen entisiä opiskelijoita yhdessä toimiston nykyisen hallintotyöntekijän Molly Agandin ja lähetystyöntekijä Maikki Ochiengin kanssa. Fancy kuului suunnittelutiimiin vastaten päivän ruokahuollon toimivuudesta. Hankkeen entisiä opiskelijoita oli tullut paikalle 50 ja yhdessä kymmenen työntekijän ja kahden orpotyön johtokunnan jäsenen kanssa saimme viettää mukavan päivän yhdessä. Jotkut olivat tulleet tapaamiseen Mombasasta saakka ja matkustaneet linja-autolla yli 800 kilometrin matkan. Toiset olivat tulleet lähempää ja pääsivät paikalle kävellen ja polkupyörällä. Eräs nuori oli tullut orpotyön tuen piiriin jo vuonna 1989, toiset myöhemmin 2000-luvulla. Paikalla oli myös Matongon orpokodissa kasvaneita lapsia. Oli hienoa, että tapaaminen koettiin erittäin tärkeäksi.  

”Älä koskaan unohda sitä, joka auttoi” 

Eräs nuori muisteli pienessä puheessaan lapsuuttaan ja sitä, miten hänellä ei ollut lapsena koskaan kenkiä mutta orpotyön kautta hän sai elämänsä ensimmäiset kengät. Hän kertoi, miten hän vieläkin muistaa, miten diakonissa Agnes toi nämä kengät hänelle. Hän työskentelee nykyään sairaanhoitajana ja hän kertoi ,miten iloinen hän on siitä, että voi nyt olla auttamassa muita työnsä kautta. Toinen nuori muistutti kaikkia siitä, että ei koskaan pidä unohtaa kotia, sitä kirkkoa, joka on ollut tukemassaa elämän haasteissa eteenpäin. Eräs nuori painotti sitä, että kaikessa mitä teemmekin, meidän tulee muistaa laittaa Jumala ykkössijalle elämässämme. Orpotyönjohtaja Jorma Arkkila muistutti paikalla olevia siitä, miten meillä kaikilla on yksi Isä, Jumala ja me kaikki olemme Jumalan lähettämiä palvelijoita toinen toisillemme.  Puheenvuorot olivat hyvin koskettavia ja toivoisinkin että orpotyön tukijat olisivat voineet olla paikalla kuulemassa ja näkemässä miten ihmeellisellä tavalla Jumala on johdattanut näiden nuorten elämää.  

Tapaamisessa oli muun muassa opettajia, sähkömiehiä, optikko, laboratorioteknikko, automekaanikkoja, sairaanhoitajia, ompelijoita, psykologi, kauneudenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, rakennusteknikkoja, hitsaajia, IT-alan asiantuntijoita. Kaikkien näiden ystävien koulutuksen oli mahdollistanut suomalainen tukija. Tukijat ovat myös rukoilleet kummilasten puolesta ja olleet näin tukemassa kenialaisia lapsia elämässä monin tavoin. Nuoret ovat todella kiitollisia siitä, että heille on annettu mahdollisuus opiskella ja nyt he voivat olla rakentamassa Kenian yhteiskuntaa omalla työpanoksellaan. Heillä on myös nyt mahdollisuus tukea omia lähimmäisiään. Nuoret toivottavat Jumalan siunausta kaikille orpotyön tukijoille.  


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: