Martti Poukka etsii ihmisen elämään Jumalan hyviä suunnitelmia

Pappi ja sielunhoitoterapeutti Martti Poukka pitää kristillistä terapiaa taivaallisen Isän arvokkaana lahjana kärsiville lapsilleen. Sen kautta kristitty saa etsiä tietä kohti iloa, lepoa ja hyvinvointia.

Nuorena ylioppilaana Martti Poukalla oli monenlaisia haaveita tulevaisuudesta. Uravalintaa hän pallotteli kolmen vaihtoehdon välillä; tulevaisuudessa siinsi joko sähköinsinöörin, papin tai psykologin ammatti.

– Jo silloin minua kiinnosti ihmisen henkinen hyvinvointi. Lähistön ihmisillä oli monenlaista avun tarvetta ja tuumiskelin, olisiko minun elämäntehtäväni hoitaa toisia henkisellä tasolla. Päädyin kuitenkin hakemaan teologiseen. Myös papin tehtävässä koin voivani olla avuksi, Poukka kertoo.

Ihmisen mielen koukerot ja ongelmat eivät kuitenkaan ole koskaan lakanneet kiinnostamasta Poukkaa.

– Olin pitkään papin töissä, sekä kotimaassa että Japanissa lähetyskentällä. Kouluttauduin työn ohessa ryhmänohjaajaksi ja Sansan palveluksessa ollessani sain käydä myös työnohjaajakoulutuksen. Ne tuntuivat niin hyviltä ja kiinnostavilta, että nyt kun tuli tilaisuus, halusin jatkaa terapeutiksi, Poukka kertoo.

Uutta kohti

Tilaisuus koitti, kun Poukat palasivat Japanin lähetyskentältä kotimaahan. Entisen lähetin työllistyminen Suomessa ei ollutkaan itsestään selvä juttu. Vaikka Martti Poukalla on sekä papin että kanttorin koulutus, ovet Suomen kirkkoihin eivät ole auenneet. Sleyn lähetysosastolla hän on työskennellyt osa-aikaisesti.

– Vaimoni Päivi oli taannoin töissä Loimaan opistolta ja toi sieltä minulle käteen esitteen terapeuttikoulutuksesta. Tuumailin, että jokohan olisi aika ja päätin hakea, Poukka kertoo.

Kahden vuoden koulutuksen jälkeen Martti Poukka valmistui ratkaisukeskeiseksi sielunhoitoterapeutiksi joulukuussa 2016. Tavoitteena on edelleen olla avuksi kanssakulkijoille, nyt työnohjaajana ja terapeuttina oman toiminimen kautta.

Irti turhasta tuskasta

Poukka on törmännyt sekä papin että terapeutin työssä ajatukseen siitä, että kristitty ihminen ei tarvitse terapiaa, lääkkeitä tai mielenterveyteen kohdistuvia hoitotoimenpiteitä. Kyllä vahvalla uskolla ja Jumalan hoidolla pärjää, vakuutetaan.

– Vahvakaan usko ei hoida välttämättä meitä kuntoon. Ja mitä se ”kunto” itse asiassa edes on? Usko tekee meistä kyllä taivaskuntoisia, mutta ei välttämättä poista tunne-elämän sekasortoa tai pahaa oloa, Poukka toteaa.

Poukan mielestä Jumalan luomassa hienossa kokonaisuudessa, ihmisessä, voi olla paljon rikkonaisuutta monessa kohdin. Elämme synnin särkemässä maailmassa, jossa tuhovoimat saavat paljon pahaa aikaiseksi.

– Emmekö silti saisi vähentää turhaa tuskaa? Se, joka turvaa Jeesukseen, on taivaallisen Isämme kokonaisvaltaisessa hoidossa. Silloin on lupa pyrkiä sitä kohti, että voisimme löytää ilon, tarkoituksen, omat lahjamme ja oman ainutkertaisen arvomme. Siihen saamme auttaa ja tukea myös toisiamme. Se on Jumalan hyvä tahto rakkaita lapsiaan kohtaan, Poukka sanoo.

Kaksi suunnitelmaa

Poukan mielestä Jumalalla on jokaisen ihmisen kohdalle kaksi suunnitelmaa.

– Ensimmäinen suunnitelma on pelastussuunnitelma, jonka pienoisevankeliumi (Joh. 3:16) niin hienosti kertoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Toinen Jumalan suuri suunnitelma tulee Poukan mukaan esille esimerkiksi psalmissa 139. Siinä psalminkirjoittaja sanoo olevansa ihme, suuri ihme, ja kiittää Jumalaa hänen suurenmoisesta suojastaan ja kaikkitietävyydestään.

– Jokainen meistä on ainutlaatuinen kokonaisuus, jonka Jumala yksin tuntee. Meillä on oikeus etsiä ja löytää Jumalan tarkoitus elämässämme. Saamme pyrkiä sitä kohti, mikä on meille hyvää ja arvokasta, Jumalan suunnittelemaa, Poukka toteaa.

– Täytyy myös muistaa, että kaikki murhe ei suinkaan ole Jumalan mielen mukaista murhetta.  Jeesuskin käski meidän olla murehtimatta. Siksi saamme myös pyrkiä pois pahasta olosta, surusta ja murheesta, kun sen aika on, Poukka muistuttaa.

Syvemmälle ja laajemmalle

Poukan mielestä tavallinen terapiakin hoitaa ihmisenä elämisen kipukohtia ja erilaisia tunnejuttuja, mutta kristillinen terapia tekee sen vielä syvemmältä.

– Kristillinen terapia vastaa ihmisenä olemisen kysymyksiin laajemmin kuin hyväkään maallinen terapia. Siinä vastataan myös kysymyksiin mistä me tulemme, missä me olemme, mihin me menemme. Taitava ja ammattitaitoinen maallinen terapeutti ei pyrikään vastaamaan näihin, vaan jättää nämä kysymykset auki ja toisen vakaumuksen varaan. Kristillisessä terapiassa näitä kysymyksiä ei tarvitse vältellä, vaan niitä kohti voidaan käydä, kohdata ne ja löytää niihin vastaus, Poukka summaa.

Onnistuneen terapiatyöskentelyn edellytyksenä on avoimuus. Siksi Poukkakin tekee asiakkailleen selväksi heti alussa, miltä pohjalta hän lähtee liikkeelle.

– Sellaista asiaa, kuin täysin arvovapaa terapia, ei ole olemassakaan. Jokaisella terapeutilla on joku käsitys ihmisestä, hänen arvostaan ja myös tuonpuoleisesta tai sen olemattomuudesta. Vanhat uskonkappaleet kuten ”ei ole Jumalaa”, eivät takaa mitään neutraalia maaperää, Poukka lataa.

Lääke täynnä armoa

Usein kristittyjä vaivaavat tehdyt synnit ja syyllisyydentunto. Poukan mielestä parasta hoitoa siihen löytyy suoraan luterilaisen kristillisyyden ytimestä.

– Terveessä terapiassa turhasta syyllisyydentunnosta pyritään aina eroon. Siinä voi kuitenkin mennä pesuveden mukana myös aito ja aiheellinen syyllisyys. Kristillisellä terapialla on tässäkin käytössä parhaat lääkkeet, joilla päästään pidemmälle ja syvemmälle. Saamme lohduttaa toisiamme Jumalan anteeksiantamuksella. Erityisen hoitavana tässä lohdutustyössä pidän rippiä, johon yhdistyy ehtoollisen nauttiminen. Pyhä Henki toimii siinä sanan ja aineen kautta ja hoitaa ihmistä syvemmältä, kuin mihin me ihmiset koskaan pystyisimme, Poukka toteaa.

Rippiä Poukan mukaan voisimme käyttää enemmänkin. Käsissämme on unohdettu aarre, jolla on syvästi lohduttava, voimaannuttava ja turhasta ahdistuksesta vapauttava vaikutus. Sen sijaan, että koettaisimme etsiä maallistuneen yhteiskunnan tavoin lupaa tehdä vapaasti syntiä, meidän pitäisi pyrkiä kohtaamaan aidosti syyllisyytemme. Siihen Jumalalla on tarjolla nautittavaksi lääkkeitä, jotka ovat täynnä armoa ja anteeksiantoa.

– Sellaista asiaa, kuin täysin arvovapaa terapia, ei ole olemassakaan, Martti Poukka sanoo.

Lähemmäs ristiä

Poukan mukaan vaikeuksilla on oma, tärkeä tehtävänsä elämässä.

– Laivallakin on köli. Se pistää laivan uimaan syvemmällä, mutta pitää se oikeassa suunnassa. Kriiseillä ja vaikeuksilla on oma merkityksensä ihmisen kasvussa ja kehityksessä, mutta se ei välttämättä selviä hetkessä. Olemme usein vaikeuksien tullen tienristeyksessä: rupeammeko katkeroitumaan ja napisemaan vai lähdemmekö kasvun tielle ja etsimme apua Jumalalta. Jokainen tietää omasta rukouselämästäänkin, kuinka ahdistukset vievät meitä lähemmäs Jumalaa. Kun omat voimat eivät riitä, ryhdymme ryömimään lähemmäs ristiä, Poukka sanoo.

Poukan mukaan kärsimykset pistävät ihmisen myös tarkistamaan elämän tärkeysjärjestyksen; haluanko käyttää aikani ja voimani tavoittelemalla esimerkiksi yhteiskunnallisen menestyksen mittareita vai suuntaanko ne johonkin muuhun.

– Joskus kärsimys saa niin valtavat ja käsittämättömät mittasuhteet, että jäämme sen äärellä sanattomiksi. Mutta silloinkaan se ei kiellä Jumalan olemassaoloa ja kaikkivaltiutta. Joudumme hyväksymään sen, että kipu kuuluu elämään. Joskus näyttää jopa siltä, että tunnustavilla kristityillä on matkallaan erityisen paljon vastoinkäymisiä, ennen kuin he pääsevät perille. Niiden vaivojen keskellä huudettuihin kysymyksiin emme välttämättä saa vastauksia tässä elämässä, vaan vasta perillä kirkkaudessa, Poukka pohtii.