Maria ja elämisen vimma

 
Maria Piiroinen ei pidä itseään rohkeana. Mutta koettuaan rajun työuupumuksen hän teki ratkaisun, joka kertoo uskalluksesta ja jopa pelottomuudesta.   
Navetan seinässä oli linja-auton mentävä reikä. Satakaksikymmenvuotiaan päärakennuksen lasikuistin ikkunat olivat rikki. Pytinki näytti kummitustalolta.  

Mutta oli myös aitta, puuhella ja savusauna. Ja sinä lokakuun päivänä vuonna 2017, jona Maria Piiroinen oli katsomassa tilaa hän tiesi, että tässähän oli hänen kotinsa.  

Sastamalassa lapsuutensa viettänyt Maria haaveili jo lapsena maalla asumisesta ja eläinten hoitamisesta. Myöhemmin hän tykkäsi lukea Etuovesta ilmoituksia myytävänä olevista maatiloista. Asuessaan opettajavuosinaan kerrostalossa hän tunsi olevansa kuin ”kana häkissä”.  

–Sieluni lepää vanhoissa hirsirakennuksissa, Maria, 43, selittää. 

Kun hän sitten näki parikin kertaa ilmoituksen Nakkilassa myynnissä olevasta talosta ja pienestä maapläntistä hän innostui, vaikka ei edes osannut sijoittaa paikkakuntaa kartalle.  

–En ollut ikinä käynyt Nakkilassa.  

Maria oli tuolloin työtön. Hän oli ollut kahdeksan vuotta kieltenopettajana ja luokanopettajana ja uupunut työhönsä.  

”Tee, mitä rakastat”

Marian leposyke oli öisinkin 120. Oli selvää, että joku muutos elämään oli tultava. Koko keho tuntui huutavan uupumusta.

–Tuntui, että sydän tulee rinnasta ulos. Pää ei kestänyt eikä mahakaan. En pystynyt enää edes lukemaan nuotteja, musiikkia nuoresta asti harrastanut Maria sanoo.

Hän kuvaa viimeisiä aikoja opettajana höykkyytykseksi.

Maria sanoi lopulta työterveyspsykologille, ettei halua enää opettaa. Psykologi vastasi:  ”Ei sun tarvi.” Vastaus auttoi Mariaa päästämään irti yrittämisestä. Hän sanoutui irti työstään keväällä 2017 ja lauloi lasten kanssa viimeisen Suvivirren.

Seuraavana kesänä Maria oli Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa Vivamossa. Siellä hän meni juttelemaan psykologi Mirja Sinkkosen kanssa, kertoi tilanteestaan ja purskahti itkuun. Hän sai Sinkkoselta neuvon: ”Älä edes yritä miettiä, mitä teet isona. Tee juuri nyt sitä mitä rakastat.” Asiat selviäisivät, kun Maria ei miettisi tuskaisena tulevaa. Niinpä hän paukutti kangaspuilla mattoja ja kehräsi villaa.

Ja osti Nakkilasta talon. Pihapiirissä oleva, 1900-luvun alussa rakennettu viljamakasiini oli kunnostettu asunnoksi. Siitä tuli Marian uusi koti. Seuraavat puolitoista vuotta hän opiskeli Kokemäellä puutarhuriksi.

Viime kesänä Marian tilalla aloitti toimintansa Manna-Aitta: kesäkahvila ja pieni kotieläintila.

Marialla on kissat Hilja ja Saima, pässit Jakob ja Esau sekä kolme vuohta. Hoidokkeina on kaksi aasia ja poni. On lampaita ja kanoja.

–Opiskelukaverini muisti, että jo 2000-luvun alussa olin sanonut vähän häpeillen, että haluan hankkia lampaita ja tehdä kotona töitä.

Manna-Aitan töiden lisäksi Maria musisoi Manna-Maria –taiteilijanimellä evankeliointi-illoissa. Hän pitää myös konsertteja Lasse Heikkilän ja tämän bändin kanssa. Heikkilän kanssa Marialta ilmestyi myös syksyllä 2020 levy Uutta elämää. 

–Nuorena lauloin kuoroissa ja lauluryhmässä, mutta minulla oli aina jotenkin sordiino päällä. Pelkäsin, että ääneni kuuluu liikaa, vaikkei minulla edes ole erityisen kova ääni. Enää en ajattele niin. Minun ääneni ja minun tarinani saavat kuulua., Maria sanoo.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 17/2022.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: