Maata Näkyvissä virolaisin silmin

Jo usean vuoden ajan Sleyn nuorisotyö on antanut myös virolaisille nuorille mahdollisuuden kokea Maata Näkyvissä -festarit tarjoamalla lippupaketit nuortenryhmälle. Tänä vuonna mukana oli 20 nuorta Tarton seudulta ja Tallinnasta. Kollegani Kirsi oli tuosta reissusta vastuussa ja minä lähdin mukaan avuksi. Muutamat nuoret olivat olleet festareilla ennenkin, monille kerta oli ensimmäinen. Vastaavanlaista todella suurta kristillistä nuortentapahtumaa Virosta ei löydy. Kristityt nuoret ovat ikäluokastaan pieni vähemmistö – arviolta vain yksi prosentti nuorista on tunnustavia kristittyjä. Siksi on tärkeää, että on hetkiä ja paikkoja, joissa saa olla muiden kristittyjen nuorten ympäröiminä.

Toisaalta nuorissamme herätti ihmetystä se, että kristillisessä tapahtumassa oli niitäkin, joita sanoma ei tuntunut kiinnostavan yhtään, vaan jotka vaan hengasivat mukana. Mutta festarit ovatkin myös merkittävä nuorisolähetystyön muoto. Hengailijatkin saavat nähdä, että on tosiaan näinkin suuri joukko nuoria, jotka ottavat kristinuskon aivan tosissaan, haluavat tuntea Jeesuksen ja kuulla opetusta Raamatusta. Ehkä joku huomasi, että tuon sanoman takia joku on valmis matkustamaan ulkomailtakin Suomeen. 

Huolimatta siitä, että nuoremme eivät osaa suomea, he sujahtivat festivaalitunnelmaan suomalaisnuorten tavoin. Osa odotti jo etukäteen lempibändejään ja kävi hyppimässä permannolla, kaksi uskaltautui mukaan Open Stagelle ja kolme koetteli taitojaan pingissupercupissa, jossa yksi pojistamme eteni semifinaaliin asti. Pariin otteeseen istuin mukana katsomossa ja koetin tulkata puheita – mikä oli sen verran ääntä vaativaa työtä, että tällä viikolla äänestä ei paljoa enää jäljellä olekaan.  

Kotimatkalla palaute oli pääasiassa positiivista. Parhaita juttuja viikonlopussa olivat mm. pingis, Brightline, Park7 ja ruoka. Nimesipä yksi tytöistä suosikikseen Tikkiksen ja Toikkiksenkin – nähtävästi juontajakaksikon huumori siis puri jopa ilman tulkkausta kielirajojenkin yli. Välillä kieli kyllä aiheutti huvittaviakin tilanteita. Tytöt oppivat kanavassa Henna-Maria Harjun uuden laulun, jossa laulettiin ”Älä pelkää eksynyt lampaani. Minä tulen hakemaan”, ja hämmentyneinä kyselivät, mitä Jeesus sille lampaalle oikein tekee. Sana ”hakemaan” kun muistuttaa viron sanaa, joka tarkoittaa pilkkomista ja silppuamista… 

Itse sain muistutuksen siitä, että vaikka Viron kristinuskon tilanne nuorten osalta näyttää välillä toivottomalta, toivoa on. On näitä nuoria, joiden sydän palaa Jeesukselle ja jotka haluavat kertoa Hänestä myös muille. Ehkä Jumalan armosta vielä koittaa sekin vuosi, kun myös omassa seurakunnassani ja rovastikunnassani on nuoria, joita voin tuoda festareille.