Maaliskuun terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 2/2025
13.3.2025

5.maaliskuuta vietettiin tuhkakeskiviikkoa, joka merkitsee paastonajan alkua kristillisessä kirkossa. Minusta on aina tärkeää ymmärtää käytäntöjemme taustalla olevat syyt – olipa kyseessä kirkko tai jokapäiväinen elämä. Paastoajaksi kutsutaan kirkollista kautta, jolloin uskovia kannustetaan miettimään uskoaan ja syventämään yhteyttään Jumalaan ja muihin kristittyihin. Tänä aikana valmistaudutaan, itsetutkiskeluun, kasvetaan ja muututaan. Luterilaisessa kirkossa noudatamme tätä perinnettä, ja alttarin liinan väri on purppura, joka toimii paastonajan liturgisena symbolina. Kristillinen uskomme keskittyy Jeesuksen Kristuksen elämään, kuolemaan, ylösnousemukseen ja taivaaseenastumiseen.

Nykyään monet kristityt näkevät paastonajan mahdollisuutena hengelliseen kasvuun ja uusiutumiseen. Vaikka paastoaminen tai tiettyjen ruokien ja aktiviteettien jättäminen on edelleen yleinen käytäntö, monet omistavat enemmän aikaa rukoukselle ja meditaatiolle. Lisäksi monet valitsevat keskittyä hyviin tekoihin ja palvelukseen, osoittaen Jumalan rakkautta merkityksellisillä tavoilla.’

Olen pohtinut, mitä voisin tehdä toisin kansainvälisen kirkon pastorina. Aloin sitten lukea, mitä muut luterilaiset ovat tehneet tämän kauden aikana. Paljon on jaettu siitä, miten muut viettävät paaston aikaa.

Opin, että on kolme käytäntöä, jotka ovat muokanneet kristittyjä paaston aikana vuosisatojen ajan: rukous, almuja (lahjoittaminen köyhille) ja paastoaminen. Nämä kolme yhdessä on tarkoitettu ohjaamaan kristittyjä pois synnistä ja oikeaan suhteeseen Jumalan, naapureiden ja itsensä kanssa. Rukouksessa lähestymme Jumalaa syntisinä ja puhumme Hänelle, että Hän antaisi meille anteeksi ja johtaisi meidät itseään kohti. Almujen antaminen tappaa epätasa-arvon, ja lopuksi paastoaminen tappaa itsekkyyden. Kristuksessa meidät nostetaan uuteen elämään jatkamaan luottamusta Jumalaan ja rakkautta naapureihimme.

Lisäksi rukous on yksi yleisimmistä tavoista, joita omaksumme paaston aikana. Usein paasto on kausi, jolloin otan aikaa rukoilla jokaisen seurakuntamme jäsenen puolesta – jopa viisi minuuttia kutakin henkilöä kohti, se tekee yli 30 tuntia rukousta kansainväliselle seurakunnalleni.

Rukoilen ja toivon, että liityt minuun rukouksessa: toistemme, lähetysjärjestömme ja erityisesti SLEYn jäsenten puolesta Suomessa. SLEYn hallituksen, SLEYn johtajien, toiminnanjohtaja Tom Säilän, lähetysjohtaja Ville Auvisen ja kotimaanjohtaja Juhana Tarvaisen puolesta, sekä niiden, jotka työskentelevät pääkonttorissamme Freda 42:ssa ja lähettien puolesta ympäri maailmaa. Rukoilen Jumalalta, että Hän jatkaa rukouksen sydämeeni antamista koko tämän paaston ajan.

Sinä aikana, kun olen työskennellyt Luther-kirkossa Helsingissä, Jumala on viisaudessaan kutsunut seurakuntaamme ihmisiä Sri Lankasta. Kolme näistä ihmisistä ovat kristittyjä, kun taas muut ovat buddhalaisia. Minulla ei ole aiempaa kokemusta buddhalaisista, mutta olen käyttänyt aikaa opettaakseni heitä kasteopetuksessa. Tämä on kestänyt nyt kaksi kuukautta, mutta tunnen, että he sekoittavat uskoaan kristilliseen uskoon. Tämä on toinen hyvä koulu minulle oppia tuntemaan tätä uskoa. Juuri tänä aikana voin ymmärtää, että Suomessa on suuri joukko ihmisiä Sri Lankasta. Tämä on toinen silmiä avaava kokemus siitä, että Suomessa on monia ulkomaalaisia, jotka odottavat evankeliumia.

Tänä paastonaikana rukoilkaa puolestamme, että Jumala jatkaa minun ja Luther-Kirkon seurakunnan käyttöä tässä tärkeässä työssä.
Jumalan siunausta teille kaikille.

Kristuksessa pysyn Hänen palvelijanaan ja teidän.
Riku