Rakas kuin oma morsian: Luther ja Galatalaiskirje

Juhana Tarvainen

Vankkumaton kallio – vanhurskauttamisoppi

Luther luennoi opettaen Paavalin Galatalaiskirjettä vuosina 1516 ja 1517, mutta vasta syksyllä 1531 pitämissään luennoissa hän katsoi esittäneensä kirjeen keskeisimmän asian, opin syntisen vanhurskauttamisesta, sillä tavalla, että siitä olisi apua myöhemminkin. Galatalaiskirjeen selitys on koottu Lutherin luentojen pohjalta vuonna 1535. Tätä edeltävistä kirjoituksista Luther toteaa vähättelevään sävyyn: ”Enpä olisi luullut ensimmäisiä Galatalaiskirjeen kommentaareja niin köykäisiksi.” Tosin myöhemminkin hän suhtautuu selitykseensä varsin nöyrästi, jonkun mielestä vähätellenkin: ”Minusta on noloa päästää julkisuuteen nämä puutteelliset ja jähmeät selitykset.” Turhan vaatimatonta.

Uskonpudistus sosiaalisena vallankumouksena

Galatalaiskirjeen selitys on yksi pieni palanen kaikessa siinä kirjoitus- ja viestimassassa, joita uskonpuhdistuksen vuosikymmeninä julkaistiin. Lutherin anekaupan vastaiset teesit sekä muut yleistä sekä kirkollista hämminkiä ja kiinnostusta herättäneet kirjotukset saivat kirjanpainajat haistamaan oman tilaisuutensa. Painokoneet jauhoivat ja levittivät kiinnostusta herättäneitä kirjoituksia pamflettilehtisinä. Myyntiä ja kiinnostusta riitti ja niin alun perin latinaksi kirjoitetusta teksteistä tehtiin pian saksankielisiä käännöksiä. Lutherille levikki tuli yllätyksenä, mutta hän ymmärsi nopeasti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkoi kirjoittaa uusia tekstejä kansan kielellä saksaksi. Lutherin vastustajat ymmärsivät toki julkaista samalla tavalla vastaväitteitä. Ja sitten Luther antoi taas takaisin. Tässä vaiheessa yleisö ymmärsi hakea pop corn -pussinsa ja seurasi pallottelua, jossa kieli oli kirjavaa ja runsasta. Ja kirjanpainajilla riitti töitä.

Uskonpuhdistuksen idea levisi hajautetusti, henkilökohtaisten kontaktien ja suositusten kautta, aivan niin kuin viestit sosiaalisessa mediassa nykyisinkin. Viestin liikkeelle lähettänyt ei voinut kontrolloida tiedon kulkua eikä kukaan muukaan pysty sitä tekemään, vaikka yritystä toki oli niin 1517 kuin tänäkin vuonna. Luther tunnisti sosiaalisen median vaikeuden. ”Jos ne ottaisivat minun mielipiteeni huomioon, ne saisivat painaa vain sellaiset kirjani, joissa on oppia, kuten Galatalaiskirjeen selityksen” Lutherin lupaa ei kysytty eikä mielipidettä varmaankaan juuri otettu huomioon, kun kääntäjät ja painajat painoivat sitä, mikä oli kiinnostavaa ja meni kaupaksi. Uskonpuhdistuksen aikana Galatalaiskirje oli erityisen tärkeä sen sanoman vuoksi, mutta uskonpuhdistuksen bestsellereihin selitys ei ilmestyttyään kuulunut. Se on saanut vasta myöhemmin erityistä mainetta. Galatalaiskirjeen selitystä on pidetty parhaana luterilaisen pelastusopin selittäjänä. Tämä varmasti on aivan ansaittu maine. Luterilaisuuden syntymisen kannalta olennaisinta on juuri uskonvanhurskauden esille tuominen täydellisenä Jumalan työnä.

Autoja, laivoja ja kitaroita olen kuullut nimettävän naisten nimillä, mutta oman raamatunselitysteoksen nimeäminen naisen nimellä kuulostaa eksoottiselta. Lutherin suhde Galatalaiskirjeeseen vaikuttaa varsin lämpimältä, sillä hänen mainitaan kutsuneen sitä oman vaimonsa nimellä, ”Minun Katarina von Borani”. Ainuttakaan saarnaani tai opetustani en kehtaa kutsua vaimokseni. Luulen myös, että itselleni tärkeiden juoksulenkkarien tai parhaan valurautapannumme kutsuminen vaimoksi saattaa aiheuttaa viileyttä sen toisen vaimon kanssa. Galatalaiskirjeen selityksen on Lutherin luentomuistiinpanoista kerännyt arkkidiakoni Rörer. Ajattelevana teologina hän tuskin on kirjannut sanasta sanaan Lutherin sanoja, mutta hän uskoi täydentäneensä ja yhdistäneensä luentovihkonsa katkonaisia lauseita ”Lutherin hengessä.” Tätä ”Lutherin hengessä” toteutuvaa vapautta ovat vuosisatojen saatossa käyttäneet monet muutkin, mutta tuskin Rörerin tarkoittamalla tavalla ja tarkkuudella. Galatalaiskirjettä voi hyvin pitää Lutherin aikaansaannoksena, sillä hän itse auktorisoi Rörerin kirjoittaman laitoksen ja kirjoitti siihen alkusanat: ”Tunnistan omikseni kaikki ne ajatukset, jotka veljet ovat uutterasti merkinneet muistiin” ja ”joudun myöntämään, että olen luennoissani sanonut kaiken tämän ja kukaties enemmänkin.”

Galatalaiskirjeen selityksen ymmärtäminen Varsin pintapuolisella reformaation vaiheiden tuntemisella ja Wikipedian avulla ymmärtää mistä ryhmästä puhutaan, kun oikeisiin uskonopin vastustajiin viitataan ”kasteenuusijoina”, ”kuvainraastajina”, ”sakramentin halveksijoina” ja ”paavilaisina”. Luther kuvaa edellä mainittuja hännistään yhteensidottuina kettuna. Päät kyllä pyrkivät eri suuntiin, mutta todellisuudessa kaikki opettavat samaa. Tällä Luther viittaa oppiin, joka jollakin tavalla vastustaa Kristusta ihmisen ainoana vanhurskautena. Lukiessa Galatalaiskirjeen selitystä tuntuu siltä, että kaikkiin uskonpuhdistuksen ajan eripuraa aiheuttaneisiin kysymyksiin, niin silloisen kirkon ongelmiin kuin myös yhteiskunnalliseen mesoamiseen, kommentaattori löytää vastauksia Paavalin Galatalaiskirjeestä. Useimmiten Luther löytää kirjeestä myös vastaukset ongelmien ratkaisemikseksi. Luther pyrkii Galatalaiskirjeen valossa Paavalin tavoin selvittämään, mitä on hänen aikanaan oikea evankeliumi ja oikeaa uskoa ja miten väärä evankeliumi ja väärä usko ilmenivät.

Lutherin selitys Galatalaiskirjeestä on dogmaattinen selitys ja sitä leimaa kaikessa Lutherin henkilökohtaiset kokemukset ja korostukset. Luther on saanut selityksensä avulla Galatalaiskirjeen evankeliumin elämään tavalla, joka on varmasti vapauttanut monia syyllisyyttä ja ahdistusta tuntevia ihmisiä. Sellaisia joille Jumala esittäytyy vain ankarana ja vaativana, joka edellyttää kaiken muttei anna mitään. Varmasti Galatalaiskirje kuten sen selityskin helpottaa niitä, jotka yrittävät tehdä kunnon Jumalan lapsena kaiken, mitä muut neuvovat ja ympäriltään toisilta kristityiltä omaksuvat saadakseen varmuuden pääsystä taivaaseen. Lutherin Galatalaiskirjeen selitys on kirja evankeliumista ja vanhurksauttamisopista, siis opista kuinka ihminen tulee Jumalan edessä kelvolliseksi taivaaseen. Galatalaiskirjeen pääsanoma on taistelu evankeliumin vapauden puolesta. Kirjeessä tulee Roomalaiskirjeen ohella kirkkaasti esille uskon perusta, Jeesus Kristus. Yhä uudelleen ja uudelleen korostuu: ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

Kirjeen alusta

Galatalaiskirjeen alku heti ampuu suoraan silmien väliin. Tavastaan poiketen piktät ja kohteliaat tervehdykset, kuulumise, terveiset ja kehumiset on jätetty sivuun ja Paavali menee suoraan asiaan. Kirjeen sisältö on kuoleman vakava: Galatalaiset ovat siirtyneet kannattamaan toisenlaista evankeliumia mitä Paavali oli heille julistanut. Paavalin viesti on selvä, toista evankeliumia ei ole olemassakaan. Ei ole mahdollista tulla Jumalan luo ja löytää pelastus toisella tavalla. Vain se armon tie on mahdollinen, jota Paavali on galatalaisille julistanut. Mitään muutoksia evankeliumiin ei ole tehtävissä, sillä Jumala itse on ollut sen julistuksen takana eikä siitä voi jälkeenpäin yhtään tinkiä tai sitä muuttaa. Paavali korostaa omaa apostolista virkaansa ja sen arvovaltaa. Judaisteilla oli kaksi väitettä Paavalia vastaan: 1. Paavali ei ollut todellinen apostoli, koska hän ei ollut seurannut Jeesusta hänen vielä eläessään. Judaisteilla taasen oli ollut suosituskirjeitä Jerusalemin seurakunnalta ja sen apostoleilta. 2. Judaistien mukaan Paavali opetti vain kristinuskon alkeita. Paavali oli tosin näyttänyt galatalaisille kristillisen uskon alun, mutta nyt oli aika lähteä kulkemaan opin alkeista eteenpäin. Oli ryhdyttävä noudattamaan juutalaista juhlakalenteria ja ympärileikattava kaikki miehet. Judaistien pääväite ja -opetus oli, ettei yksin Kristus ei riitä, vaan uskoon on lisättävä osia Mooseksen laista (Gal. 3:2, 4:10, 21, 5:2). Luther näkee oman aikansa tilanteen samanlaisena. Ihmismieli pyrkii lisäämään Kristuksen tekoihin, jotakin lisää. Paavali kuvaa uskonelämää Kristuksen elämisenä kristityssä (Gal. 2:20). Tämä kuva on myös Lutherille rakas, ”ei lain töistä, vaan yksin armosta, uskon kautta Kristukseen.” Paavali torjuu lain pelastustienä. Jos lain kautta voisi saavuttaa pelastuksen, silloin Kristus olisi kärsinyt turhaan (Gal. 2:21). Ainoa pelastustie on usko Jeesukseen (Joh 14:6). Juutalaiselle lain ja Jumalan vastakkainasettaminen oli kauhistus, mutta Paavali näki nämä kaksi vihollisina pelastuksen asiassa: laki vaatii ihmiseltä tekoja, kun taas Jumala vaatii ihmiseltä vain uskoa Kristukseen. Paavalin kirje galatalaisille on painia lain puolustajia vastaan. Ensimmäisissä luvuissa hyvinkin helposti pääsee siihen, että vauhti luku luvulta vain kiihtyy. Kolmannessa luvussa Paavalin on jo ravisteltava moitiskelevalla puhuttelulla: ”Te mielettömät galatalaiset, kuka on teidät lumonnut (oik. noitunut)?”

Miten tullaan taivaskelpoisiksi

Toisessa luvussa tulee huolen varsinainen syy näkyviin: kyse on pelastusopista, eli siitä, millä perusteella ihminen pääsee taivaaseen, millä perusteella hän jää sen ulkopuolelle. Lutherin opetus siitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman on oppi, jonka mukana kirkko seisoo tai kaatuu. Se on ratkaiseva asia. Kolmas luku Paavali on jo edellä käynyt läpi esillä olevaa lain ja uskon suhdetta. Selittäessään Galatalaiskirjeen kolmatta lukua Kolmannessa luvussa Paavali aloittaa ikään kuin uudestaan. Ehkä hänellä on mielessään useampi polku, jota pitkin lukijoitansa ja kuulijoitansa kuljettaa. Joillekin riittää lempeä kehotus, toinen tarvitsee tukistusta. Jakeesta 10 eteenpäin puhutaan kirouksesta ja myös viittauksia siihen, mikä on lainnoudattajan osa: jos selviät kaikesta, olet vanhruskas, jos jää edes hiukan puuttumaan, olet kirottu. Tämä jatkuu Paavalilla opetuksella siitä, että puuhun ripustettu on aina kirottu. Jeesus oli siis kirouttu, ettei kenenkään muun tarvitsisi olla sitä Jumalan edessä. -> Jumalan lupauksissa tarjotaan suurinta perintöä. Sitä ei voi mikään muuttaa. Millainen mahtaa olla Jumalan tekemä testamentti? Se on siinä, että lupaukset pitävät ja pysyvät. Mihin tarvitaan lakia? Luther opettaa: ”Lakien ensimmäinen merkitys ja käyttö siis on jumalattomien hillitseminen. Perkele näet hallitsee koko maanpiiriä ja ajaa ihmiset kaikkiin rikoksiin. Sen tähden Jumala on asettanut esivallan, vanhemmat, opettajat, lait, kahleet ja kaiken maallisen järjestyksen sitomaan – elleivät enempää voi saada aikaan – perkeleen kädet, jottei hän mielin määrin saisi näin riehua.” Lain toisesta käytöstä Luther opettaa: ”Toinen lain käyttö on jumaluusopin mukainen eli hengellinen. Se tähtää rikkomusten suurentamiseen; sitä vaaditaan aivan erikoisesti Mooseksen laissa siinä tarkoituksessa, että sen vaikutuksesta synti lisääntyisi ja moninkertaistuisi, etenkin omassatunnossa . Tätä Paavali suurenmoisella tavalla tutkistelee Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa. Lain oikea tehtävä sekä sen pääasiallinen ja omalaatuinen käyttö siis on se, että se paljastaa ihmiselle hänen syntinsä, sokeutensa, kurjuutensa, jumalisuuden puutteensa, tietämättömyytensä Jumalasta, Jumalaa kohtaan osoittamansa vihan ja halveksimisen sekä Jumalan edessä ansaitsemansa kuoleman, helvetin, tuomion ja vihan.” Kolmannesta käytöstä tunnustuskirjoissamme todetaan muun muassa: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Vaikka Kristus on vapauttanut oikein uskovat, todella Jumalan puoleen kääntyneet ihmiset lain kirouksesta ja pakosta, ei näiden silti ole määrä olla ilman lakia, vaan Jumalan Poika on lunastanut heidät juuri sitä varten, että he syventyisivät siihen päivin ja öin. Eiväthän esivanhempamme eläneet ilman lakia edes ennen lankeemusta, vaan Jumalan laki oli kirjoitettu heidänkin sydämeensä, koskapa heidät oli luotu Jumalan kuvaksi.” (Tunnustuskirjat, s.440) Arvio Galatalaiskirjeen selityksestä kirjana Ensiksi on tunnustettava, että kirjana Galatalaiskirjeen selitys ei ole erityisen viihdyttävä, mutta sen ymmärtää kun ottaa huomioon selitysteoksen synnyn luentomuistiinpanoista kirjaksi. Selityksen systemaattinen eteneminen jae jakeelta voi palvella ketä tahansa kristittyä päivähartauskäytössä tai sitten sinnikästä sekä myös kovapäistä luterilaisen uskonopin selvittäjänä. Luther toteaa itse kirjastaan osuvasti: ”Jankutan tätä näin uutterasti antaakseni selvän kuvan uskonopista.” Ja sitä hän todella tekee. Luther toistaa samoja seikkoja luku luvulta. Ne asiat, jotka tällä kertaa kirjaa lukiessa kolahtivat, liittyvät evankeliumin kirkkauteen. Evankeliumi vapauttaa ihmisen omasta yrittämisestä ja antaa levon. Saa olla sellainen kuin Jumala on tarkoittanut olemaan ihmisenä ihmisten keskuudessa ja Jumalan edessä. Armossa eläminen on lepoa Jeesuksessa. Siinä ei tarvitse pullistella onnistumisillaan. Ihminen voi olla Kristuksen todistaja kun hän on suostunut siihen, ettei voi itse pelastaa itseään, heikkoudesta tulee voima Kristuksessa. Paavali oli saanut evankeliumin suoraan Jeesukselta ja hän tiesi, että se yksin riittää Jumalan edessä.

Keskusteltaessa vanhurskauttamisesta on syytä ottaa huomioon monia eri näkökulmia, jotka vaikuttavat kristillisen opin sisältöön. Ensimmäinen näistä on kysymys ihmisen kyvyistä. Paavalille ja Lutherille on yhteistä juuri tämän aiheen käsittely. Onko ihminen vapaa tekemään ratkaisuja Jumalan suhteen, vai onko ihminen sidottu? Lyhytkin katsaus osoittaa, että tällaiset kysymykset ovat ikuisia. Vaikka Lutherin historialliset asetelmat poikkeavat Paavalin ja meidän tilanteesta, monet suurista kysymyksistä ovat samoja. Kommentaarin avulla pääsee hyvällä tavalla selvemmille vesille vanhurskauttamisopin suhteen. Se selventää oppeja eri suuntiin nähden, mm. vapaisiin suuntiin ja muihinkin suuntauksiin verrattuna.

Kenelle Galatalaiskirjeen selitys sopisi

Galatalaiskirjeen selityksen äärellä saa pysähtyä tutkimaan Jumalan muuttumatonta evankeliumia, jonka puolesta Paavali kamppailee kaikkea ihmisoppia vastaan. Apostoli tahtoo lukijoilleen näyttää sen, kuinka Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Meidänkin täysi toivomme on, että Kristus on annettu meidän syntiemme tähden. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen tähden. Taivas on auki. Evankeliumin siunaukset kuuluvat sinulle Jumalan armotöiden perusteella. Ehkä emme ymmärrä oman kilvoittelumme keskeneräisyyttä. Silloinkin kun päällisin puolin tuntee elävänsä ”kunnon kristityn elämää” on elämä jännittynyt armon ja ansion, lain ja evankeliumin välille. Meidät houkutellaan helposti pois sieltä, missä silmien edessä on ristiinnaulittu Kristus ja meidät saadaan helposti unohtamaan se kaiken läpäisevä totuus, että voimme olla Jumalan edessä vanhurskaita vain yksin Jumalan armosta ja yksin uskoessamme evankeliumiin Kristuksesta Ne eivät ole vain oppikäsitteitä, vaan tulevat Lutherin selityksen kautta jokapäiväisessä elämässä todelliseksi tuleviksi asioiksi. Ehkä tämän kirjeen selitys tulee rakkaaksi erityisesti niille, jotka ovat unohtaneet tai muuten hukanneet elämästään Kristuksen ristin ja sen miten syyllisestä tulee syytön Jumalan armahtavan rakkauden tähden. Lutherin toisto Jumalan työstä ihmisen hyväksi osuu, kun mukava tai laadukas elämä horjuu, tuulee vastaan ja sairaus osuu kohdalle. Toistoa tarvitaan, kun hyvät valinnat eivät johtaneetkaan onnistuneeseen lopputulokseen tai kun oman kuoren alta paljastuu, jotakin rumempaa kuin uskalsi ajatellakaan. Vasta omissa silmissä parantumattomasti sairaalle, kelpaa Galatalaiskirjeen selityksen sanoma uskonvanhurskaudesta, jonka Jumala antaa lahjaksi.