Kun kukaan ei tiedä mistään mitään: Luther ja Vähä katekismus

Samuel Korhonen

”He antavat elämänsä kulua niin kuin tyhmän karjan ja järjettömien sikojen elämä kuluu.” Näin kirjoittaa Martti Luther (1493-1546) Vähän katekismuksen esipuheessa viitatessaan ihmisten kristinopin tietämykseen. Luther oli tunnettu siitä, että hän sanoitti asioita uusilla tavoilla huumoria ja röyhkeyttä unohtamatta. Tulipa ”wittenbergiläisyys” uskonpuhdistuksen alkuvaiheissa tutuksi myös suomalaisille Pietari Särkilahden ja Mikael Agricolan opintojen kautta. Lutherille ihmiselämän pyhyys oli luovuttamaton asia, siksi hänelle oli myös äärimmäisen tärkeää, että ihminen ei pelastusasioissa nuku onnensa ohi. Keskiajalla taudit ja epidemiat surmasivat paljon ihmisiä ja etenkin lapsia. Arjessa kuoleman läheisyys oli konkreettisempaa, mitä nykyhetkessä osaamme käsittää.

Tavallisen ihmisen asialla

Painokone ei ole ollut jouten Vähän katekismuksen kohdalla, sillä se on reformaation levinnein kirja. Lutherin kirjoittama Vähä katekismus oli yksi harvoista hänen kirjoistaan, jota kohtaan hän myöhemmin elämää muistellessaan tunsi hyvää mieltä. Hänelle tavallisen kristityn elämä oli tärkeä asia, sellainen hän koki itsekin olevansa. Juuri heitä hän ajatteli kirjoittaessaan Vähän katekismuksen. Samanlainen ajattelu Lutherilla näkyi mm. hänen raamatunkäännöstyössään. Siinä tärkeänä tavoitteena oli se, että kansa ymmärtää lukemaansa. Luther tarkkaili kadunmiesten, lapsien ja kotiäitien puhetapaa, jotta raamatunkäännös välittää Jumalan sanan ymmärrettävässä muodossa tavalliselle väelle. Teurastamostakin tuli tuttu paikka Lutherin otettua selvää Mooseksen laissa mainittujen uhrieläinten sisälmyksistä.

Renessanssin myötä noussut humanistinen kulttuurivirtaus merkitsi kirkollisissa piireissä klassisten kielten ja kirjallisuuden harrastamista ja tutkimista. Raamatun alkukielten äärellä syntyi kriittisiä huomioita katolisen kirkon opin ja elämän suhteen. Keskiajan lopulla keksitty kirjapainotaito mahdollisti uusien ajatusten leviämisen laajemmille piireille. Yksi merkittävä hetki oli kreikankielisen Uuden testamentin julkaisu 1516 Erasmus Rotterdamilaisen työn tuloksena, vuosi ennen reformaation alkuhetkenä pidettyä Lutherin teesien julkaisua. Kirkon piirissä muutoshenkeä oli jo tätä ennen edustanut mm. böömiläinen (Tšekin alueella), kerettiläisroviolla poltettu Juhana Hus (n. 1369-1415). Husin tavoitteet liittyivät Lutherin kanssa yksiin ainakin siinä, että molemmat halusivat opettaa Raamattua ihmisille heidän äidinkielellään.

Katekismus – paluu Raamatun ytimeen

Eron Rooman kirkosta käydessä yhä selvemmäksi Luther alkoi tehdä uudistuksia kirkolliseen elämään koskien alkuvaiheessa erityisesti jumalanpalveluselämää. Esimerkiksi messu-uhriopetus poistettiin ja saksankielistä messukaavaa alettiin valmistella. Katolisen messun muoto ja järjestys säilytettiin pitkälti entisellään. Luther painotti evankeliumin vapautta, ihmistä ei saa kahlita tapojen ja sääntöjen orjuuteen. Sen sijaan evankeliumia on saarnattava niin, että Kristus tulee syntiselle rakkaaksi ja että seurakunta tämän seurauksena kokoontuu yhteiseen messuun ja ehtoolliselle.

Vuonna 1526 Saksin vaaliruhtinaskunnassa alettiin tehdä vierailuja seurakuntiin uskonpuhdistuksen mukaisen opin juurruttamiseksi. Näille reissuille Lutherkin lähti myöhemmin mukaan. Hänelle oli järkytys nähdä se tietämättömyys, mikä varsinkin maaseudulla vallitsi. Luther ymmärsi, ettei kristinoppia osattu, eivätkä sitä edes papit osanneet opettaa. Tämän seurauksena Luther kirjoitti vuonna 1529 Vähän katekismuksen, joka oli laadittu lasten ja nuorten hengellistä kasvatusta silmällä pitäen. Wittenbergin ”opiskelijapastori” Lutherille lapset ja nuoret olivat tälläkin tavoin sydäntä lähellä. Samana vuonna ilmestyi myös Iso katekismus, joka oli tarkoitettu syvällisemmäksi oppaaksi opettajille ja papeille.

Katekismuksen runko muodostui pääosin katolisen kirkon vanhojen katekismusten pohjalta. Asioiden järjestys oli muuttunut niin, että kymmenen käskyä oli siirtynyt ensimmäiseksi. Sen jälkeen tulevat uskontunnustus, Isä meidän –rukous ja sakramentit. Luther selittää Jumalan käskyjä niiden kaikessa vaativuudessaan ja ehdottomuudessaan. Käskyt ovat elämässämme peilinä ja ne osoittavat, että olemme vailla Jumalan kirkkautta ja pyhyyttä. Synnin seurauksena elämä on haurasta ja elämän eri osa-alueilla haavoittunutta. Katekismus kuitenkin valaisee myös sen, että Jumala lähestyy langennutta ihmistä Kristuksessa. Tästä uskontunnustus ja sen selitys katekismuksessa opettavat. Uskontunnustus jakautuu kolmeen uskonkohtaan, jotka ovat luominen, lunastus ja pyhitys. Kolmannen uskonkappaleen selityksessään Luther opettaa: ”Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.” Edellä mainittu lainaus muistuttaa myös siitä, että kristittyinä etsiydymme aina sanan ja sakramenttien äärelle. Kaste ja ehtoollinen ovat näkyviä armon merkkejä ja välikappaleita, joissa on Jumalan valtakunta läsnä koko voimallaan. Vähän katekismuksen esipuheessa Luther on huolissaan siitä, että ihmiset väheksyvät ehtoollista. Tässäkin mielessä Vähän katekismuksen sakramenttiopetus tuli tarpeeseen. Ihmiset eivät olleet aiemmin saaneet aiheeseen minkäänlaista opetusta.

Vähään katekismukseen tuli mukaan myös huoneentaulu, joka sisältää Uuden testamentin kirjeiden kohtia eri säädyille kuten miehille, vaimoille, lapsille ja nuorisolle. Luther oli itse käynyt pitkän tien oppiakseen, mitä merkitsee arjen kristillisyys. Se on sitä, että kristitty elää todeksi uskoaan ja kutsumustaan omassa kodissaan tai työpaikallaan. Palvellessaan lähimmäistään hän palvelee samalla Jumalaa. Vähä katekismus ilmeistyikin ensimmäiseksi seinälle ripustettavien taulujen muodossa ja vasta sen jälkeen kirjana. Kodin kristillisyyteen kuului vanhempien ja erityisesti perheenisän uusi rooli katekismuksen kohtien opettamisessa perheelleen.

Katekismus rukouskirjana

Onko joskus tuntunut, että iltarukouksesi jää kesken? Luther itse antoi hyvän ja hyödyllisen mallin katekismuksen käytöstä. Hän aamuin illoin siunasi itsensä pyhällä ristinmerkillä ja lausui Isä meidän -rukouksen ja uskontunnustuksen. Tällaista kodin hartaushetkeä varten hän laati myös erilliset aamu- ja iltarukoukset, joita saatetaan esimerkiksi evankelisen liikkeen tapahtumissa ja leireillä käyttää hiljentymiseen. Opittu tapa on hyvä asia, jos se ohjaa Jumalan sanan sisäistämiseen ja ymmärtämiseen. Yksi rikkaus kirkkomme rippikoulutyössä onkin siinä, että katekismuksen pääkohtia opetellaan ulkoa. Rippikoulun alkusysäyksenä lieneekin ollut 1600-luvun piispallinen määräys siitä, että ehtoolliselle aikovia nuoria oli kuulusteltava ja opetettava kristinopin asioissa. Vähän katekismuksen esipuheessaan Luther kirjoittaa: ”’Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toistamaan ne ja oppivat ne ulkoa.” Voi vain kuvitella, miten monesti aikojen saatossa elämän kriisihetkillä on lausuttu Herramme opettama rukous. Silloin kun mihinkään muuhun ei ole sanoja tai mitään muutakaan ei osaa rukoilla. Monia kertomuksia on kuultu sotiemme veteraaneilta, jotka rippikoulun juuri käyneinä nuorina miehinä saattoivat tosipaikassa käydä Herran opettamaan rukoukseen. Lunttilappuja ei tarvittu.

Katekismuksen merkittävyydestä

Vähä katekismus ei ole nimestään huolimatta pieni tai vähäpätöinen kirja. Se on Raamatun tiivistelmä ja eräänlainen kristityn taskuase. Katekismus alleviivaa Jumalan tekoja. Sanan ”katekismus” taustalla on kreikan ”opetusta” tarkoittava sana katekhesis. Sanaan sisältyy myös kaikua ja pauhua merkitsevä sana ekhos. Voidaan ajatella, että Jumalan sana synnyttää kaikua. Luterilaisuus ja sen ohella katekismus lienee vähintäänkin jättänyt jälkensä yleiseen moraaliin. Eri sukupolvet ovat päntänneet käskyjä ja niiden selityksiä. Täällä ei määrättömästi varastella eikä sotketa paikkoja. Esivaltaa ja järjestystä kunnioitetaan, mikä näkyy arjen pienissäkin asioissa. Kun pysäköi autonsa marketin pihaan, niin yleensä näkee autojen olevan symmetrisesti parkissa, vaikka parkkiviivoja ei näkyisikään.

Vähän katekismuksen pohjalta on tehty useita eri laitoksia. Nykyinen kirkkomme katekismus on niin kutsuttu Huovisen kristinoppi. Vähän katekismuksen ilmestyminen on yksi uskonpuhdistuksen ajan kohokohdista. Sillä on pitkä vaikutushistoria ja se on tuonut mukanaan hengellistä siunausta Suomen ev.-lut. kirkossamme. Vähä katekismus oli aikanaan hyvin poikkeuksellisen yritys määrittää uskon keskus ja pyrkiä opettamaan se kaikille ihmisille. Luther puhui hengellisestä hätätilasta, jonka laittoi toimimaan ja kirjoittamaan. Mitähän hän sanoisi nykyihmiselle, jos eläisi?