Kun kaikki menee pieleen: Luther ja avioero
Johan Helkkula
Tällä kerralla meillä on käsillä aihe, joka ei ole kovin mieltä ylentävä. Kun Lutherin kirjallisesta tuotannosta ja hänen elämäntyöstään nostetaan ongelmallisia kohtia, nousee tavallisesti esille neljä asiaa. Näitä ovat Lutherin vaikutus ja vastuu talonpoikaissotaan, vanhan Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset, hänen karkea kielenkäyttönsä ja polemiikkinsa vastustajia kohtaan sekä Hessenin maakreivi Filipin kaksoisavioliitto.
Ottaessaan tämän viimeksi mainitun esiin elämäkerran kirjoittaja Roland Bainton toteaa, ettei joidenkin muiden tapaan haluaa ohittaa ikäviä asioita Lutherin elämässä. ”Erinäisten tapahtumien eteen olisi mukavampaa vetää verho, mutta nimenomaan koska niitä niin usein käytetään Lutheria vastaan, niitä ei voi tässä jättää mainitsematta.”
Mekään emme juhlavuotena kehittele Lutherin sankaritarinaa, jossa keskitytään henkilöön ja kiillotetaan hänen kilpeään. Ei Luther itsekään sitä halunnut. Syntinen, erehtyväinen ihminen, jolla oli myös puutteensa. Nämä eivät kuitenkaan saa peittää niitä suuria löytöjä ja siunauksia, joita uskonpuhdistajamme kautta on saatu. Ne kestävät ja niistä me elämme.
Aluksi hieman perspektiiviä siihen minkälaisessa sumussa Luther joutui suunnistamaan. Uskonpuhdistus oli laukaissut kuin lumivyöryn, joka pyyhkäisi laakson pohjalle asti. Pappeus, sakramentit, aneet, paavius, pyhäinjäännökset jne. Monet vakiintuneet asiat mullistuivat kun palattiin Raamattuun. Kirkon auktoriteetti ja kaikkialle ulottunut vaikutus alkoi murtua. Sai ajatella omilla aivoillaan ja lukea itse Raamatusta.
Uskonpuhdistuksella oli vaikutuksensa todella moneen suuntaan. Kirkon ja hengellisen elämän lisäksi moni asia muuttui myös arkisessa elämässä sekä kodin ja perheen piirissä. Suuri murros läpäisi koko yhteiskuntaa ja uskonpuhdistuksen lisäksi vaikuttamassa oli muitakin muuttujia.
Lutherilta kysyttiin kantaa ja neuvoja milloin mihinkin. Oli politiikkaan, valtion ja hallinnon asioihin sekä seurakuntien elämään liittyviä ja sitten aivan yksittäisten ihmisten henkilökohtaisia asioita. Useimmiten sielunhoidollisia kysymyksiä. Tässä sekamelskassa oli suunnistustehtävää kylliksi eikä ihme jos jollakin rastilla tulee pummikin.
Yksi uskonpuhdistuksen suurista ja tuntuvista vaikutuksista oli muutos avioliitto- ja perhe-etiikassa. Pappien selibaatti sekä luostarilaitoksen naimattomuus korkeampana hengellisyytenä olivat lentäneet romukoppaan. Lisäksi kirkolla oli lukuisia muita Raamatun avioliitto-opetuksesta irtautuneita käytäntöjä, joita vastaan Luther nousi. Esimerkiksi kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudesta hän kyseenalaistaa voimakkaasti näitä vääristymiä.
Anekdoottina voi todeta, että täysin Lutherin kirjoitettujen tekstien sekä hänen intentionsa vastaista on ottaa Luther ja hänen teologiansa nykyisen sukupuolineutraalin hullutuksen ajajaksi. Tätä kelvotonta koriteologiaa eli jakoa muuttuviin ja pysyviin hyvin mielivaltaisella tavalla ei voida pitää kuin tarkoituksenmukaisena väärinkäyttönä.
Lutherin oma avioliitto entisen nunnan Katharina von Boran kanssa vuonna 1525 oli iso juttu. Luther kirjoittaa avioliitosta hyvin kauniisti ja arvostaa sen korkealle. Se on Jumalan asettama jo paratiisissa. Avioliittoa ei pidetty enää sakramenttina, mutta sen pyhyyttä ja arvoa korostettiin jumalallisena järjestyksenä. Seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain miehen ja naisen solmimaan avioliittoon. Avioero ja uudelleen avioituminen eivät tulleet kysymykseen. Ero oli mahdollinen vain erittäin rajatuissa tapauksissa Raamatun opetuksen mukaan. Paavihan oli mitätöinyt avioliittoja vaikka minkälaisilla perusteilla. Lutherille tämä ei käynyt, koska sille ei ollut perusteita Raamatussa.
Hessenin maakreivi Filipin tapaus
Ruhtinas oli naitettu 19-vuotiaana hänen omaa mieltään kuulematta puhtaasti poliittisista syistä Yrjö-herttuan tyttären kanssa. Kun Filip ei pystynyt yhdistämään rakkautta ja avioliittoa, hän etsi tyydytystä avioliiton ulkopuolelta. Hänellä oli rakkausjuttu erään hovinaisen kanssa. Tässä ei ollut mitään epätavallista tuon ajan poliitikkojen ja hallitsijoiden kannalta, koska heidän avioliittoaan edelsi harvoin sen enempi kuin pariskunnan sanaton suostumus.
Uskoon tulon jälkeen omatunto ahdisti häntä. Loppuvuodesta 1539 Filip kertoi mieltään painavasta asiasta Bucerille. Hänen syntinsä ahdisti häntä niin, ettei hän voinut käydä ehtoollisella. Hän uskoi, että jos hän saisi elämänkumppanin, johon hän olisi sydämestään kiintynyt, hän pystyisi luopumaan harharetkistään. Katolilaisena olisi aiempi avioliitto voitu tehdä mitättömäksi jonkin avioesteen perusteella, mutta nyt hänestä oli tullut luterilainen, eikä hän voinut kääntyä asiassaan paavin puoleen.
Bucer ilmoitti tilanteesta Lutherille. Myös Melanchton oli keskusteluissa mukana. Luther tulkitsi tässä kohdassa evankeliumin sanan tarkasti ja piti kiinni Jeesuksen opetuksesta Matteuksen evankeliumissa, jonka mukaan avioero on luvallinen vain aviorikoksen perusteella. Hänestä tuntui kuitenkin, että olisi keksittävä jokin apukeino, ja hän löysi sen Vanhan testamentin patriarkkojen elämästä. Näillä oli ollut useampiakin vaimoja, ilman että se näytti närkästyttäneen Jumalaa. Niinpä Luther ja Melanchthon suosittelivat, että ruhtinas voisi hyvällä omallatunnolla ottaa itselleen toisen vaimon ja mennä tämän kanssa naimisiin. Ratkaisun oli tarkoitus suojella sekä Filipin omaatuntoa että kyseistä naista.
Kun oli astuttu suolle ja perustus oli sen mukainen, lisää kysymyksiä oli edessä. Kaksinnaiminen oli vastoin sekä keisarillista lakia että yleistä moraalia. Osittain näistä syistä Luther kehotti Filipiä salaamaan asian. Hän katsoi myös neuvonsa annetuksi luottamuksellisesti ripin yhteydessä. Siinä oli lisäsyy pitää se salassa. Rippisalaisuuden varjelemiseksi olisi valhekin luvallinen. Morsiamen äiti ei kutenkaan hyväksynyt tätä ja Luther neuvoi kieltämään koko asian. Ei kestänyt kauaa, kun sekä Filipin kaksinnaiminen että Lutherin yhteistyö tulivat ilmi. Ruhtinas ei pystynyt pitämään suutaan kiinni kummastakaan.
Ikävän asian paljastuminen heikensi Filipin asemaa niin, että hänen oli pakko taas turvautua salaisiin toimiin. Hän sopi Kaarle V:n kanssa, että vetäytyisi pois uskontopolitiikasta valtakunnan alueella ja saisi vastineeksi vapautuksen kaksinnaimisasiassaan. Luther puolestaan julkisesti kieltäytyi paljastamasta, millaisen neuvon oli tarkalleen Filipille antanut. Hänen mielestään oli parempi, jos ihmiset sanoisivat häntä narriksi, kun hän oli antanut periksi Filipille.
Lutherin vastustajat käyttivät myös paljastunutta tilannetta sumeilematta hyväkseen hyökätessään häntä vastaan. Luther oli joutunut mukaan sellaiseen soppaan, jota hyvin kuvaa hänen toiveensa, että Saatanan kylvettäisi hornan kuilussa sen, joka tahtoi kokeilla kaksinnaimista ratkaisuna avioliiton kriiseihin.
Myöhemmin samana vuonna Melanchthon sairastui vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Luther kutsuttiin hänen luokseen. Hän rukoili palavasti jo tajuttomuuteen vaipuneen ystävänsä puolesta. Tarttuen tätä kädestä Luther julisti: ”Filippe, olkaa hyvässä turvassa, Te ette kuole! Vaikka Jumalalla olisi syytä surmata Teidät, ei hän kuitenkaan tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyy ja elää. Hänellä on halu elämään eikä kuolemaan. Onhan Jumala kutsunut ja ottanut armoihinsa suurimmatkin syntiset, jotka joskus ovat eläneet maan päällä, nimittäin Aadamin ja Eevan. Paljoa vähemmän hän sitten tahtoo hylätä Teidät, rakas Filippini tai sallia Teidän hukkua synteihinne ja raskasmielisyyteenne. Älkää sen vuoksi antako sijaa murheen hengelle, älkääkä ottako itseänne hengiltä, vaan luottakaa Herraan, joka voi kuolettaa ja tehdä eläväksi.”
Lutherin puhuessa alkoi Melanchthon ikäänkuin uudestaan elää ja hengittää, sai vähitellen uusia voimia ja vihdoin entisen terveytensä. On ajateltu, että Luther tiesi hyvin sen tuskan, joka vaivasi Melanchthonin sydäntä sen ajattelemattoman vastauksen vuoksi, jonka hän oli antanut Hessenin maakreivinkaksoisavioliitosta. Luther sai lohduttaa ystäväänsä evankeliumin sanoilla Jumalan käsittämättömästä armosta. Tästä armosta hän itsekin eli.
Me voimme huvittua uskonpuhdistajan töppäyksestä, mutta on reilua ymmärtää hänen tilanteensa. Meidän on hyvä toisaalta osoittaa kohtuullisuutta kaiken keskellä, sillä tekevälle sattuu ja toisaalta tunnustaa, että nyt meni harhaan.