Jumala kätkee voimansa heikkouteen: Luther ja ristin teologia

Laura Paakkari

Jumalaa ja kristinuskoa tekisi välillä mieli markkinoida. Olisi huikeaa esitellä, miten mahtava kaikkivoipa Jumala meillä on, ja näyttää onnellisten ja upeiden tyyppien seurakuntaa. Kyllähän jokainen fiksu ihminen uskoisi Jeesukseen, jos saisi nähdä vähän ihmeitä ja taivaan kirkkautta. Suomeen pitäisi rakentaa äkkiä lisää kirkkoja, jos sisäpuolella kaikilla olisi valkoiset hampaat, tasapainoinen mielenrauha ja hyvä palkka. Monet Martti Lutherin keskustelukumppanit ajattelivat, että Jumala käy kutakuinkin ihmisen järkeen. Ihminen tunnistaa Jumalan suuruuden ja ymmärtää luonnostaan suurin piirtein, mikä on hyvää. Lutherin mukaan tämä ei ole Raamatun teologiaa vaan siinä hukkuu Kristuksen risti. Luther halusi olla Paavalin jalanjäljissä ristin teologi. Risti on kristinuskon tunnus katukuvassa ja logoissa, ja Lutherin mukaan rististä tunnistaa myös sen, mistä Jumalan voima löytyy ja miten Jumala toimii. Ilman Kristusta hämärtyy kaikki.

Risti kertoo, että Jumalan suuruus on piilossa Jumalan kärsimyksessä. Markkinointi alkaa tuntua mahdottomalta. Mitä järkeä on kuunnella sanomaa kidutetusta ihmisestä, joka onkin maailman Luoja, joka lupaa seuraajilleen vainoa ja joka lähettää viestinviejiksi yksinkertaisia ja pelkureita? Paavali kirjoittaakin, että puhe rististä on hulluutta ihmisen viisaudelle ja ymmärrykselle. Tarvitaan Jumalan oma sana ja Jumalan antama usko, joka näkee elävän Jumalan Jeesuksessa ja rakastavan Jumalan kärsimyksen maailmassa.

Oikea Jumala?

Huimaa, kun koulukaveri läväyttää ääneen: mistä voi tietää, että uskoo oikeaan Jumalaan? Sekä minut että naapurin muslimi on kasvatettu uskoon hartaasti ja tosissaan. Mistä voi tietää, kumpi on aivopesty valheeseen? Vai ehkä molemmat? Miksi juuri se vähemmistö, johon minä kuulun, olisi oikeassa?

Luther kirjoitti ilmeisesti vakiolukijoilleen: ”Minä olen sanonut sen usein ja sanon vieläkin: Jos joku haluaa tuntea Jumalan ja pohtia hänen olemustaan joutumatta vaaraan, hänen tulee katsoa seimeen, aloittaa alhaalta ja opetella ensin tuntemaan neitsyt Marian Poika, joka syntyi Betlehemissä ja makaa nyt äitinsä sylissä imemässä maitoa. Siten hän saa hyvin selville sen, kuka Jumala on.” (Tienviittoja, 24.12.)

Lutherille oli selvää, missä on oikea Jumalan tunteminen ja oikea teologia: heikossa ja kärsivässä ihminen Kristuksessa. Ristin teologia osoittaa, mistä Jumalan tunnistaa. Jumala roikkuu ristillä ja häntä pilkataan: ”Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” (Matt. 27:42) Risti oli hulluutta jo ristiinnaulitsemisen hetkellä ohikulkeville ihmisille.

Maailma on pullollaan uskontoja, ja ihmisellä on taipumus rakentaa erilaisia tikapuita kohti Jumalaa. Jumala ei kuitenkaan halua löytyä tietoisuuden tyhjentämisen, moraalikoodien, askeesin tai päättelyn kautta, vaan piiloutuu. Jos yhteyttä Taivaaseen etsitään omasta päästä käsin, kristinusko sujahtaa samalle viivalle kaikkien muiden uskontojen ja filosofioiden kanssa. Elävä Jumala ei paljasta itseään ihmiselle, joka järkeilee, kilvoittelee ja fiilistelee parhaansa mukaan, mutta hän on antanut jotain paljon parempaa ja tullut itse ihmisten luo.

Silloinkin kun Jumala ilmoittaa itsensä ja lähestyy ihmistä, hän piilottaa voimansa. Raamattu kertoo, että Jeesus luopui Jumalan oikeuksista tullessaan maan päälle. Jumalan voima oli ihmisiltä kätkettynä, kun Jeesus söi kalaa, teki raksahommia, itki peloissaan ja väsyi. Jumalan valtavan armon ja rakkauden saivat nähdä ja kokea ne, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja uskoivat, että hän voi pelastaa ja parantaa. Jumalaa eivät löytäneet ne, joille Jeesus ei riittänyt.

Tänäänkin Jumala tulee lähelle niin heikkona, että sitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Vain usko kuulee Jumalan puhetta Raamatussa, joka näyttää kokoelmalta ikivanhoja lauluja, tarinoita ja kirjeitä. Vain uskolle tilkka viiniä, leipäpala tai kastevesi on arvokkain aarre. Jumala käyttää tavallisia aineita, kun hän antaa armon ja taivaan, kaiken.

Hylkäsikö Jumala

Onko kristittyä, joka ei ole joskus kysynyt Jumalalta: miksi. Eikö Jumalalla pitänyt olla hyvä tahto, täydellisen Isän sydän ja hellän paimenen voima varjella ja johdattaa? Miksi köyhyys, katkeruus, lankeemus, riippuvuus ja vielä syöpä? Loppuiko armo jo minun kohdaltani kesken ja nyt Jumala sittenkin rankaisee?

Ristin teologian vastakohta, kunnian teologia, vastaa kärsivälle: kyllä, nyt Jumala on kaukana. Luther kirjoittaa, että myös Perkele kuiskaa vastoinkäymisten keskelle: et sinä mikään Jumalan lapsi voi olla. Lutherin ristin teologia ei selitä kärsimyksen ongelmaa pois, mutta näyttää, että kärsimys ei tarkoita Jumala vihaa. Menestys ei myöskään aina tarkoita sitä, että Jumala rakastaa ja hemmottelee niitä, joilla pyyhkii hyvin. Asia voi jopa olla toisin päin. Joskus Jumala sallii vastoinkäymisiä, jotta saisi olla elämässämme ainoa, mihin voimme turvautua.

Jumala lupaa olla kärsiviä erityisen lähellä. Lutherin logiikka on ihana: Jumala on korkein, ja siksi hänen yläpuolellaan tai sivuillaan ei ole ketään tai mitään, mitä hän voisi katsoa. Jumala katsoo siis alas ja alimmas katsookin: heitä, joita sattuu kaikkein eniten ja joilla on vähiten omia voimia nousta ylös. Ihmiset taas eivät millään jaksaisi kumartua auttamaan pudonneita, vaan roikkuvat suosituissa, niissä, jotka ovat päässeet pitkälle elämässään, urallaan ja eheytymisessään. Ihmiset haluavat korkealle ja korkea-arvoiseen seuraan; Jumala haluaa antaa kaiken sinne, missä ei ole mitään.

Kuka kelpaa

Jeesusta tekisi mieli markkinoida myös seurakunnalla, jossa on fiksuimmat ja aurinkoisimmat tyypit, parhaat liittymisedut ja osingot. Niin minä ainakin olisin tehnyt: valinnut sanansaattajiksi ja palvelijoiksi tiimiini älykkäät, sydämelliset, kauniit, nopeat, vahvat ja taitavat ihmiset ja lähettänyt varmuuden vuoksi myös legioonan enkeleitä. Raamattu todistaa kuitenkin Jumalan ihan erilaisesta toimintatavasta: hän kätkee voimansa myös seurakunnassa.

Jumala toimii ihan eri tavalla kuin ihminen olettaisi tai toimisi itse, jos saisi olla suuri kuningas. Ylhäällä onkin alhaalla, likainen onkin puhdas, tärkeä turha, pienin suurin ja pramea iljettävää. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumalan valtakunnassa asiat ovat ihan miten sattuu, vaan sitä, että Jumala haluaa rakastaa ja nostaa kunniaan sen, mikä on mitätöntä. Ennen maailman syntyä oli vain tyhjää ja pimeää, ja siitä Jumala teki kaiken, mustikat, lunta, ryhävalaat, kolibrit, kalliot, meret, pelikaanit ja sitten vielä miehiä ja naisia. Syntiinlankeemuksen jälkeen jokaisen ihmisen sydän on kova kivi, kunnes Jumala antaa uuden tilalle. Minussa ei ole mitään hyvää, kunnes Jumala pesee puhtaaksi. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala toteuttaa pelastussuunnitelmansa historiassa. Monta kertaa Jumala antaa ihmisille suuria tehtäviä. Monta kertaa saa myös lukea, että tehtäviä saavat hämmästyttävän epäpätevät ehdokkaat. Änkyttävä Mooses lähti puhumaan faaraota ympäri, laiska ja armoton Joona sai saarnata parannusta ja uhoavasta petturi-Pietarista tuli kirkon kallio. Kertomukset eivät kerro Mooseksen, Joonan ja Pietarin hyvyydestä vaan Jumalan armosta ja voimasta.

Lutherin lempiesimerkki Jumalan valinnasta oli ehkä Jeesuksen äiti Maria. Maailman kuuluisimmasta Mariasta tulee helposti mieleen hieno, ihana, täydellinen ja puhdas nainen. Ei ihme, että hänet valittiin! Luther on kuitenkin Marian loistavuudesta toista mieltä ja arvelee, että jopa samaan aikaan samoilla seuduilla olisi varmasti ollut parempiakin vaihtoehtoja. Maria oli tavallisen harmaa eikä mitään erinomaista tai erityistä. Ylhäinen nainen olisi kuitenkin saattanut pitää oikeutena ja kohtuutena, että enkeli Gabriel ilmestyy juuri hänelle. Näin kutsu olisi ollut kutsutun erinomaisuutta. Jumalan kutsu ja rakkaus on aina Jumalan omaa hyvyyttä.

Enkelin vierailun jälkeen Maria puhkeaa ylistykseen. Laulu ei ole vakio, hengellinen kokemus on valtava, ja fiilistä ei tarvitse pumpata: Maria puhkeaa ylistykseen, kun Jumalan hyvyys sukeltaa niinkin syvälle kuin hänen omaan elämäänsä. Maria ei ole kiivennyt Taivaaseen, vaan Jumalan on tullut Nasaretin arkeen ja köyhyyteen kylään. Luther kirjoittaa pitkästi todellisesta ylistyksestä, joka syntyy juuri silloin, kun Jumala katsoo alas mitättömyyteen ja köyhyyteen. Mitättömyydessä tulee rakkaaksi Jumala, joka antaa kaiken. Ristin teologia tyrmää ihmisen mahdollisuudet pärjätä ilman Jumalan armoa.