Luterilaiset Venäjällä – jo Tsaarin ajoista alkaen

Kirkkojen ja kristinuskon tarkastelu avaa itäisen naapurin ulkopolitiikkaan uusia näkökulmia.

Venäjä on kiristänyt suhtautumistaan useampaan uskonnolliseen ryhmään. Erityisen ahtaalle ovat joutuneet Jehovan todistajat, sekä skientologit, joiden toiminta on vaikeutunut huomattavasti.

–Meitä luterilaisia kristittyjä nämä päätökset eivät oikeastaan ole koskettaneet. Valtio on kiristänyt suhtautumistaan lähinnä amerikkalaistaustaisiin moderneihin liikkeisiin, evankeliumiyhdistyksen Inkerinmaan lähetti ja pastori Arvo Survo kertoo.

Toiminta kouluissa ja valtion laitoksissa on kuitenkin luterilaistenkin osalta rajoitettua ja jopa kiellettyä.

–Ajattelen että se on kahdesta pahasta pienempi, sillä tällä tavalla ennen kaikkea islamismin leviämistä voidaan estää, Arvo Survo toteaa.

Ääri-islamilaisuuden torjumisesta on kyse myös tuoreessa kaduilla tehtävää työtä rajoittavassa lakimuutoksessa.

–Uuden lain myötä kadulla tapahtuvaan evankeliointityöhön, kuten esimerkiksi kirkkoon kutsumiseen, tarvitaan lupa, jonka vain rekisteröity seurakunta voi myöntää jäsenilleen. Meille se ei ole ollut ongelma, evankeliumiyhdistyksen Viron ja Venäjän aluekoordinaattori Pekka Jauhiainen kertoo.

Evankelisluterilaisen kirkon hyvät toimintamahdollisuudet Venäjällä juontuvat jo Tsaarin hallintoon saakka.

–Luterilainen kirkko kuuluu perinteisesti Venäjällä toimineiden kirkkokuntien joukkoon. Luterilaisia on ollut jo tsaarin hovissa, Venäjän tiedeakatemioissa sekä armeijassa pilvin pimein. Luterilainen kirkko ei ole pyrkinyt estämään nuorten miesten armeijaan menoa, tai Venäjä-patriotismia, vaan suhtautunut siihen vähintäänkin neutraalisti. Piispamme sai jokin aika sitten valtionpalkinnonkin, Survo kertoo.

Kasakat ja luterilaisuus?

Venäjän presidentti Vladimir Putin käy julkisesti kirkossa ja tunnustautuu kristityksi. Kristinuskolla on alati kasvava rooli Venäjän valtionhallinnossa.

–Putinin aikana on otettu selvä suunta siihen, että kansallista ja uskonnollista identiteettiä ollaan hitsaamassa yhteen. Tästä eräänä esimerkkinä on alati kasvava Kasakka-liike, Arvo Survo kertoo.

Nyky-kasakoissa on kyse sotaisasta ortodoksi-kristillisyydestä, joka tarttuu helposti aseisiin puolustaakseen ortodoksista kristinuskoa ja jopa levittääkseen sitä. Kasakoita on osallistunut myös Itä-Ukrainan konfliktiin. Kasakat eivät suhtaudu myötämielisesti luterilaiseen uskoon.

–Kasakat olisivat valmiita sulkemaan lisää ei-ortodoksisia kirkkoja Venäjällä. Onneksi meillä on lainsäädäntö ja virkavalta välissä. Nyky-Venäjä edustaa yhä enemmän sotaisaa ortodoksisesti tulkittua kristillisyyttä käyttäen sitä vastapainona löperöityvälle lännelle, jossa islam pyrkii yhä enemmän ottamaan valtaa, Arvo Survo sanoo.

Kunnioittavat välit

Ortodoksikirkon ja luterilaisten kirkkojen välit ovat rauhanomaiset ja kunnioittavat. Ortodoksikirkko on järjestänyt yhteisiä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia joihin myös luterilaisten kirkkojen edustajat ovat kutsuttu paikalle.

–Ortodoksikirkosta on tullut taas valtionkirkko. Sen johdossa on paitsi teologisen myös valtiomieskoulutuksen saaneita vastuunkantajia. He ymmärtävät ajatella koko valtion kokonaisuutta. Tähän kokonaisuuteen vääjäämättä kuuluu myös luterilaisuus. Tästä johtuen ainakin ortodoksikirkon johto osaa arvostaa meitä, Arvo Survo sanoo.

Evankeliumiyhdistyksellä ei ole ollut suurempia ongelmia työhön kuuluvissa lupa-asioissa.

-Meillä ei ole ollut ongelmia, kaikki tarvittavat luvat on aina järjestyneet. Haasteet ovat lähinnä syntyneet silloin, kun muuttuneita säädöksiä ei ole huomattu ja ollaan toimittu vanhentuneen tiedon varassa, aluekoordinaattori Jauhiainen kertoo.