Luojansa luomana luomistyön jatkaja

Taiteilija ja pappi Hannu Konola on saarnamies niin pappina ollessaan kuin taiteilijana.  

Papin ura ja teologian opinnot ovat keskeinen vaikuttaja Konolan taiteessa. Hän kertoo teologin loppututkinnon olleen hänelle lasimaalausuran alkututkinto. Tämä näkyy maalauksien aihevalinnoissa, hyvän ja pahan taistelussa, mutta ennen kaikkea kirkkoihin tehtävissä lasimaalauksissa.

– Tiedän, mitä tilaaja toivoo ja mitä kirkko tarvitsee. Kuvakieli ja symboliikka ovat minulle tuttua, eikä niistä tarvitse ruveta kyselemään. Minusta kirkossa tehdään seurakuntalaiselle karhunpalvelus, jos kirkkotilassa ei hyödynnetä viestinnällisesti kuvataiteita. Muistan, kuinka Pallivahan kirkossa jouduin laskemaan vain seinätiiliä, kun siellä ei ollut maalausta, jonka kanssa keskustella, Konola pohtii.

Taiteen tekeminen on Konolan mukaan raakaa työtä, johon saattaa kuulua kuukausia kestävä ajattelu- ja suunnitteluvaihe.

– Harvoin tulee mitään suoraan annettua. Pitää ottaa, istua ja ruveta miettimään. Se on isolta osalta ajattelua. Sitten, kun ajattelu on edennyt tarpeeksi, voi ottaa kynän käteen ja varovaisesti ruveta hahmottelemaan, Konola kuvailee prosessia.

Taide on Konolalle paljon muutakin kuin vain toimeentulon lähde. Se on elämän suola.

– Silloin tunnen oikein eläväni. Saatan aloittaa aamulla aikaisin ja lopettaa illalla myöhään ja sen ajan olen ihan omassa maailmassa. Silloin kaikki murheet unohtuvat. Taide tekee minut onnelliseksi, hän maalailee.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 14/19.