Lukulistalla Lutheria ja Nietzscheä  

 

Suomeen pyritään perustamaan lähivuosina klassinen kristillinen lukio. Klassisen kristillisen koulutuksen arvostus on kasvanut voimakkaasti viimeisinä vuosikymmeninä erityisesti Yhdysvalloissa.  

Klassinen kristillinen koulutus ei ole tuontitavaraa rapakon takaa, vaan sen historia ulottuu pitkälle antiikkiin ja varhaisiin kristillisiin vuosisatoihin.

Miikka Niiranen, Veritas Forum-koordinaattori, on yksi klassisen kristillisen lukiohankkeen puuhamiehistä.

– Olemme juuri perustamassa klassisen kristillisen lukiohankkeen tukiyhdistystä, joka veisi projektia eteenpäin. Jäsenpohjaan toivotaan hankkeesta kiinnostuneita ihmisiä, opettajia, vanhempia ja kasvatusalan ammattilaisia pohtimaan, miten sekä lukiota että opettajankoulutusta saisi parhaiten edistettyä, hän kertoo.

Mutta mitä on klassinen kristillinen koulutus ja mihin tällaista lukiota tarvitaan?

Miten kaikki liittyy kaikkeen? 

Miikka Niirasen lukioaikana äidinkielen tunneilla ei kahlattu systemaattisesti läpi maailmankirjallisuuden klassikkoja – ainakaan pakollisena, opetussuunnitelmaan kuuluvana opintokokonaisuutena. 

 – Huomaan aikuisena lueskelevani Homeroksen Iliasta ja Odysseiaa, mutta ei tällaisia juuri kouluaikana tullut luettua, hän sanoo.

Lukion opetussuunnitelma on Niirasen lukioajoista muuttunut moneen kertaan, mutta nykyinenkään lukiokoulutus ei takaa klassista sivistystä. 

Niiranen tähdentää, ettei hän ole pedagogiikan asiantuntija – ja että nykykoulussa on paljon hyviä asioita ja suomalainen opetussuunnitelma monelta osin kelvollinen.  

Esimerkiksi ilmiöpohjainen oppiminen, jossa laajoja teemakokonaisuuksia hahmotetaan yli oppiainerajojen, on tavoitteeltaan kannatettava. Niiranen on kuitenkin kuullut opettajakollegoiltaan, että idea ei välttämättä toimi käytännössä. 

Opetussuunnitelmassa ei näytä olevan yhtenäistä näkemystä siitä, miten oppiaineet yhdistyvät toisiinsa.

Juuri tähän klassinen kristillinen koulutus tarjoaa Niirasesta parhaan vastauksen. Sisällöt pyritään rakentamaan niin, että ne nähdään kristinuskon näkökulmasta; miten oppiaineita tarvitaan viljelyyn ja varjeluun ja miten kukin niistä osoittaa Jumalaa kohti. 

 – Integraatio on klassisen kristillisen koulutuksen avainkäsite. Oppiaineet integroituvat toisiinsa uskon kautta.

Klassisen kristillisen koulutuksen oppisisällön ovat perinteisesti muodostaneet seitsemän vapaata taidetta (lat. artes liberales), jotka jakautuvat triviumiin eli kielioppiin, logiikkaan ja retoriikkaan ja quadriviumiin, johon kuuluvat esimerkiksi matemaattiset aineet ja musiikki. Vapaiden taiteiden juuret ovat jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja kristilliselle maailmalle niitä esitteli muun muassa kirkkoisä Augustinus. Myös Martti Luther piti vapaita taiteita arvossa.  

Raamatun alkukielten ja latinan osaamista pidetään klassisessa kristillisessä koulujärjestelmässä tärkeänä. Raamattua ja varhaiskirkon tekstejä on hyvä osata tutkia alkukielillä. Latina taas auttaa esimerkiksi muiden vieraiden kielten opiskelussa, sillä monissa kielissä sivistyssanat ja tieteenalojen erikoissanasto pohjautuvat latinaan.   

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 17/2022.

 


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: