Myanmarin aktio: Linja-autossa ompi tunnelmaa

Tänään matkustimme pohjoisesta takaisin pääkaupunkiin Yangoniin. Menomatkalla jo opimme, että 10 tunnin ajomatka voi todellisuudessa tarkoittaa aika paljon enemmän, ja kuudelta aamulla hotellin aulassa bussia odotellessamme olimmekin varautuneetkin viettämään bussissa aikaa kellon ympäri ja risat päälle. Lopulta paluumatka kestikin 14 tuntia eikä pelkästään kuskimme “Markku Alenin” hedelmäkioskipysähdysten vuoksi. Markku ansaitsee kiitokset monista matkan mieleenpainuvimmista hetkistä -tutuksi tulivat niin selfieiden, vaihdekepin kuin äänitorvenkin käytön salat. Niin monia Markun ominaisuuksia kuin ihailemmekin, ei jäljellä olevan matka-ajan arviointi kuulunut hänen vahvuuksiinsa. Ei ollut vain kerran tai kaksi, kun vessapysähdystä odotettiin kymmenen minuutin sijasta rapsakka tunti.

Koko pohjoisen reissun ajan meitä palveli Markun lisäksi myös kartturi/Timo/tankkaaja/parkkeerausapu -kakkosdude, jonka rooli jäi loppuun asti meille hiukan hämäräksi. Etupenkillä hän istui ja höpötti burmaa. Vaikutti varsin onnelliselta kaverilta, mut mikäs siinä, jos työnkuvana on hengata kamun kaa bussissa. Muutenkin reissun aikana olemme ihmetelleet työvoiman runsautta esim. ravintoloissa, tietulleissa, ja lentokentällä. Bussin tankkaamiseen muun muassa tarvitaan kolme miestä. Sen sijaan koululuokissa yhden aikuisen vastuulla on 80-100 oppilasta.

Bussimatkapäivä osui reissullamme oivalliseen kohtaan. Matka on nyt puolessa välissä ja oli hyvä ottaa hetki aikaa itsekseen ja pohtia ja prosessoida kaikkea koettua. Myös menneiden päivien univelkoja tuli yhden jos toisenkin kuittailtua. Ehdottomasti parasta antia bussissa olivat kuitenkin keskustelut Martinin kanssa. Häntä kävi melkein jo vähän sääliksi, kun etupenkin kyselyjoukko ja aihepiirit vain vaihtuivat keskustelun säilyessä intensiivisenä tuntikausia. Aktiolaisten elämänsuunnitelmat taisivat olla kaikki vuorollaan vähän tapetilla, samoin Martinin unelmat lähetystyön tekemisestä erityisesti koulutuksen kautta. Ehkäpä joku meistä tänne vielä palaa… Yksikään meistä tuskin tämän reissun jälkeen ajattelee omasta elämästään enää aivan kuten ennen. Rukoillaan, että Jumalan suunnitelmat saisivat meidän elämässämme toteutua. Rukoillaan yhdessä myös johdatusta Martinin unelmalle.

Huomenna onkin myöhäinen aamu, virkistävät yöunet tulevat tämän päivän jälkeen tarpeeseen. Kuinka väsyttävää voikaan pelkkä pohdiskelu olla!