Lasten ja luomuelämän vaaliminen on tärkeää

Arvostettu ja palkittu sosiaalipsykologi-psykoterapeutti Saara Kinnunen viettää eläkepäiviään Vaasassa miehensä Arton kanssa. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja lasten puolestapuhuja. Tässä jutussa hän paljastaa elämän tarkoituksen.

On talvinen torstaipäivä. Leiskuvan punaiseen tuulitakkiin pukeutunut Saara Kinnunen tulee minua vastaan Vaasan rautatieasemalle. Hän on ollut koko aamun hiihtämässä, vaikka ladut ovat jäiset eilisen vesisateen vuoksi.

Ajamme halki Vaasan mukavalle omakotitaloalueelle. Astumme ovesta sisään lämpöiseen tupaan, jossa kasvissosekeitto poreilee suuressa kattilassa hellalla. Kinnusen puoliso Arto hämmentää keittoa. Se on Kinnusten oman kasvimaan porkkanoista, palsternakoista ja sipuleista keitetty.

– Mieluisinta tekemistä minulle on terveellisen luomuelämän vaaliminen. Viljelemme itse paljon eri vihanneksia ja lisäksi pakastimet pursuavat marjoja, Saara Kinnunen naurahtaa.

Seuraavien parin viikon ohjelmana on hiihtoloman vietto Vuokatissa lastenlasten kanssa. Kinnusten lapset perheineen asuvat Espoossa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

– Etelässä asuvat lapsenlapset tulevat kanssamme ensimmäiseksi viikoksi ja pohjoisemmassa asuvat toisen viikon ajaksi. Aiomme hiihtää ja puuhata kaikkea muutakin mukavaa, Kinnunen kertoo.

Kinnusten luomuelämään kuuluu terveellinen kasvispainotteinen ruoka sekä liikunta. Kinnunen kuvailee itseään himohiihtäjäksi ja -kävelijäksi.

– Olemme osallistuneet kymmenisen kertaa pyhiinvaelluksille Santiago de Compostelan reitillä ja taas on lennot varattuna keväälle, Kinnunen kertoo kevään suunnitelmista.

– Matka on myös hengellinen, sillä siellä on aikaa rukoilla. Kysyn aina etukäteen Facebookissa rukousaiheita matkalle mukaan. Matka on irtiotto – joka päivä on erilainen, kun maisema vaihtuu ja matkalla tapaa erilaisia ihmisiä.

Kristillinen kasvatus kantaa

Koulutukseltaan Saara Kinnunen on sosiaalipsykologi-psykoterapeutti ja hänet tunnetaan kristillisen kasvatuksen puolestapuhujana. Mitä kristillinen kasvatus on?

– Miellän sen Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamiseksi: kasvatamme lapsia kristityiksi kastamalla ja opettamalla heitä, Kinnunen kertoo.

Kinnunen kasvoi uskovassa kodissa. Pyhäkoulu, seurakunnan kerhot ja leirit tulivat tutuksi jo varhain.

– Pelkäsin usein, että en pääse taivaaseen, koska olen tuhma. Kolmetoistavuotiaana lasten raamattuleirillä vakuutuin, että Jeesuksen sovitustyön tähden saan syntini anteeksi. Siitä lähtien pelko muuttui iloksi.

Lapsen kristillinen opetus on sekä vanhempien että seurakunnan tehtävä.

– On hyvä elää vanhempina uskonelämää niin, että lapsi saa kasvaa uskon ilmapiirissä. Myöhemmin tarvitaan myös sanallista opetusta. Tärkeintä on uskon todellisuuden välittäminen.

Raamatussa ei mainita kasvatusta, mutta siellä on monia kohtia, joista kristitty voi ammentaa:

– Lähetyskäskyn lisäksi psalmista 79 välittyy ajatus sukupolvet ylittävästä välittämisestä. Psalmissa puhutaan isistä, mutta se koskee kumpaakin vanhempaa. Viidennessä Mooseksen kirjassa taas (5. Moos. 6: 6–9) Jumala puhuu käskyistään kehottaen panemaan ne ”otsaan ja ovenpieleen” näkyville.

Uskon on tultava konkreettiseksi osaksi lapsen elämää, mutta siihen ei tarvita ihmetemppuja. Kinnunen laskee kristilliseksi kasvatusteoksi jo sylissä pitämisen:

– Syli on ensimmäinen hengellinen kokemus! Se heijastaa Jumalan rakkautta. Kun lapsi sitten kuulee Jumalasta ja Jeesuksesta, hänellä on jo kokemuspohjaa tietää, mistä puhutaan.

Kristillisiksi valinnoiksi Kinnunen listaa myös lapsen siunaamisen, uskon sanoittamisen, rukouksen, kirjallisuuden ja kuvat.

– Vauvaa voi siunata sanoin, hän saa siitä turvaa. Ja kun lapsi kuulee Jeesuksen ja Jumalan nimen, ne liittyvät yhteen turvan kokemisen kanssa. Rukous taas on ensimmäinen sanallinen hengellinen kokemus. Sitten tulee usein lasten Raamattu ja muut kirjat, joissa tärkeitä ovat sekä sanat että kuvat!

Kinnusen mukaan ei ole yhdentekevää, mitä lapsen vuoteen vierellä on.

– Ne kuvat jäävät viimeisenä lapsen mieleen ja tulevat uniin. Suojelusenkeli on perinteinen, mutta voisi siinä olla jokin muukin kuva, joka viestittää turvaa.

Illalla on hyvä aika istuttaa siemeniä.

– Tuttuni kertoi tapana olevan, että illalla viimeiseksi luetaan aina Raamattua. Mallin hän oli saanut kylväjävertauksesta, jossa ”kylväjä on Ihmisen Poika”.

Kristillisen kasvatuksen tavoite on Kinnusen mukaan pyrkiä toteuttamaan Jumalan unelmaa:

– Jo luomisesta on lähtöisin unelma, että jokainen voisi elää Jumalan suunnitelmaa, jonka Jumala on tehnyt jokaiselle ihmiselle, kuten psalmissa 139 kerrotaan. Toinen tavoite on, että pääsisimme taivaaseen.

Kinnusella itsellään ei ole pelkästään hyviä kokemuksia kristillisestä kasvatuksesta:

– Ennen ajateltiin syyllistämisen ja pelottelun olevan osa hyvää kristillistä kasvatusta. Sain kasvatuksen, jossa nämä painottuivat. Omien lasteni kanssa olen kuitenkin halunnut toimia eri tavalla.

Kinnunen soisi ilon olevan kotona ja seurakunnassa läsnä.

– Ilo ja nauru lisäävät lapsessa selviytymisen voimavaroja, kun stressihormonitaso laskee ja mielihyvähormonien määrä kasvaa. Kaikki ilo, hauskuus ja leikkimielisyys on hyväksi! Jumalakin kehottaa Raamatussa monta kertaa iloon ja kiitollisuuteen, joten se kuuluu kristilliseen identiteettiin paremmin kuin vakavuus.

Iloa voi välittää Kinnusen mukaan esimerkiksi musiikin kautta:

– Meillä Suomessa hengellinen musiikki on perinteisesti ollut mollivoittoista, vaikka ei tarvitsisi!

Kinnusen mielestä monet yhteisöt ovat kyllä positiivisesti pysyneet ajassa mukana. Muille hän ehdottaa, että lapsikuorot voisivat kuitenkin laulaa muutakin kuin Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

– Laulakaa iloisia lauluja, niitä riittää kyllä! Laulut kannattelevat läpi elämän, sillä sanat kulkevat mukana aina.

Vahva kristityn identiteetti perustuu terveeseen itsetuntoon. Lapsen itsetuntoa on vahvistettava, jotta hän kestää uskovana. Hyviä keinoja vahvistaa lapsen itsetuntoa ovat Kinnusen mielestä lapsesta välittäminen, hänestä kiinnostuminen ja iloitseminen sekä onnistumisen kokemukset.

– Ilo ja nauru lisäävät lapsessa selviytymisen voimavaroja, Saara Kinnunen tietää.

Itä-Suomesta länsirannikolle

Kinnunen on tehnyt elämäntyönsä Vaasassa, jonne hän puolisoineen muutti yli 40 vuotta sitten miehen työn perässä. Alkujaan hän on kotoisin Itä-Suomesta, Säämingistä.

– Olen ollut nyt kolmisen vuotta eläkkeellä, mutta työskentelin 25 vuotta perheneuvonnassa pariterapeuttina ja siinä tuli kyllä tutuksi koko elämän kirjo.

Kinnunen oli opiskeluaikana kiinnostunut monista eri aloista, mutta psykologia oli niistä tärkein.

– ”Ihmisen auttamisen syndrooma” on ollut jo lukiosta asti, siksi suuntauduin psykologiaan, hän muotoilee.

Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan sosiaalipsykologiaa ja sen ohella esimerkiksi sosiologiaa, psykologiaa, kasvatustiedettä, tiedotusoppia, uskontokasvatusta ja musiikkitiedettä. Kinnunen on valmistunut sekä filosofian että valtiotieteiden maisteriksi käyttäytymistieteiden alalta. Omat lapset suuntasivat hänen kiinnostuksensa kasvatukseen:

– Oman perheen tarpeista käsin lähdin tutkimaan, millainen kodin hengellinen kasvatus kantaa. Tein kyselytutkimuksen hengellisten arvojen siirtymisestä vanhemmilta lapsille.

Vuonna 1995 julkaistiin Åbo Akademihin tehty tutkimus Hur förmedlar föräldrarna sin tro?

– Tutkimustuloksissa korostui perheiden yhteinen tekeminen. Etenkin iltarukoukset ja lasten Raamattu olivat tärkeitä uskon välittämisessä lapsille. Perheenä kulkeminen nähtiin hyvänä, vaikka toisaalta vapaus olikin tärkeää. Usko kasvaa vain vapaaehtoisuuden ilmapiirissä, mutta tapoja, kuten kirkkoon menemistä, on hyvä noudattaa.

Seurakunnan toiminnan on oltava vetovoimaista, sillä se kilpailee satojen muiden harrastuksien kanssa – hengellistä opetusta pitäisi silti olla mukana. Kinnusen mukaan kirkon ja seurakuntien tulevaisuus on ennen kaikkea perheissä:

– Ihmiset on saatava tulemaan perheinä seurakuntaan, sillä kirkkotie opitaan yhdessä vanhempien kanssa. Lapsen tulisi ennen murrosikää löytää myös itsenäinen seurakuntayhteys, vaikkapa kuoro tai kerho tai leiri, joka tukee hänen kristityn identiteettiään.

Mieluista työtä

Nykyään Kinnunen hellii myös ajatusta sukupolvien kohtaamisesta. Kaikille ikäryhmille ei tarvitsisi olla omia aktiviteettejä, sillä oppiminen ja kypsyminen tapahtuvat sukupolvien ollessa tekemisissä keskenään – samalla toteutuu Raamatun ajatus sukupolvien toimimisesta yhdessä.

– Pienet ihailevat alakoululaisia, alakoululaiset nuoria ja nuoret tarkkailevat aikuisia. Kristittynä esikuvana oleminen ja esikuvien löytäminen on todella tärkeää! Nuoren kristityn kasvu vaatii hyviä esikuvia.

Kinnuselle esikuvallinen kristitty on ollut Säämingin seurakunnan tyttötyöntekijä Lilli Lemi.

– Hän oli hauska, työstään nauttiva, rukoileva ja Raamattua opettava ihminen.

Kinnusen mukaan pojat vaativat tyttöihin verrattuna hyvin erilaista toimintaa, jotta heidät saadaan pysymään seurakunnissa.

– Koska suuri osa lapsityöntekijöistä on naisia, miehiä tarvitaan edes vierailijoiksi, jotta saadaan uskovan miehen mallia seurakunnan pojille.

Eläköityminen ei ole tarkoittanut Kinnuselle työstä luopumista: hän kirjoittaa yhä kolumneja ja kirjaa, toimii työnohjaajana sekä kouluttaa uusia sielunhoitajia ja sielunhoitoterapeutteja. Kinnunen myös luennoi vielä jonkin verran erilaisista ihmissuhdeaiheista sekä lapsen hengellisen elämän tukemisesta. Kinnunen paljastaa kuitenkin, että työn alla oleva kirja voi olla hänen viimeisensä.

–  2016 julkaistiin Isän kaipuu, ja sen jälkeen on kyselty äitiydestä. Nyt kirjoitan kirjaa Äidin ikävä ja se julkaistaan elokuussa.

Kinnunen on julkaissut parikymmentä psykologian näkökulmasta ihmiselämää lähestyvää ja hengellisyyden integroivaa teosta. Kinnunen luonnehtii, että hänen persoonassaan on vahvasti opettajaa, mutta myös rinnalla kulkijaa ja reflektoijaa.

– Mieluisinta työssä on, kun näkee ihmisen tulevan autetuksi. Tärkeintä minulle on ollut miettiä, miten voin auttaa ihmisiä elämään elämää, johon Jumala on heidät tarkoittanut – tehtävänäni on ollut raivata esteitä heidän apunaan elämän tiellä.

– Sillä elämän tarkoitus on palveleminen – sehän on itsestään selvää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 5/19.