Lähtökuopissa

Kohti Ugandaa
Terveiset viimeisten lähtövalmisteluiden keskeltä! Lähtömme Ugandaan pakolaistyöhön on aivan nurkan takana. Jos Luoja suo, nousemme lentokoneeseen 1. maaliskuuta, ja se kuljettaa meidät tutusta kotimaastamme vielä melko tuntemattomaan asuinmaahamme Ugandaan. Lentomme saapuu Ugandan
pääkaupunkiin Kampalaan, mistä matkamme jatkuu lähettikollegamme Pauli Vanhasen kanssa Pohjois-Ugandaan, Gulu-nimiseen kaupunkiin, uuteen kotipaikkaamme. Meille on järjestetty sinne valmiiksikalustettu asunto, missä vietämme ensimmäiset kuukaudet. Vaikka emme tiedä tarkalleen,
mikä meitä odottaa, tuntuu hyvältä ja turvalliselta saapua edeltävalmistettuun kotiin ystävän saattamana.

Kielikoulussa
Ensimmänen tehtävämme kentällä on tutustua yhteistyökirkkoon, asuinympäristöön ja paikalliseen kulttuuriin. Tarkoituksena on myös aloittaa heti Juban
arabian opinnot paikallisessa kielikoulussa. Ugandassa pärjää hyvin englannilla mutta eteläsudanilaisten pakolaisten kanssa arabiankielestä on suuri hyöty, sillä
sitä käytetään alueella yleiskielenä paljon enemmän kuin englantia. Työn päämääränä on osallistua kirkon tulevien ja nykyisten työntekijöiden kouluttamiseen ensin tulkin välityksellä mutta lopulta paikallisella kielellä. Tähän pisteeseen on vielä matkaa jäljellä, mutta vähä vähältä kielen oppimisen kautta avautuu myös pala kulttuuria ja ymmärrys paikallisten mielenmaisemaan. Arabian kielen erityishaasteena on se, että eri alueiden murteet eroavat hyvin suuresti kirjakielestä, jota käytetään lähinnä virallisissa yhteyksissä ja mediassa. Tämän takia keskitymme Gulussa opiskelemaan eteläsudanissa enemmän puhuttua Juban alueen murretta.

Aloitimme opiskelemaan arabian kirjakieltä viime syksynä Helsingissä, ja opinnot ovat jatkuneet nyt alkuvuodesta. Uuden kielen opiskelu on ollut haastavaa mutta innostavaa. Toisinaan olemme kärsineet päänsärystä epäsäännöllisten sijamuotojen edessä mutta iloinneet myös siitä, kuinka paljon teologian
opintojemme aikana tutuksi tulleesta heprean kielestä on hyötyä sen sukulaiskielen opiskelussa. Olemme myös päässeet testaamaan taitojamme Helsingissä kansainvälisessä seurakunnassa, jossa käy monia irakilaisia turvapaikanhakijoita. Tämä on ilahduttanut seurakuntalaisia ja aiheuttanut myös
hyväntahtoista myhäilyä, kun olemme yrittäneet saada muodostettu arabiankielen vaikeita kurkkuäänteitä, siinä onnistumatta.

Hyvästejä
Näin lähdön kynnyksellä olemme joutuneet antamaan monia hyvästejä. Viimeisen parin kuukauden aikana on jotain ystävää tavatessa tullut aina puheeksi, että nyt ei vähään aikaan nähdäkään. On toivoteltu hyvää matkaa ja siunausta. Suomessa koronatilanne oli alkuvuodesta vaikea, ja moni toivottu tapaaminen ja vierailu jouduttiin perumaan ja jättämään sopimatta. Kaikkia hyvästejä emme päässet antamaan kasvokkain, vaikka olisimmekin sitä halunneet. Erityisen vaikeaa meille on hyvästellä kansainvälinen seurakunta, jossa olemme olleet mukana viisi vuotta vapaaehtoisina Sleyn tekemässä maahanmuuttajatyössä. Seurakunta on ollut meille koti, jossa kasvaa niin hengellisesti kuin henkisesti, ja ennen kaikkea se on ollut meille Jumalan tarjoama koulu nyt edessä olevaamme lähetystehtävää varten. Kiitämme jokaisesta seurakuntalaisesta ja ystävästä, jotka ovat kulkeneet kanssamme tätä matkaa.

Hyvästit tuntuvat olevan vaikeampia niille, jotka eivät ole lähdössä. Me taas olemme uuden edessä, ja odotukset tulevasta tekevät lähtemisestä helpompaa; on jotain, mitä varten olemme jättämässä hyvästejä. Vaikeinta lähdöstä tekee kuitenkin juuri rakkaiden ja läheisten ihmisten hyvästely ja tukiverkon jättäminen tuhansien kilometrien päähän. Siinä tilanteessa lohduttavinta on tietää, kuinka moni ihminen rukoileekaan meidän puolestamme. Nyt olemme matkan alussa, emmekä näe, mitä on tulossa. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala näkee. Hän on vahvistanut ja varustanut meitä jokaisella askeleella ja valmistanut tiemme tähän asti. Hän vahvistaa ja varustaa meitä jatkossakin. Rukoilemme, että Jumalan sana saisi eteläsudanilaisten keskuudessa kantaa hedelmää ja Herra voisi käyttää meitä hänen työssään.

Anna ja Taisto Sokka