Lähetyselämää

Laatot, kielitieteitä opiskellut filosofian maisteri Anni, 27, ja klassisiin kieliin perehtynyt teologian maisteri Martti, 26, haaveilevat lähetteinä raamatunkäännöstyössä toimimisesta. Takana on lähetyskurssi syksyllä 2016.

Miksi juuri raamatunkäännöstyö?
– Olen kasvanut ajatukseen, että haluan olla mukana lähettäjänä, rukoilijana tai mielelläni lähtijänä. Kielet ja kulttuurit ovat kiinnostaneet ja olen todennut, että siinä yhdistyisivät lähetysnäky ja se, missä minulla olisi annettavaa, Anni kertoo
– Saarnoissa kiehtoi, kun tuotiin uusi tulkinta jakeesta alkutekstin perusteella. Teologisessa opiskelin klassisia kieliä niin paljon kuin mahdollista. Raamatunkäännöstyössä saisin hyödyntää taitoja, Martti jatkaa.

Jos voisitte lähteä minne tahansa, minne lähtisitte?
– Romantisoivat kuvat ovat karisseet. Sinne, missä on tarvetta ja mistä löytyy paikka. Eniten nauttisin kääntämisestä tai kääntäjille alkukielen opettamisesta. Käännöskonsultti olisi tehtävänä hirveän kiehtova ja kiva, Martti kertoo.
– Jos saa ratsastaa mielikuvilla, se olisi jokin syrjäinen kolkka, jossa voisin tutkia kieltä, jota ei vielä olla tutkittu, Anni miettii.

Miltä lähettämisen odottaminen tuntuu?
– Sleyn kanssa käydään keskusteluja. Mutta kun lähteminen ei ole varmaa, pitää olla suunnitelma kotimaahan. Se on ihan okei sinänsä, ei voi kaikkia palloja pistää yhteen koriin. Rukoillen ja luottaen eteenpäin, Martti sanoo.
– Jos joskus kuitenkin tulee takaisin Suomeen, on jotain, mitä tehdä. Ei tämä hukkaan mene. Mutta osin tuntuu vaikealta, kun haluaisi olla jo muualla. Pitää keskittyä hyvistä puolista nauttimiseen. Elena, 2 kk, saa olla lähellä isovanhempia ja voimme nähdä läheisiä, Anni kertoo.

Mietittekö, onko halu lähetystyöhön itsestä vai Jumalasta?
– Kyllä se tietysti mielessä käy. Jumalan johdatuksesta ajattelen, että voi kysellä, onko ajatus minusta vai Jumalasta, jos se ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta mielestäni asiaan ei hirveästi voi ottaa kantaa. Koen tärkeämmäksi rukoilla ja elää elämää kristittynä, Martti sanoo.
– Jokaiselle meistä on annettu lähetyskäsky. Kutsu lähteä ei voi koskaan olla pelkästään meistä itsestä. Jos lähetysjärjestö olisi lähettämässä, se on jo konkreettinen ulkoinen kutsu oman halun lisäksi. Pääsemme lähtemään tai emme, joka tapauksessa elän kristittynä. Lähetyskurssilla oli hyvä termi, lähetyselämä. Se ei koske vain lähettiä, vaan jokainen kristitty voisi elää sitä, korostaa Anni.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 8/18.