Lääkäriin vai rukousiltaan?

Juutalaiskristillinen opetus antaa arvon sekä lääketieteelle että rukoukselle.  Saamme ottaa Jumalan kädestä vastaan avun, jonka lääketiede tarjoaa.  

Sokean miehen nähdessään (Joh. 9:2) opetuslapset kysyivät Jeesukselta, kuka oli tehnyt sen synnin, jonka vuoksi mies oli syntynyt sokeana. Taustalla oli tyypillinen juutalainen ajatuksenkulku: ajateltiin, että sairaus on seurausta jostakin tehdystä synnistä. Ellei miehen sokeus ollut seurausta hänen omista rikkomuksistaan, johtuiko se hänen vanhempiensa synneistä?

Ajatus on tuttu meillekin. Kun sairastumme, tai kun joku rakkaamme sairastuu, kyselemme: mitä pahaa minä olen tehnyt tai tuo toinen henkilö on tehnyt? Mistä Jumala minua tai häntä rankaisee?

Yleisessä mielessä sairaus ja kuolema ovat seurausta synnistä. Ne johtuvat syntiinlankeemuksesta. Jumala ei alun perin tarkoittanut ihmistä sairastumaan tai kuolemaan vaan elämään yhteydessään paratiisissa. Ensimmäisten ihmisten kapina Jumalaa vastaan toi maailmaan synnin ja lopulta kuoleman.

Arvokkainta elämässä

Sairaus voi jossain tapauksissa johtua konkreettisesta syntielämästä. Raamattu kieltää esimerkiksi selkeästi juopumisen. Tiedämme, että alkoholin väärinkäytöstä aiheutuu monen muun pahan lisäksi lukuisia sairauksia. Jumalan tahdon rikkominen rikkoo näin ihmistä itseään.

Läheskään aina sairaus ei ole kuitenkaan tietyn synnin aikaansaamaa. Jeesus torjuu selkeästi ajatuksen, että miehen sokeuden syynä olisivat hänen tai hänen vanhempiensa synnit.

Raamattu opettaa, että Jeesuksen tunteminen ja hänen omakseen pääseminen on arvokkainta elämässä. Vain hän voi johtaa taivaalliseen valtakuntaan, jossa ei ole enää mitään sairautta, tuskaa, syntiä eikä kuolemaa. Sokean miehen elämässä Jeesuksen kohtaaminen ja näön saaminen häneltä merkitsi mahdollisuutta päästä Jumalan valtakuntaan. Hänellä oli mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus. Tai kuten me ehkä sanoisimme: tulla uskoon.

Jeesus ei väistä kipua

Jeesuksen tuleminen maan päälle, jokainen ihmisen kohtaaminen, sairaan parantaminen ja kuolleen herättäminen julistivat taivaallisen valtakunnan murtautumista esiin. Jeesus kutsui ja kokosi seuraansa muiden hylkäämiä, syntisiä ja monella tavalla ahdistettuja. Hän ei torjunut sairautta ja kipua tapaamissaan ihmisissä. Hän pysähtyi, kohtasi ja auttoi.

Jeesus ei väistänyt kipua myöskään omalla kohdallaan. Hän, kipujen mies ja sairauksien tuttava, kantoi koko syntisairautemme kaikkine seuraamuksineen ristinpuulle. Jeesus kuoli, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja parantuisimme taudista, joka uhkaa surmata meidät ikuiseen kadotukseen. Hän nousi kuolleista kaiken pahan voittajana.

Ei vain kertomuksen sokea kerjäläinen, vaan aivan jokainen meistä elää pimeydessä ilman Jeesuksen tuntemista ja yhteyttä häneen.

Entä jos en parane?

Jos joku sairaus koettelee sinua, ehkä Jumala on sallinut sen siksi, että hän tahtoo vetää sinua lähelleen, ensimmäistä kertaa tai yhä uudestaan. Ehkä rakkaallesi sallittu sairaus merkitsee etsikkoaikaa hänen elämässään. Se, mikä ensin tuntuu käsittämättömältä ja sietämättömältä, voi Jumalan armosta muuttua jopa kiitoksen aiheeksi.

Sokeana syntyneen miehen tapauksessa Jumalan tekojen julki tuleminen merkitsi parantumista ja lopulta uskon syntymistä Jeesukseen. Mutta entä jos ei tulekaan terveeksi? Miksi puoliso, lapsi tai lapsenlapsi ei paranekaan, vaikka Jumalan puoleen on käännytty? Olenko syntieni takia syypää siihen, ettei rukouksiani kuulla? Eikö Jumalan armo ja rakkaus koskekaan minua?

Jumalan rakkaudessa ja armossa ei ole poikkeuksia. Me olemme kaikki erotuksetta syntisiä ja kadotuksen ansainneita. Mutta Jeesus kuoli ja nousi kuolleista erotuksetta jokaisen meidän puolestamme.

Esimakua taivaasta

Se, että Jeesus paransi ihmisiä ja herätti heitä jopa kuolleista, oli esimakua tulevasta taivaan todellisuudesta. Hän ei maan päällä ollessaan parantanut kaikkia. Lopullisesti kivut, sairaudet ja kuolema väistyvät vasta taivaassa.

Me emme tiedä, miksi toinen paranee ja toinen ei. Mutta saamme olla varmoja, että Jumalan armo ja rakkaus koskee jokaista. Jeesus on sovittanut aivan jokaisen kaikki synnit ja avannut kaikille taivaan. Tämä koskee myös sinua ja minua täysin riippumatta ruumiillisesta, henkisestä tai edes hengellisestä kunnostamme.

Hengellinen näkökyky

Kristillinen usko on Jeesusta tuntemattomalle täysin vieras todellisuus. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1) Ihminen ei kykene uskomaan omin voimin. Epäuskoinen ihminen ei ole ilkeyttään välinpitämätön, töykeä tai joskus jopa vihamielinen uskon suhteen. Kukaan meistä ei voi saada sen enempää itseämme kuin toistakaan ihmistä uskomaan, olipa hän sitten terve tai sairas.

Mitä voimme tehdä tullaksemme uskoon?

Jumalan Pyhä Henki voi antaa hengellisen näkökyvyn. Evankeliumi, hyvä uutinen Jeesuksesta on se väline, jonka kautta Hän vaikuttaa meissä uskoa. Kun haluat uskoa Jeesukseen tai kun toivot rakkaasi saavan uskon lahjan, avaa Raamattusi ja lue. Tule sinne, missä Raamatun Sanaa opetetaan ja julistetaan.

Jumala on parantaja

Joskus kristitty kysyy: pitääkö sairaana mennä lääkäriin ja noudattaa hänen antamiaan ohjeita vai pitäisikö vain rukoilla tai mennä esirukoiltavaksi? Juutalaiskristillinen opetus antaa rakentavalla tavalla arvon ja paikan molemmille. Jumala on se, joka viime kädessä parantaa, tapahtuipa se sitten ihmeellisesti tai tieteen käyttämin keinoin.

Saamme kristittyinä tänä päivänä ottaa Jumalan kädestä vastaan sen avun, mitä Luojan antamaa viisautta hyödyntänyt ja pitkälle kehittynyt lääketiede voi tarjota. Saamme tehdä sen rukoillen ja kiittäen, jumalanpalveluksessa, rukousillassa ja kotona. Rukous ja lääkärien apu ovat käytössämme Jumalan antamina hyvinä lahjoina.

Teksti on lyhennetty 23.8. 2015 Turun Mikaelin kirkossa pidetystä saarnasta.