Kun Sleyssä uitiin vastavirtaan

Kirkkohistorioitsija Jakob Dahlbacka teki hiljattain tutkimuksen siitä, miten Helsingin Luther-kirkko palautui takaisin kirkkokäyttöön – vastoin eurooppalaista kirkkotiloista luopumisen trendiä.

Vähäisellä käytöllä tai tyhjillään rapistuvat kirkot ovat Euroopassa ongelma. Kirkkojen jäsenmäärät vähenevät, niiden toimintaan osallistuvien ihmisten määrä laskee jatkuvasti ja tilojen ylläpitäminen vaatii paljon varoja. Helsingin seurakuntayhtymäkin harkitsee parhaillaan kuudesta kirkosta luopumista.

Kirkkohistorian dosentti Jakob Dahlbacka Åbo Akademista huomauttaa, ettei kirkkojen jääminen tyhjilleen ole välttämättä merkki siitä, ettei kirkkorakennuksia kunnioitettaisi tai että uskonnosta ei oltaisi kiinnostuneita: etenkin monissa suurkaupungeissa seurakuntia syntyy hyvin monenlaisiin tiloihin erityisesti maahanmuuton seurauksena. Ei-uskonnolliset toimijat näkevät niin ikään usein lisäarvoa sillä, että he saavat vaikkapa liikeyrityksensä entisen kirkon tiloihin. Kristilliset yhteisöt etsivät samaan aikaan jumalanpalveluksilleen tiloja kouluista, kauppakeskuksista ja elokuvateattereista.

Vuonna 1894 valmistunut Luther-kirkko Helsingin keskustassa päätyi lopulta yökerhoksi, kun Sley oli vuonna  1989 myynyt sen taloudellisista syistä.

Dahlbacka on tutkinut prosessia, jossa Helsingin Luther-kirkko otettiin uudelleen käyttöön kirkkotilana.

Markkinointi onnistui

Dahlbacka nostaa esiin Luther-kirkkoon liittyneestä viestinnästä vuosilta 2015-2016 raamatullisia kuvia, jotka ovat hänen mukaansa puhutelleet erityisesti kristilliseen kuvaston tuntevia ihmisiä. Kirkon tarina kuvattiin Sleyn viestinnässä siten, että siinä oli piirteitä eräänlaisesta kääntymyskertomuksesta. Tuhlaajapoika, kadonnut lammas ja Jerusalemin temppelin uudelleen rakentaminen, Jumalan johdatus, uudestisyntyminen ja uuden alun mahdollisuus – kaikki tämä oli mukana. Kirkko ikään kuin nousi tuhkasta. Puhuttiin menetetyn ja kadotetun löytymisestä ja jopa siitä, miten ”kukaan ei jaksanut kantaa ristiä” – niinpä se oli joutua lopullisesti hukkaan.

Dahlbacka käyttää tutkimuksessaan sanaa ”markkinointi” kuvatessaan sitä, miten kirkon tarina rakennettiin Sleyn viestinnässä. Mukana oli toive siitä, että vahvan viestinnän kautta saataisiin ihmisiä evankeliumin kuuloon.

Dahlbackan mukaan ”Takaisin kotiin”-slogania toistettiin Sleyn viestinnässä ”kuin mantraa”.

–Se toimi varmasti hyvin evankelisten keskuudessa; onhan myös ajatus siitä, että ollaan matkalla taivaalliseen kotiin, ollut keskeinen kuva sekä suomen- että ruotsinkielisten evankelisten parissa 1800-luvulta asti.

Lue artikkeli kokonaan Sanansaattajan numerosta 3 / 2022