Kun paluusta ei ole tietoa

Olen lähtenyt kaksi kertaa Kisumusta hyvin lyhyellä varoitusajalla niin, että en ole tiennyt koska voin palata sinne takaisin. Ensimmäinen tällainen lähtö tapahtui, kun olin ollut maassa vasta reilu kolme kuukautta. Olin uusi lähetystyöntekijä, joka vasta opetteli muistamaan, miten kaupasta löytää kotiin ja päivisin istuin opiskelemassa uutta kieltä. Sitten tuli vaalit ja niiden jälkipyykkiä selviteltiin tavalla, joka ei ollut enää asumisen kannalta turvallista. Nairobissa vietetyn viikon jälkeen lähdin Suomeen odottelemaan, koska voin palata takaisin Kisumuun. Kisumusta lähtiessä sain ottaa mukaani vain yhden matkalaukun, joka tuli olla sisältöineen mahdollisimman kevyt, sillä Kisumusta meidät lähetit tultiin hakemaan lähetyslentäjien pienkoneella. Olo oli hyvin hämmentynyt ja en pystynyt ymmärtämään, miten vaaleista voi seurata jotain niin kauheata. Heimojen välisiä ristiriitoja en kykene ymmärtämään edelleenkään, vaikka olen ollut Keniassa nyt jo liki 13 vuotta. Muutaman kuukauden jälkeen palasin takaisin Kisumuun, jossa yhä tänä vuonna edelleen näkee vuoden 2008 vaalien jälkeisissä levottomuuksissa tuhoutuneita rakennuksia. Millaisia erilaisia arpia ihmisten sydämiin nämä levottomuudet jättivätkään.

Tänä vuonna lähdin taas lyhyellä muutaman päivän varoitusajalla kohti Suomea. Olo oli jälleen hyvin hämmentynyt mutta erona asiaan oli se, että sama tilanne kosketti koko maailmaa. Korona oli levinnyt hyvin nopeasti koko maailmaan ja asettanut ihmisten elämän uuden tilanteen eteen. Levottomuuksien aikaan pääsin pois Suomen rauhaan mutta nyt lähdin matkaan maailman halki kohti Suomea, jossa koko matkan ajan haaste oli yhteinen. Hyvin epätodellinen tunne oli lähteä matkaan, mielessä oli monia kysymyksiä. Kuitenkin ihmeellinen rauha sydämessä sain sulkea kotioven. Vuonna 2008 kotiovea sulkiessa mietin, tulenko tänne koskaan takaisin, mutta olin kuitenkin jotenkin helpottunut siitä, että pääsen pois. Olimme viettäneet reilun viikon oman kotipihan muurien sisäpuolella ja ruokatarvikkeet alkoivat jo käydä vähiin. Laukausten äänet, savupatsaat ilmassa, ihmisten huuto ja tilanteen sekavuus on jäänyt vahvana mieleeni. Nyt kotiovea sulkiessa ajattelin, että kaikki on Jumalan käsissä, lähtömme ja tulomme.

Reilun neljän kuukauden jälkeen tuosta hetkestä, olen edelleen Suomessa ja en vielä tiedä milloin palaan takaisin Keniaan, työkauttani olisi vielä vajaa vuosi jäljellä. Kaikki kuitenkin Jumalan käsissä ja hänen tiedossaan.

”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.” (Ps. 121:8)