Kummia käsityksiä evankelioimisesta ja messuyhteisöistä

Keskiviikkoiltana jouduin taas hämmästelemään, millaisia tulkintoja samoista asioista voidaankaan tehdä. Kirjoitin jo, miten evankelioimisaloite poiki monia puheenvuoroja. Silti erikoisimman tulkinnan luin Kotimaa-24:n sivuilta. Otsikko kertoi lähes kaiken: ”Valjastetaanko evankeliointi jäsen­hankinnaksi ja talouden pelastajaksi?” Simojoen Pekan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kuuli tehneensä aloitteen, jonka tarkoitus on herätysliikejärjestöjen talouden pelastaminen.

Päädyin toisen kerran samoihin outoihin mietteisiin keskiviikon kyselytunnilla. Vieressäni istuva edustaja kysyi jumalanpalvelusyhteisöistä, joiden tukemista piispainkokouksen työryhmä vuonna 2016 suositti. Kysymyksen esittäjää kuitenkin askarrutti eräs seikka noissa messuissa: ”Nyt tiedustelenkin, miten kirkkohallitus aikoo varmistaa, että jumalanpalvelusyhteisöt eivät muodostu kasvualustaksi esimerkiksi naispapittomille messuille?” Kirkkoneuvos Petri Määttä vastasi viittaamalla työryhmän Selvitykseen jumalanpalvelusyhteisöistä. Se sisältää myös tahdonilmaisun, jonka piispat yhdessä vanhalla virkakannalla olevien herätysliikkeiden edustajien kanssa antoivat 4.3.2009. Todetaan mm. näin: ”ettei ketään kirkossa syrjitä hänen sukupuolensa, vakaumuksensa tai virkanäkemyksensä tähden.”

Hetken jo leikittelin ajatuksella, että pyydän puheenvuoroa ja teen jatkokysymyksen: ”Miten kirkkohallitus aikoo varmistaa, ettei ketään kirkossa syrjitä hänen virkanäkemyksensä tähden?” Onneksi vähäinen järkeni voitti ja annoin olla. Tällaisten tussahdusten on paras antaa hälvetä mahdollisimman pian taivaantuuliin. Keskiviikon kyselytunnit ovat näyttämö, jolla toistuvat tietyt kirkkopoliittiset intohimot samaan tapaan kuin eduskunnan kyselytunneilla.

Siis. Monille on oikeasti tärkeää, että evankeliumi tavoittaisi ne, jotka eivät elä uskossa Kristukseen eivätkä omakohtaisesti tunne Jumalan armoa. Nyt ei pohdita, kenen rahat ovat lopussa, vaan sitä, että lampaat ovat eksyksissä. Sekin on monille oikeasti tärkeää, että he voivat edelleen kokoontua sanan ja sakramentin äärelle joutumatta omassatunnossaan kyselemään, onko oikein toimia vastoin sitä, minkä uskoo Herran käskyksi kirkon virasta. Uutta ja outoa ideologiaa ei olla tuomassa kirkkoon. Tai ainakaan me emme ole tuomassa.

Voisi olla peräti rakentavaa toinen toisensa ymmärtämisen kannalta hyväksyä se, ettei näissä sen kummempia raha- tai valtapyyteitä tarvitse olla takana.