Kuka kelpaa?

Erään kristittyjen porukan tapahtumaan tuli ihminen, jolla oli lävistyksiä, tatuointeja ja siinä yhteisössä epätavallinen hiusten väri. Eräs seurakunnan jäsenistä neuvoi hänelle, miltä kristityn pitäisi oikeasti näyttää. Tuo ihminen ei muuttanut itseään. Vuosienkin jälkeen hän käy saman yhteisön tapahtumissa, mutta kaikki eivät enää juttele hänelle. Hän ei muuttunut. Hän ei kelpaa.

Erään kristittyjen porukan tilaisuuksissa käy toinen ihminen, eri kuin se nenänsä lävistänyt. Tällä ihmisellä on ollut kipeitä kokemuksia elämässään, eikä hän oikein pysty uskomaan Jumalaan. Hän kuitenkin tulee mukaan yhä uudelleen. Hänet otettiin aluksi innolla vastaan seurakuntaan, saattaisihan hänestä kasvaa vielä hyvä vastuunkantaja. Hän ei kuitenkaan kyennyt pysyttelemään hyvän kristityn polulla. Kun hän viimeksi mokasi, hän ei enää saanutkaan anteeksi – sanoissa kyllä, mutta käytännössä ei. Hän petti odotukset. Nyt hänen ohitseen katsotaan. Hän ei muuttunut. Hän ei kelpaa.

Kristittyjen porukassa opetetaan vuonna 2017 kristinuskoa kaukaa tulleille, joiden elämänhistoriassa on monenlaisia asioita, tekoja ja kokemuksia. Monet kaukaa tulleet, toisen uskonnon edustajat saavat kokea ystävyyttä ja huolenpitoa. Jotkut heistä kastetaan. On suuri juhla, kun heidät otetaan Jumalan perheeseen. He muuttuvat näkyvästi ja tarpeeksi paljon. He kelpaavat.

Silläkin uhalla, että rinnastus ontuu, on pakko kysyä: Onko niin, että toisinaan on helpompi rakastaa kaukaa tulevia ja vieraita kuin omassa kotoisassa kirkossamme kastettuja tuhlaajatyttöjä ja –poikia? Onko ylevämpää ja luontevampaa puhua Jeesuksesta toisen uskonnon edustajalle ja ehkä lopulta järjestää hänelle kastetilaisuus kuin sietää oman porukan tuttua jäsentä, joka ei elä kristityn näköistä elämää, lävistää ihonsa, värjää hiuksensa, kiroilee ja tekee syntejä, joita kristityn ei pitäisi tehdä? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan: ”Sinä kelpaat!”?

Olisi lapsellista kuvitella, että ihmisten rakastaminen on helppoa. Erilaisuuden ja toisten ihmisten ärsyttävyyden kestäminen on sietämättömän vaikeaa. Seurakuntana ja kristittyinä meillä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja: emme voi kohdella toista niin kuin hän olisi ilmaa, vaikka hänen kohtaamisensa aiheuttaisi meissä millaisia tunnetiloja hyvänsä. Meillä ei ole vaihtoehtoja, koska Jeesuksen sanat velvoittavat. Ennen kärsimyksiään Jeesus opetti: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.“

Rakkauden on kohdistuttava sekä niihin kastettuihin ja kastamattomiin, jotka ovat ihan lähellä, sekä niihin, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan Jeesuksesta. Meidän sanojemme ja tekojemme kautta heille voi tulla todeksi se, että on olemassa rakastava Jumala. Ja meidän sanojemme ja tekojemme takia he voivat jäädä siihen uskoon, etteivät ikinä kelpaa Jumalallekaan.