Kuinka saarna syntyy?

Oliko hyvä saarna? Mitä jäi mieleen? Yleisiä keskustelunaiheita kirkkokahveilla! Mutta mitä tapahtuu pastorin pöydällä ja päässä ennen kuin sunnuntaiaamu koittaa ja pappi kapuaa saarnastuoliin? 

Luterilaista kirkkoa kutsutaan sanan kirkoksi. Reformaatio toi kirkkoon penkit, jotta saarnaa ehdittiin kuunnella rauhassa. On siis oikeutettua olettaa, että saarna on jotain aivan erityisen merkittävää pastorin elämässä: pitäähän hän niitä seurakunnasta tai messuyhteisöstä riippuen jopa kymmeniä vuodessa.

Mutta kuinka saarna, jonka juuri kuulit, syntyi? Työskentelytapoja on varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Yleisiä ohjeita on urkittavissa esimerkiksi kirkon työntekijöilleen laatimasta Jumalanpalveluksen oppaasta, joka antaa saarnan valmisteluun ja sen pitämiseen noin viiden A4-sivun verran neuvoja. Saarnaajia kehotetaan muun muassa saarnatekstin lukemiseen rukoillen ja mietiskellen sekä käyttämään teologista koulutustaan alkutekstien ja kommentaarien hyödyntämiseen. Mutta onko saarna pakko valmistella etukäteen?

– Olen kuullut tarinan saarnaajasta, joka edellisen virren aikana kysyi päivän saarnatekstin vierustoveriltaan ja valmisteli saarnan matkalla saarnapönttöön. Se sopii vain riskinhaluisille, Evankeliumiyhdistyksen Turun messuyhteisön pastori Timo Nisula nauraa ja jatkaa vakavoituen.

– Tekstin lukemisesta saarnanvalmistus alkaa. Luen tekstin valikoiden siten, että jos sieltä nousee pari-kolme sellaista ärsyttävää tai erikoista ilmaisua tai sanaa, voivat ne nousta saarnani pääkohdiksi. Vartin saarnaan ei kahta-kolmea väliotsikkoa enempää mahdu, hän jatkaa.

– Saarnanvalmistus lähtee aina Raamatun tekstistä käsin liikkeelle, sillä saarna on tekstin sanoman tuomista kuulijoiden elämään siten, että se koskettaisi heitä. Luen tekstin aina alkukielellä, koska käännös on jo ikään kuin kääntäjän laatima saarna, Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori ja pastori Lauri Thurén kertoo.

– Sitten koetan löytää sen viestin, jonka tekstin kirjoittaja itse on aikanaan omalle yleisölleen halunnut sanoa. Se voi aueta jostakin erikoisesta yksityiskohdasta, joka tökkää esille tekstistä: jos teksti soljuu muuten mukavasti, mutta yhtäkkiä tulee jotakin erikoista, joka ylittää uutiskynnyksen, on siinä todennäköisesti jotakin mielenkiintoista. Esimerkiksi, kun Jeesus paransi sairaita, teki hän sitä paljon. Mutta miksi juuri tämä yksi kaveri on valittu mukaan Raamatun tekstiin, Thurén esittelee työtapaansa.

Hyvä saarna 

Hyvän saarnan tai saarnaajan tittelin jakaminen on vaikeaa, sillä Pyhä Henki vaikuttaa uskon syntymisen ja vahvistumisen, miten tahtoo ja missä tahtoo. Mutta millainen saarna on pastorin omin silmälasein tarkasteltuna hyvä saarna?

– Toiset arvostavat turvallista saarnaa, jossa sanotaan asiat tutulla ja lempeällä tavalla. Toiset taas pitävät saarnoista, joissa on haettu esille oikein erityisellä tavalla jokin ristiriita. Omasta mielestäni hyvässä saarnassa on paljon sellaista, joka puoliväkisin haastaa järjellistä ajattelua. Sitten hyvässä saarnassa tulee olla tunteeseen vetoavia elementtejä. Jos sen jälkeen vielä puhuja seisoo vakuuttavasti asiansa takana ja kuulijalle välittyy se, että hän tarkoittaa sitä mitä sanoo, ja on kokenut ja elänyt sen läpi, on saarna helppo kuunnella, Nisula tuumii.

– Hyvän saarnan jälkeen kuulija on erilainen kuin ennen saarnan kuulemista. Sydämessä tapahtuu jokin muutos. Siksi saarnan vastakohta onkin esitelmä. Saarnan pitäisi tuntua jossain ja muuttaa ihmisen elämää, Thurén pohtii.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 20/20.