Krusifiksin juurella

Ville Melasen lähettikirje 2/2023

Tunnusmerkkien merkitys
Edellisessä kirjeessäni kirjoitin kuvien merkityksestä. Kirkollisessa elämässä kuvien lisäksi tärkeä merkitys on myös erilaisilla tunnusmerkeillä. Niin kuin kuville niin myös tunnusmerkeille saatetaan antaa sisältöä suurempi merkitys. Voimme kysyä, onko tärkeämpää oikeiden liturgisten värien, vaatetusten ja ristien sijaan se, että seurakuntaa opetetaan oikein. Näin tietysti on, mutta näiden puuttuminen kirkosta ei takaa oikeaa oppia. Kaikkien esineiden, asioiden ja henkilöiden on kirkossa palveltava evankeliumia. Krasnojarskin kirkon alttaripöydällä krusifiksi julistaa keskeisestä asiasta: Kristuksen sovituskuolemasta. Nyt olemme kirkkovuodessa keskeisten asioiden äärellä, kun käymme läpi Kristuksen elämää ja kärsimysviikon tapahtumia. Saamme myös pian pitkäperjantain jälkeen ihmetellä ja iloita ylösnousemuksen ihmeestä. Kristus antaa kuolemansa kautta elämän. Ylösnousemuksen aamuna mikään ei pidättele ihmeen tapahtumista. Kristuksen ylösnousemus on totta. Kristuksen voitolliseen kuolemaan ja riemulliseen ylösnousemukseen perustuu koko kristinuskon uskottavuus ja lähetystyön mielekkyys. Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!

Mikä on Jumala?
Saavuttuani helmikuisena iltana Pietariin linja-autoasemalle päätin ajaa saman tien taksilla lentokentälle. Muita vaihtoehtoisia kulkuneuvoja ei tuohon aikaan enää ollut. Toisinaan takseissa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja. Pienen tutustumisen jälkeen taksikuski kysyi minulta: ”Mikä on Jumala?” Kuski tiesi tässä vaiheessa minun olevan pappi. Vastasin annettuun kysymykseen Lutherin Iso katekismuksen opetuksen pohjalta, että Jumala on se, johon laitamme kaiken turvamme. Tämä vastaus ei kelvannut. Eihän Jumala tuollainen ole. Eikö Jumala ole joku muita ylempi henkiolento, kuski totesi. Niin, on eri asia kysyä: ”Mikä on Jumala” kuin ”Kuka on Jumala?” Kun puhumme Jumalasta persoonana, puhumme Kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Pian keskustelu meni jo hieman poliittisille laineille. Taksikuskin mielestä amerikkalaiset ovat kaiken takana ja synnyttämässä nyt kolmatta maailmansotaa. En näihin asioihin ottanut mitään erityistä kantaa. Ei ollut kuitenkaan mukava vastata kysymykseen läntisten kirkkojen harjoittamasta samaa sukupuolta olevien liittojen rekisteröinnistä. Kysymys kuului: ”Miksi minun pitäisi uskoa teidän kirkkonne oppeja, kun te siellä lännessä rekisteröitte samaa sukupuolta olevien avioliittoja kirkossa?” Tähän päälle hän totesi sen olevan väärin. Hän oli tässä oikeassa, kuten muutamissa muissakin asioissa, jotka ovat meillä lännessä vinksallaan. Minun oli tavallaan helppo löytää poispääsy tästä ongelmasta sillä, että Inkerin kirkossa ei niin tehdä ja olen tuon kirkon pappi. En hyväksy näitä asioita. Hän myös ymmärsi sen, että lännessä eivät kaikki ajattele näistä asioista samalla tavalla. Tämä oli aito tilanne, joka kertoo myös todellisesta läntisten lähetystyöntekijöiden kohtaamasta ongelmasta maailmalla. Kirkko, joka hyväksyy Jumalan tahdon vastaisen elämän, ei ole uskottava eivätkä todennäköisesti myöskään tuollaisen kirkon lähettämät lähetystyöntekijät.

Lähetetäänkö minut rintamalle?
Eräänä päivänä Krasnojarskissa minulta kysyttiin henkilötietojani. Ensimmäistä kertaa yli 18 vuoden aikana jouduin näyttämään paperini Venäjällä. Periaatteessa olisi riittänyt, jos olisin ulkoa luetellut tietyt tiedot. Kuka niitä kaikkia muistaa? Tilanne sujui rauhallisesti ja lopulta vähän naureskelimmekin näiden viranomaisten kanssa. Venäjällä pappien ei ole pakko mennä rintamalle ja ulkomaalaisena en varmaan olisi edes luotettava rintamalle lähetettäväksi. Papereita tarkastetaan myös ihan sen vuoksi, että Venäjällä eletään poikkeuksellista aikaa.

Uuden kirkkoherran perehdyttäminen
Helmikuisen matkani päätarkoitus oli perehdyttää Krasnojarskiin valittua uutta kirkkoherraa. Toisin kuitenkin kävi. Aleksei oli sairastunut samassa viikonvaihteessa, kun olin matkaan lähtenyt. Emme edes nähneet niiden päivien aikana, jotka olin Krasnojarskissa. Kovassa kuumetaudissa ollut uusi kirkkoherra ei ollut edes päässyt lähtemään Karjalasta Siperiaan. Sittemmin piispa on asettanut Aleksein virkaan, vaikka nimenkirjoitusoikeuden saamisessa menee monta viikkoa. Yllätyksekseni kirkkohallitus oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään 1. maaliskuuta. Nyt olen uudestaan matkakuopissa suuntana jälleen Siperia. Jos Jumala suo ja suunnitelmat toteutuvat, tapaamme Aleksein kanssa pian. Näen sen tärkeäksi. Tällä kertaa tarkoitukseni on vierailla myös muutamalla muulla paikkakunnalla Siperiassa. Katsotaan, kuinka aika ja rahkeet riittävät.

Idäntyönpäivät Ryttylässä Kansanlähetysopistolla
Maaliskuun viimeisessä viikonvaihteessa vietettiin Ryttylässä perinteisiä Idäntyönpäiviä, jonne tuli paikalle piispa Ivan Laptevin lisäksi useampi Inkerin kirkon työntekijä. Kävimme perjantai-iltana Inkerin kirkon ja Evankeliumiyhdistyksen välisen neuvottelun. Keskustelun sisältöä en tässä käsittele, mutta sen voinen kuitenkin todeta, että piispa pitää yhdistyksemme lähettejä toivottavina työntekijöinä Inkerin kirkossa. Samalla todettiin Pasin, Pekan ja minun olevan eräänlaisia itsenäisiä susia Venäjällä. Tässä sudella ei ole negatiivista merkitystä, vaan ilmaisu kuvastaa työtehtäviemme erilaisuutta moniin toisiin verrattuna. Olemme toisin sanoen itsenäisiä puurtajia. Näinhän se on. Toimin neuvotteluissa tulkkina. Meninköhän kuinka paljon tulkinnan kuin tulkkauksen puolelle? Oli mukava tavata sekä Inkerin kirkon väkeä että monia tuttuja Inkerin kirkon suomalaisia tukijoita aina Lappia myöten. Tällaisia tapaamisia tarvitaan.

Kommelluksia liikenteessä
Kävin eilen Helsingissä lääkärintarkastuksessa ja samalla yhdistyksemme keskustoimistolla ennen Lahteen paluuta. Heräsin aikaisin aamulla ja saavuttuani matkakeskukseen ostin automaatista lipun. Edellisenä päivänä VR:n internet-sivulla oli joku ongelma, kun halusin ostaa lipun. VR:n kanssa on ollut erilaisia ongelmia, vaikka sitä pitäisi monen mielestä suosia ympäristöystävällisyyden nimissä. Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. kävin Tampereella evankelisten opiskelijoiden illassa puhumassa. Paluumatkalla jatkoyhteys oli peruttu Riihimäeltä Lahteen, jolloin jouduin tekemään pidemmän ajelun ja olin toista tuntia myöhemmin Lahdessa – kirjaimellisesti puolenyön jälkeen. Onneksi olin tuolloin ajanut omalla autollani Lutherin kirkolle niin ei tarvinnut kävellä osittain jäisillä kaduilla neljää kilometriä kotiin.

Eilen tein kuitenkin melkoisen möhläyksen lipun ostettuani. Katsoin, että juna lähtee raiteelta 4 ja lähtöaikaan on 9 minuuttia. Päätin kävellä saman tien junaan niin kuin teinkin. Hetken päästä juna lähti liikenteeseen ja silloin katsoin hämmästyksekseni, että nyt mennäänkin kohti Riihimäkeä. Paluuta ei enää ollut, mutta pääsin kuitenkin Riihimäellä vaihtaen Helsinkiin ilman uuden lipun ostamista, kun selitin konduktöörille tapahtuneen Riihimäelle saavuttuani. Olen ollut perinteisesti tarkka siitä, etten myöhästy, mutta viime aikoina sitä on tapahtunut usein. Juna oli totta kai myöhässä Helsingissä ja minäkin hieman myöhässä lääkäristä. Onneksi lääkärit ottavat yleensä potilaansa myöhässä vastaan. Ehdin jopa odottaa muutaman minuutin lääkäriin pääsyä. Käyn siis Helsingissä lääkärintarkastuksessa, koska minulla on ollut sama lääkäri toistakymmentä vuotta. Meidän lähetystyöntekijöiden terveydentilaa tarkastellaan ja arvioidaan. Sain lääkäriltä lausunnon, jonka mukaan kelpaan palvelukseen. Evankeliumiyhdistyksen toimistossa jätin lähetysjohtajalle anomuksen uudesta kahden vuoden työkaudesta, joka kestäisi kesän 2025 loppuun asti.

Esirukousaiheita:
-Kiitos Jumalan varjeluksesta!
-Kirkkoprojektien suotuisaa etenemistä Siperiassa
-Työnkuvan selkeytyminen
-Pandemian päättymistä
-Pitkämielisyyttä ja kestävyyttä koettelemuksen aikana
-Rauhaa maailman kansoille!

ville.melanen@sley.fi
https://www.taivaallinenlahja.fi/susanna-ja-ville-melanen