Kristittyjen yhteiset haavat

Ekumenian voimahahmo Peter Halldorf tekee uuden sovelluksen kultaisesta säännöstä: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi. 

Kirjailija, helluntaipastori ja Linköpingissä sijaitsevan Bjärka-Säbyn ekumeenisen yhteisön johtaja Peter Halldorf puhui Helsingissä Johanneksen kirkossa viime lauantaina. Reformaation juhlavuoteen liittyen ruotsalaisen ekumenian pioneeri luennoi kristittyjen ykseyden edistämisestä.

Kristittyjen ykseys virallisella tasolla etenee Halldorfin mukaan ”etanan vauhtia”. Hän painottaa siksi ruohonjuuritason yhteyttä eri kirkkoihin kuuluvien kristittyjen välillä.

– Kristittyjen on alettava elää ja rukoilla yhdessä ennen kuin he voivat olla samaa mieltä uskon sisällöistä, Halldorf näkee.

Tätä periaatetta hän on toteuttanut käytännössä 1990-luvulta asti johtamassaan yhteisössä, jossa vapaakirkollisuus yhdistyy kirkon ensimmäisten vuosisatojen perintöön, ortodoksisen ja katolisen kirkon opetukseen. Halldorfin hengellisyyden juuret ovat kirkkoisien sekä erämaaisien ja -äitien opetuksessa.

”Älä lähde kirkostasi”

Tuoreessa kirjassaan Att älska sin nästas kyrka som sin egen (”Rakasta lähimmäisesi kirkkoa niin kuin omaasi”) Peter Halldorf kehottaa pysymään omassa kirkkokunnassaan, sille uskollisena – myös silloin, kun oma hengellinen yhteisö ei osoita ymmärrystä sitä kohtaan, mitä ihminen on toisten kirkkojen kristityiltä löytänyt. Vielä vaikeampaa kirkkoon jääminen on silloin, kun kristitty näkee, ettei kirkko ole uskollinen evankeliumille.

Halldorf rohkaisee jatkamaan vaikuttamista kristittyjen ykseyden hyväksi siinä traditiossa, jonka piirissä olemme tulleet kastetuiksi.

– Lutherkin olisi halunnut pysyä katolisessa kirkossa ja uudistaa sen sisältäpäin, Halldorf muistuttaa. Hän toteaa, että joskus lähteminen jää kuitenkin ainoaksi vaihtoehdoksi.

Kirjailija Peter Halldorf puhuu siitä, miten kirkkokuntia repivät kiistat ja jakautuminen haavoittavat kristittyjä. Tätä kipua kristityt voivat jakaa yhdessä, olivat he sitten luterilaisia, reformoituja, katolisia tai vapaakirkollisia.

”Kuinka rakkauteni
voisi kasvaa?”

Kristittyjen ykseys ei ole toisten käännyttämistä oman kirkon tulkintaan.

– Keskeistä on rakkaus niitä kristittyjä kohtaan, jotka ovat toisissa kirkoissa, ”eri puolella”. Kristus tosiaan sanoo: ”Joka ei ole minua vastaan, se on minun puolellani”. Tämä velvoittaa meitä rukoilemaan kristittyjen ykseyden puolesta.

Kysymys, johon Halldorf toistuvasti palaa, on tämä: ”Kuinka rakkauteni voisi kasvaa?”

Voimmeko kohdata lempeästi ja rakkaudellisen rukouksen hengessä ne kristityt, joista elämme erillämme? Halldorf kehottaa meitä lähtemään liikkeelle toisen kristityn kokemuksista, epäilyksistä, traditiosta, teologiasta ja siitä horisontista, josta hän asioita tarkastelee. Kun ottaa vastaan toisen ihmisen, ottaa vakavasti hänen kysymyksensä ja kritiikkinsä.

Kirjassaan Halldorf muistuttaa: ”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?’” 

– Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani? Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me? Peter Halldorf kysyi palmusunnuntain aattona Helsingissä.

Lue lisää Sanansaattajasta 15-16/17