Kristitty ja arki: Samankaltaiset löytävät toisensa

Ystävien määrä vähenee, kun ihmisen ikävuodet karttuvat. Tiedetään myös, että yksinäisyys on vaaraksi ihmisen terveydelle.

Ystävyys on jotakin, jonka olemassaolo tuntuu itsestään selvältä ja ilmeiseltä. Sen vuoksi onkin yllättävää, että ystävyyttä on tutkittu tieteellisesti vain vähän. Ystävyyden psykologian tutkimus on kuitenkin viime vuosina noussut tärkeäksi eri tieteenaloilla, koska kehittyneissä yhteiskunnissa perheiden lapsiluku on pienentynyt ja ihmiset muuttavat useammin. Näin myös yhteys sukulaisiin on vähäisempää, toteavat tutkijat Michael Laakasuo, Venla Berg, Markus Jokela ja Anna Rotkirch kirjassa Mielen salat. Ystävyyssuhteet ovat entistä tärkeämpiä.

”Tunteiden kirjanpito”
Ystävyys eroaa muista sosiaalisista suhteista siten, että se on pitkäkestoista. Vieraiden ihmisten ja pinnallisten tuttavien kanssa vaihdellaan neuvoja ja apua. Tämä perustuu siihen, että odotamme itse saavamme vastapalveluksia. Ystävyyssuhteissa vallitsee puolestaan eräänlainen tunteiden kirjanpito: ”Tuo on ystäväni, autan häntä”.
Jotta ystävyys syntyisi kahden ihmisen välille, edellytetään luottamusta. Se syntyy aiempien yhteisten, hyvien kokemusten pohjalta. Toinen on aiemminkin tarjonnut tukeaan. Toisin kuin pinnallisempien ihmissuhteiden kohdalla, tilapäinen vastavuoroisuuden puuttuminen ei ole ystävyydessä ongelma. Aina ei ehdi auttaa ystävää tai edes vastata puhelimeen. Ystävyys ei kuitenkaan pitemmän päälle jatku, ellei se ole vastavuoroista. Läheisyyden tunne ja toinen toisensa auttaminen ovat ystävien kesken tärkeämpi asia kuin sukulaisten kesken. Sukulaisille annamme anteeksi enemmän: jos siskosi ei osoita kiitollisuutta siitä, että olet auttanut häntä, se ei haittaa sinua yhtä paljon kuin jos ystävä ei ole kiitollinen siitä, mitä olet hänen hyväkseen tehnyt.

Ystävyyssuhde
on minuuden jatke

Monelle on tuttua se, että vaikka hyvän ystävän kanssa ei tapaisi vuoteen, uudelleen tavatessa tuntuu, ettei välissä olisi minkäänlaista kuilua. Hyvät kokemukset yhdessäolosta pitkän ajan kuluessa ovat rakentaneet ihmisten välille yhteyden, jota ajallinen tai fyysinen välimatka ei katkaise.
Laakasuo, Berg, Jokela ja Rotkirch kertovat mielenkiintoisista tiedoista, joita aivokuvantamistutkimuksilla on ystävyyssuhteisiin liittyen saatu. Ystävyyssuhteet saatetaan jossain määrin kokea minuuden jatkeina. Eräässä tutkimuksessa esimerkiksi selvitettiin, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun hänen omiin ystäviinsä kohdistuu hengenvaarallisia uhkia. Tällaisten tilanteiden ajatteleminen saa ihmisen aivoissa aikaan samanlaista toimintaa kuin se, että ihminen miettii itseensä kohdistuvia uhkia. Se, että välitämme ystäviemme hyvinvoinnista, on siis vaistomaista.
Neljä tai viisi ystävää
Evoluutiopsykologiassa on tutkittu sitä, kuinka monta ystävää ihmisellä voi olla yhtä aikaa. Usein päädytään neljään tai viiteen läheiseen ystävään. Ystävyydet ovat pitkäkestoisia ja käytämme paljon aikaa ystävyyssuhteiden hoitamiseen. Sen vuoksi kovin monen kanssa ei voi olla ystävä. Arki-elämästäkin tiedämme, että jotkut ystävät ovat läheisempiä, jotkut hieman etäisempiä. Erityisesti nuoruusiässä oleville ja nuorille aikuisille ystävät ovat erityisen tärkeitä. Tutkittaessa ystävyyttä on havaittu, että ystävien määrä vähenee ihmisen vanhetessa. Kun ikää karttuu, ystäviin pidetään vähemmän yhteyttä. Sen sijaan sukulaiset tulevat tärkeämmiksi. Sitä, mistä tämä johtuu, ei tiedetä.
Ystävyyssuhteissa on myös eroa sukupuolten välillä. Naiset panostavat enemmän muutamaan läheiseen ystävyyssuhteeseen. Miesten kaveriporukat saattavat taas olla laajempia ja vähemmän henkilökohtaisia. Tästäkin on tietysti lukuisia poikkeuksia.

Itsekeskeinen voi
jäädä yksin

Miksi sitten valitsemme tietyt ihmiset ystäviksemme? Näyttää siltä, että ystävää valitessamme meillä on kolme arviointiperustetta: läheisyys, sosiaalinen asema ja samankaltaisuus. Ystävän on oltava fyysisesti lähellä. Myöskin netistä löydetty ystävä halutaan jossakin vaiheessa tavata ”oikeassa elämässä”. Ei vielä tiedetä, miksi ystäväksi valitaan mieluummin sosiaalisesti suosittu kuin vähemmän suosittu yksilö. Ystävistäkin siis kilpaillaan. Kolmanneksi: monesti ystäviä yhdistävät muun muassa samantapainen koulutustaso, elämänvaihe ja harrastukset. Ystävät ovat usein samaa ikäpolvea ja sukupuolta. Miten tämä kaikki sitten edistää eri-ikäisten, eri sukupuolta olevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten välistä ymmärrystä, on kokonaan toinen asia.
Ystävyyttä ja ihmisten toimintaa ryhmässä selvittäviä tutkijoita kiinnostaa tällä hetkellä niin kutsuttu sosiaalinen arvo-orientaatio. Se tarkoittaa piirrettä, joka ennustaa ihmisessä itsekeskeistä käyttäytymistä. Puhutaan prososiaalisista yksilöistä. He pyrkivät toisten kanssa toimiessaan kaikkia osapuolia hyödyttäviin ratkaisuihin. He ovat reiluja ja joustavia neuvottelijoita. Individualistit ovat puolestaan ihmisiä, jotka koettavat saada itselleen mahdollisimman paljon hyötyä, mutta he eivät niinkään välitä siitä, mitä hyvää muut heidän päätöksistään saavat. Sitten on vielä kilpailullisesti orientoituneita ihmisiä, joille on tärkeää olla parempia kuin muut.
On oikeastaan yllättävää, että ihmiset osaavat luokitella sekä ystävänsä että sukulaisensa edellä mainittuihin ryhmiin jo varsin nuorella iällä. Ystävyyteen paneutuneet tutkijat toteavat, että prososiaaliset ihmiset löytävät toisensa ja ystävystyvät. Sen sijaan individualistisesti ja kilpailullisesti orientoituneet henkilöt voivat olla alttiimpia yksinäisyydelle. Hehän ovat keskittyneempiä itseensä kuin toisiin ihmisiin.
Yksinäisyyttä on tutkittu 1990-lopulta lähtien paljon. Yksinäisyys on terveydelle jopa haitallisempaa kuin tupakointi tai runsas alkoholinkäyttö. Raskaat elämänkokemukset ravistelevat ihmistä pahemmin, ellei niitä voi jakaa toisten kanssa.

Lähde: Michael Laakasuo, Venla Berg, Markus Jokela ja Anna Rotkirch: Mistä on ystävyydet tehty? teoksessa Mielen salat. Mikko Ylikangas, toim. Gaudeamus 2016.

Kuva: Dreamstime