Kriisissä uskallettava toimia nopeasti

Kerro minulle, koska Sleyn toiminta oli aiemmin näin muutoskykyinen ja reagoi muuttuneisiin tilanteisiin ja tarpeisiin näin nopeasti? Kysyin näin eläköityneeltä Sleyn toiminnanjohtajalta. Hän ei osannut sanoa, vaikka tuntee liikkeen ja sen vaiheet hyvin.

Poikkeusolojen alkaessa mietintöjä, muistioita tai esityksiä ei ole jääty pyörittelemään hallituksissa, toimikunnissa, valiokunnissa, neuvostoissa, ei väliaikaisissa eikä pysyvissä toimielimissä. Sen sijaan moni työntekijä toimi nopeasti.
Poikkeusolojen aikana ajatukset ja ideat ovat virranneet, vinkkejä työkavereille on jaettu, ja toiminta on löytänyt uusia uomiaan. Joku keskustelualusta toimii yhteiselle keskustelulle ja joku taas pienemmälle porukalle. Jotakin ohjelmaa on hyvä käyttää videoiden editoinnissa tätä toista taas live-lähetyksissä.

Monimutkaisissa muutostilanteissa myös virheet ovat väistämättömiä. Myös minulle on sattunut uusia toimintatapoja käyttäessä virheitä. Jossakin raamattuopetuksessa ääni surisi oudosti, kamerasta loppui kesken saarnan akku, video tuli otettua liian kaukaa, katse oli paperissa, tuuli humisi ja ohikulkijat keskeyttivät, ja lopulta koko video katosi editoidessa. Virheet ovat väistämättömiä, mutta suurin virhe on pysähtyä paikalleen, olla tekemättä mitään. ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”, oli luutnantti Aution neuvo vänrikki Kariluodolle Tuntemattomassa sotilaassa. Se neuvo on ihan hyvä. Asiat eivät muutu paremmaksi tekemättä mitään.

Tämä aika on ollut raskas koko yhteiskunnalle, myös kirkolle ja yhdistyksellemme, mutta tämä poikkeusaika on ollut Sleyn työlle myös silmiä avaavaa aikaa. Poikkeusolot haastavat myös pysyvällä tavalla toimintatapojamme. Kun poikkeusolot päättyvät ja kokoontumiset jälleen voivat jatkua, ei välttämättä kannata palata täysin samanlaiseen arkeen. Jotakin ajatuksia tulevaisuudesta on syntynyt.

Mitä ajattelisit vaikka tästä: Jokaisella paikallisosastolla oma tabletti, jonka kautta piiripastorin raamattuopetukseen voisi osallistua vaikka joka toinen viikko sen sijaan, että työntekijä osallistuisi vain pari kolme kertaa vuodessa toimintaan.

Pastori Palmu aloittaisi illalla klo 18 Kokkolan Armon kappelissa Efesolaiskirjeen opettamisen. Paikalla olisi tuttua joukkoa. Samaan aikaan myös Kälviällä ja Lohtajalla seurattaisiin opetusta ja pariin hoivakotiin on myös kahvitilaan tai sängyn viereen laitettu tabletti. Muutamassa kodissa Kannuksessa ja Toholammillakin seurattaisiin opetusta. Sellainenkin, joka luuli jo paikallisosastoelämänsä olevan takana, olisi taas mukana. Tabletti auki ja yhdellä painalluksella näytön keskellä olevasta Sleyn logosta saisi pikamatkan Kokkolaan katsomaan ja kuuntelemaan suoraa lähetystä Armon kappelista. Myös Kalajoen seurakuntatalolla kuunneltaisiin opetusta, vaikka siellä ei osaston iltaa tällä viikolla olekaan. Lopuksi laulettaisiin iltalaulu ja rukoiltaisiin yhdessä. Osa vaihtaisi vielä vähän kuulumisia. Kokkolassa olisi lapsiperheet menneet jo iltapalapöytään. Toki opetus olisi kuultavissa nauhoitteena myös myöhemmin, jotta niilläkin paikkakunnilla, joilla ilta olisi silloin voisivat kuunnella opetusta. Toki tuttu työntekijä kävisi edelleenkin paikalla, mutta hänen opetustaan olisi nyt myös välillä koneelta kuunneltavissa.

Viestini jokaiselle työntekijälle, joka on tuntenut epämukavuutta laittaessaan itsensä kaikkien katseltavaksi nettiin tai altistanut useamman kuunneltavaksi tai opetellut takellellen uusia verkkotyön muotoja: olet rohkea ja tehnyt tärkeää työtä. Kiitos hyvästä työstäsi.

Ajattelen, että työmme suurimmat uhkat eivät tällä hetkellä yhdistyksen ulkopuolelta tulevia, vaan ne johtuvat peloista tai haluttomuudesta muuttua ja mennä alueelle, jossa ei voida olla ihan varmoja siitä, mihin mikäkin johtaa. Olemme eläneet ja tulemme todennäköisesti elämään jatkossakin epävarmaa aikaa. Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa tulevaa on kriisien ulkopuolellakin hankala ennustaa vuosien päähän. Monet asiat vaikuttavat moneen ja arvaamattomilla tavoilla.
Odotan oman kotikirkon jumalanpalvelusta, ehtoollista ja vilkasta keskustelua ystävien kanssa kirkkokahvipöydässä, mutta olemme myös valmiita sellaiseen tulevaisuuteen, jota tarpeen vaatiessa tehdään myös odottamattomissa olosuhteissa.

Olemmehan jatkossakin uteliaita, kokeilemme virheitä pelkäämättä rohkeasti uusia asioita ja osallistumme muuttuneissa tilanteissa ja tarpeissa työn tekemiseen. Edessä on jännittävä matka merkityksellisessä Jumalan työssä. Rakennetaan yhdessä kasvavaa tulevaisuutta.