Kovalla maaperällä

Japanin-lähetit Mari-Kaisa ja Tuomas Auvinen kokevat, että evankelisesta liikkeestä saatu opetus kantaa heitä kentällä.

Ulkona on kaatosade. Mari-Kaisa ja Tuomas Auvinen ovat olleet nautiskelemassa Suomen kesästä. He saapuvat Helsingin ravintola Teatteriin haastateltaviksi. Viikon päästä Auviset ovat palaamassa Japaniin, jossa he ovat olleet 2,5 vuotta lähetystyössä. Ensimmäisen työkauden pituus on viisi vuotta.

Auviset elävät jännittävää aikaa. Perheessä oli pitkään neljä jäsentä, mutta kohta heitä on viisi. Haastatteluhetkellä kolmas lapsi on tulossa ja kirjoitushetkellä hän on syntynyt.

– Toivottu lapsi, Tuomas kommentoi haastatteluhetkellä.

– Ajoitus oli Jumalan, Mari-Kaisa jatkaa.

Auviset olivat olleet siinä luulossa, että heidän lapsilukunsa olisi kaksi.

– Emme aluksi uskoneet uutista todeksi, Mari-Kaisa kertoo.

– Mieleeni tuli sana armo. Olimme toivoneet isompaa perhettä. Nyt saamme vielä kerran kasvattaa lapsen yhdessä.

– Meillä on jo ikää molemmilla, ei tämä itsestään selvää ollut, Tuomas täydentää.

Tuomas on 36-vuotias ja Mari-Kaisa 41. Heidän kaksi tytärtään, Ester ja Olivia, ovat 15- ja 13-vuotiaat. Kolmaskin lapsi on tyttö.

– Ei varsinaisesti jännitä. Emme vain muista paljon vauvanhoidosta.

– Siitä on 13 vuotta, Tuomas huomauttaa.

Saarnoja japaniksi

Ensimmäiset kaksi vuotta Tuomas ja Mari-Kaisa olivat kielikoulussa. Mari-Kaisa osaa puhua japania, mutta hänenkin piti opetella ”aikuisten kirjakieli”, ja siis lukemaan japania.

Auviset tekevät musiikkityötä. Pääasiallinen yhteistyökumppani on Länsi-Japanin evankelis-luterilainen kirkko. Tuomas ja Mari-Kaisa ovat Japanissa Lähetysyhdistys Kylväjän lähettäminä ja norjalaisen lähetysjärjestön NLM:n alaisuudessa.

– Pidämme konsertteja seurakunnissa, kutsuvia tilaisuuksia, Mari-Kaisa kertoo.

– Yleensä ihmisillä on Japanissa korkea kynnys seurakunnan tilaisuuksiin. Yritämme madaltaa sitä.

Lisäksi Auviset opettavat paikallisessa raamattukoulussa.

– Olen myös saarnannut jumalanpalveluksissa, Tuomas kertoo.

– Japanissa on krooninen pappispula.

Japaniksi saarnaaminen on haastava tehtävä. Tuomas käy aina saarnansa läpi kielikoulun opettajan kanssa.

– Pidän monta harjoitussaarnaa. Harjoittelen ääntämistä ja puheen flowta, hän kuvailee.

– Kielikoulussa kukaan opettaja ei ole kristitty, mutta silti he valmentavat Tuomasta. Saarnoista tulee näin ymmärrettäviä niille, jotka eivät tunne kristillistä kontekstia, Mari-Kaisa lisää.

Tavoittamaton kansa

Auviset asuvat Länsi-Japanin Kobessa, jota he kuvaavat perinteiseksi ja uskonnolliseksi alueeksi.

– Lähellä on buddhalais-shintolainen temppelialue. Suitsukkeet tuoksuvat kadulla, Mari-Kaisa kertoo.

Tuomas jatkaa, että Japanin kansalaisista ”80 prosenttia on shintolaisia ja 70 prosenttia buddhalaisia”.

– Japanilainen uskonnollisuus on synkretististä eli uskontoja yhdistelevää.

– Kristinuskokaan ei ole Japanissa ongelma. Ongelma on kuitenkin kristinuskon vaatimus, että muut jumalat on hylättävä.

Kristittyjä on Japanissa alle prosentti. Tuomakseen työskentely tällaisella kentällä on vaikuttanut niin, että kristittyjen väliset raja-aidat ovat hänen ajattelussaan madaltuneet.

– Kun kristittyjä on murto-osa, toinen kristitty on veli tai sisar, eikä siinä hirveästi ryhdytä opin painotuksista vääntämään.

Japani luetaan kristillisen lähetystyön piirissä ”tavoittamattomiin kansoihin”.

– Vaikka Japania pidetään modernina maana, ihmisten ajattelu on siellä traditionaalista. Tämä on uskontojen vaikutusta. Rukoilen sitä, että kristityt saisivat Japanissa rohkeutta elää kristittyinä omassa ympäristössään. Raamattukoulussa opetamme kristittyjä, ja siellä näkyy, kuinka paljon he tarvitsevat rohkaisua. Monet kristityt ovat yksinäisiä omassa elinpiirissään, Mari-Kaisa kertoo.

– Yksi visiomme on kutsua pastoreita perheineen kylään ja rohkaista heitä työssään. Toinen on auttaa heitä evankelioimaan. Työtä on tärkeä oppia tekemään yhdessä japanilaisten kanssa, jotta emme tuo kentälle pelkästään kuplaa, joka puhkeaa, kun lähdemme.

Lähettien oma esimerkki on tärkeä.

– Eräs kristitty sanoi, että häntä rohkaisi, kun olimme tulleet Suomesta asti Japaniin laulamaan Jeesuksesta, Mari-Kaisa toteaa.

– Kaveripiiriimme kuuluu Japanissa myös ei-kristittyjä. Yksi buddhalainen henkilö tuli konserttiimme ja sanoi, että hänelle tuli sellainen olo kuin hänen sisimpänsä olisi pesty puhtaaksi.