Koulutusta ja kohtaamisia

Hei taas rakkaat lähettäjät!

Alkusyksy on hurahtanut ohi yllättävän nopeasti. Minulla alkaa kotona vähitellen jälleen paljastua merinäköala, kun puut pudottavat lehtiään – joka päivä näkyy vähän enemmän sinistä keltaisen, ruskean ja vihreän välistä. Lokakuun alussa tuli täyteen neljä vuotta siitä, kun muutin Viroon ja ensi viikolla täyttyy ensimmäinen vuosi Tallinnassa asumista. Onpahan ollut kummallinen vuosi!

Aiemmin odotin, että syksy toisi jo koronatilanteeseen helpotusta ja paluuta normaaliin, mutta valitettavasti täällä ovat tartuntakäyrät koko syksyn olleet nousussa, ja Viro näyttää taas pyrkivän Euroopan kärkipaikoille pahimpana koronamaalla: kahden viikon ilmaantuvuusluku on noussut yli tuhanteen ja sairaalat ovat tiukoilla. Jännityksellä odotamme, tuleeko kohta taas uusia rajoituksia, kun eiliset paikallisvaalit ovat ohi. Rokotuskattavuus on vielä liian matala, ja ihmisten suhtautuminen turvaväleihin, maskeihin ja loppukesästä asti käytössä olleeseen koronapassiin on aika huoleton.

Olin viikko sitten sunnuntaina Tallinnan Tuomiokirkossa seuraamassa juhlaa, jossa jaettiin kirkon vuotuiset kunniamerkit ja kunniakirjat. Siellä oli ainekset kasassa kunnon tartuntaryppääseen, ja itsekin sain loppuviikosta teepöytäseuraltani viestin, että hän oli sairastunut. Vähän sen jälkeen minullekin tuli pientä nuhaa ja yskää, mutta testitulos oli onneksi negatiivinen enkä rokotettuna joudu altistuksen vuoksi jäämään karanteeniin.

Koulutuskentän kuulumisia

Töiden suhteen huonon koronatilanteen pitkittyminen tarkoittaa sitä, että edelleen koulutusten suunnittelu ja sopiminen seurakuntien kanssa on hankalaa. Toki iso vaikutuksensa on silläkin, että täällä asiat menevät niin pitkälti henkilökohtaisten suhteiden kautta, ja niitä suhteita minulla on vaan yksinkertaisesti liian vähän vielä. Onneksi tässä suhteessa saan vähän apuja myös muilta työkavereilta.

Yhden koulutuksen olen kuitenkin päässyt aloittamaan. Rakveren naapurissa sijaitsevassa Haljalan seurakunnassa puhuttiin L10T-koulutuksesta jo ennen koronaa, ja nyt päästiin toteuttamaan suunnitelma. Kaksi viikkoa sitten kokoonnuttiin ensimmäisen kerran ja huomenna taas jatketaan. Valtaosa ryhmästä on eläkeläisiä, mutta kristittyinä nuoria, viimeisen parin vuoden aikana konfirmoituja.

Parin muunkin seurakunnan kanssa on neuvottelut koulutusten pitämisestä menossa, ja lisäksi marraskuussa on tulossa yksi koulutuspäivä Lähetyskeskuksella. Olen tehnyt työtä myös koulutusmateriaalien kanssa. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa täällä olivat aktiivisessa käytössä Kansan Raamattuseuran Kasvunaika-koulutukset. Nyt oli aika kaivaa tuo koulutuspaketti uudelleen esiin ja tutkia, mitkä osiot sieltä edelleen voisivat olla täällä hyödyllisiä. KRS:n kouluttajan Virpi Nymanin kanssa kävin nuo valitut osiot läpi, ja niitä olen nyt virolaisen työkaverin kanssa päivittänyt nykyaikaan. Toivottavasti nekin pääsevät vielä käyttöön! Suunnitelmissa on myös kääntää raamattupiirimateriaalia viroksi, sillä sitä on täällä kovin vähän saatavilla.

Välillä vähän Suomea

Syyskuun lopulla kävin muutaman päivän visiitillä Suomessa. Sain mahdollisuuden osallistua Ryttylässä järjestettyyn järjestöjen yhteiseen koulutukseen, jonka teemana oli jaksaminen hengellisessä työssä. Valtavan hyvää teki jo pelkästään se, että sai pari päivää olla yhdessä oman ja muiden järjestöjen työkavereiden kanssa, kohdata eläviä ihmisiä ilman ruutuja välissä ja istua samassa ruokapöydässä – ja olla yksi muiden joukossa sen sijaan että erottuisi olemalla työntekijä tai ulkomaalainen. Myös ohjelman sisällössä tuli paljon hyvää ja tärkeää asiaa. Ehdin myös kyläillä parin mukana olleen työkaverin luona ennen kuin jatkoin matkaa Harjavaltaan, joka on yksi nimikkoseurakunnistani. Oli mukava käydä kylässä, tavata lähettäjiä ja kertoilla Viron-työn kuulumisia!

Viime viikolla pidimme Sleyn Viron-työalueen syyskokousta. Osa porukasta oli koolla täällä Tallinnassa, osa sairastumisen vuoksi etänä, mutta niinkin saimme ensi vuoden toiminta-suunnitelman ja talousarvioesityksen pakettiin. Vimparin Kirsin kanssa jatkoimme vielä joulukalenterikokouksella. Organisoimme viime vuonna yhdessä Sleyn tiedottajan Pyykösen Martin kanssa adventtikalenterin Sleyn sometileille ja samanlainen suunnitelma on tällekin vuodelle. Jos et vielä seuraa Sleytä Facebookissa tai Instagramissa, niin panepa seurantaan en-simmäistä adventtia odotellessa.

Et ole yksin

Olen kirjoittanut tänä syksynä muutaman hartauden Sanansaattaja-lehteen ja erikoisempana tehtävänä lyhyen artikkelin Pohjois-Kymenlaakson Palvelevan Puhelimen historiikkiin Kouvolan seurakuntayhtymän kahden seurakunnan nimikkolähetin roolissa. Pyyntö oli kirjoittaa siitä, mitä Raamattu sanoo yksinäisyydestä.

Elimmepä yksin tai ison perheen keskellä, kotikonnuillamme tai vieraalla maalla, ihmisten ympäröiminä tai pienissä piireissä, varmaan lähes jokainen on joskus kokenut olevansa yksin. Silloin kun itse opin tuntemaan Jumalan 21 vuotta sitten, oli ensimmäisiä isoja oivalluksiani se, että nyt en enää koskaan ole täysin yksin. Meillä on Jumala, joka ei ole jossain kaukana taivaassa vaan lähellä meitä. Hän on luonut jokaisen ihmisen, joka täällä maan päällä tallustaa – ei vahingossa, sattumalta tai massatuotantona, vaan tarkkaan suunnitellen. Me olemme olemassa siksi, että Jumala, maailmankaikkeuden Kuningas, on halunnut niin. Eikä Hän vain luonut meitä ja jättänyt sitten pärjäämään omillaan, vaan Hän loi meidät, että eläisimme yhdessä Hänen kanssaan, että Hän saisi rakastaa meitä.

Yksinäisyyden kokemus tuli maailmaan syntiinlankeemuksen myötä, kun luottamus meni rikki ja ihmisen suhde niin Jumalan kuin toisen ihmisenkin kanssa särkyi. Mutta Jumala ei silloinkaan jättänyt meitä yksin. Profeetta Sefanjalta luemme lupauksen: ”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3:17) Jumala on voimallinen korjaamaan kaiken rikki menneen, Hän lähetti Jeesuksen, jotta särkynyt yhteys palautuisi eikä meitä odottaisi iankaikkinen, sydäntä raastava yksinäisyys vaan ikuinen elämä Jumalamme kanssa. Tänäänkin Hän Pyhän Henkensä kautta on meidän kanssamme. Tänäänkin Hän iloitsee sinusta ja haluaa olla sinua lähellä. Mikä ihana viesti meille kaikille!

Siunausta syksyysi!