Kotona kaikkialla

Raamatun opettaminen, ihmisten kohtaaminen ja kirjoittaminen ovat Jukka Norvannon elämän tärkeitä teemoja.

Pastori Jukka Norvantoa kuvattiin syyskuussa haastattelua varten Helsingin Malmilla. Kuvaaja ja toimittaja olivat Ruotsista saapuneita kurdeja, eikä kumpikaan puhunut suomea. Kaksi kadulla makaavaa laitapuolen kulkijaa raivostui, sillä he luulivat olevansa kuvauksen kohteena.

Jukka Norvanto meni rauhoittelemaan miehiä, esitteli itsensä ja kertoi, että häntä tässä kuvattiin.  Kun miehet kuulivat pastorin nimen, he alkoivat itkeä. Olivat kuunnelleet radiota hekin.

– Kaverit pyysivät minua rukoilemaan heidän ja heidän lastensa puolesta, Norvanto kertoo.

Suositussa Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmassa opettava teologi on tottunut siihen, että ihmiset tunnistavat hänet. Kun Norvanto vierailee seurakunnissa, moni haluaa tulla tervehtimään häntä ja saada kasvot radioäänelle.

Vaatimaton ja kuivaa huumoria viljelevä mies ei pidä itseään julkkiksena. Aika moni Norvannon kuitenkin tuntee. Joskus hän yritti mennä raamattupiiriin ihan vain rivijäsenenä.

– Joku kuiskasi toiselle, kuka olen. Eihän siitä mitään tullut.

Missä on se ihme?

Jukka Norvanto tuntuu itsekin ihmettelevän raamattuaiheisen radio-ohjelman suosiota. Hän tietää, että monelle ohjelma on osa päivärutiinia.  Tai seurana yöllä valvoessa: Radio Deiltä illalla lähetettävän ohjelman uusinnat lähetetään sekä kahdelta yöllä että kuudelta aamulla.

Niiden parinkymmenen vuoden aikana, kun Raamattu kannesta kanteen –ohjelmat ovat pyörineet radioissa, Norvanto on saanut valtavan määrän kirjeitä, sähköpostia ja muita yhteydenottoja.

– Jotkut tulevat kertomaan minulle, miten ohjelma on vaikuttanut jopa kokonaisen suvun elämään. Ne ovat koskettavia tarinoita. Kokonainen perhe saattaa raitistua, kun joku alkaa kuunnella ohjelmaa ja kertoo siitä toisillekin.

– Jotkut ovat sanoneet, etteivät olisi jaksaneet elää ilman näitä ohjelmia.

Miltä tuntuu, että sadattuhannet kuuntelevat viikon aikana omia opetuksia radion, netin ja älypuhelinsovellusten kautta?

Norvanto viittaa Raamattuun. Luukkaan evankeliumin viidennessä luvussa Jeesus kehottaa kalastajia heittämään verkot vielä kerran veteen. Tulee niin iso kalansaalis, että verkot repeilevät. Ja Pietarista tulee syntinen mies.

– Missä kohtaa siinä tapahtui ihme, oletko koskaan miettinyt? Norvanto kysyy.

– Minusta on puhuttelevinta, ettei Jeesus pyytänyt Pietaria tekemään jotakin sellaista, mitä tämä ei jo osannut. Pietari tiesi ihan tarkkaan, miten venettä soudetaan tai miten verkko heitetään veteen. Jumala otti hänen taitonsa käyttöön ja teki miehen osaamisen kautta ihmeen, josta riittää ravintoa muillekin.

Norvanto ajattelee, ettei hänenkään tarvitse tehdä yhtään enempää kuin mitä osaa.

– Riittää, kun tutkin Sanaa. Koetan pohtia sillä järjellä ja kielitaidolla, mikä minulla on, mitä tämä voisi tarkoittaa minulle ja ehkä muille.  Kun ohjelma on äänitetty, olen tehnyt tehtäväni.

Ase Pastor Jukkaa varten

Jukka Norvanto vietti lapsuutensa Posiolla maatilalla, jossa harjoitettiin myös poronhoitoa. Kontaktien ottamista iranilaisiin, egyptiläisiin, mongolialaisiin, kreikkalaisiin ja kroatialaisiin ei siellä liiemmin voinut harjoitella. Iso teema Norvannon elämässä on kuitenkin ollut ihmisten kohtaaminen sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän vaikuttaa olevan tässä eräänlainen luonnonlahjakkuus.

Norvannon puheissa tulee vähän väliä esiin joku jerusalemilainen Mohammed tai Kyproksella asuva egyptiläinen, johon hän on tutustunut jossakin arkisessa tilanteessa.

– Minulle on helppo solmia kontakteja arabien kanssa. Kun heidän kanssaan keskustelee, aiheina on se, mistä saisi työtä tai miten selvitä hankalien sukulaisten kanssa. Siis tällaisia kummallisia aiheita, Norvanto naurahtaa sarkastisesti.

Kerran Norvanto laittoi erään arabimiehen selkä seinää vasten vaimon pahoinpitelystä. Mies ilmoitti etsivänsä asetta, jotta voisi näyttää ”Pastor Jukalle”.  Jonkin aikaa pastori veti tiukasti kodin verhot kiinni ja katseli kaduilla ympärilleen.

Kyproksella turistipappina ollessaan Norvanto vietti paljon aikaa egyptiläisten koptikristittyjen  kanssa. Hän kävi heillä usein kylässä.

– Jos viitenä päivänä kävi kylässä ja kuudentena ei tullutkaan, ihmeteltiin, mitä on tapahtunut, Norvanto naurahtaa.

Posion hillasoilla kesäisin viihtyvä Norvanto ei ole valikoiva sen suhteen, millaisissa maisemissa hän asuu.

– Olemme asuneet monilla eri paikkakunnilla. Kyproksella asuimme Limassolissa, missä on 180 000 asukasta ja vilkasta liikennettä. Ei minulla sielläkään ollut sopeutumisvaikeuksia.

Jukka Norvannon mielestä Raamatun pääsanoma on hyvin selkeä.

Jumala ei moiti 

Jukka Norvanto on huomannut, että Raamattu puhuttelee ihmisiä erilaisissa kulttuureissa ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.

– Esimerkiksi psalmeissa kaikki ihmisen heikkous on läsnä. Ihmiset huutavat tuskaansa julki. En löytänyt Raamatusta yhtään kohtaa, jossa Jumala moittisi ihmistä tästä.

Monen ihmisen kokemus on, ettei Jumala vastaa heidän rukouksiinsa.

– Esimerkiksi Jobin kirjassa on vaikka kuinka paljon ihmisen kyselyä Jumalalle. Mutta kun lopulta Jumala vastaa Jobille, hän ei moiti. Hän vain sanoo, ettet tainnut ihan ymmärtää, Norvanto hymähtää.

Tässä kuussa kuusikymmentä vuotta täyttävän pastorin omassa elämässäkin on ollut kohtia, joita hän ei olisi halunnut elää läpi.

– Kai niissä on kuitenkin ollut luottamus siihen, ettei Jumala anna meidän kohdata mitään sellaista, mikä ei ole meille hyväksi. Joskus sitä totuutta on vaikea ottaa vastaan. Silloin pitää vain huutaa apua.

Joudutko kamppailemaan Raamatun vaikeiden kohtien äärellä?

– En pidä Raamattua vaikeana kirjana. Sen pääsanoma on äärimmäisen selkeä. Kun mietitään joidenkin yksittäisten jakeiden merkitystä, niissä toki on sellaista, mitä en ymmärrä. Raamatussa on 66 kirjaa, ja jokaisella hieman eri tehtävä, rooli ja viesti. Jos oivaltaa, mihin se kirja tähtää, yksittäisten jakeiden ymmärtäminen tulee paljon helpommaksi.

Yksi Jukka Norvannolle tärkeistä teologeista on kirjailija C.S. Lewis. Haastattelupäivän iltana Norvanto osallistuu kirjallisuuspiiriin, jossa tällä kertaa keskustellaan Gogolin Kuolleet sielut -teoksesta. Hän lukee mielellään kaunokirjallisuutta. Tähän liittyy myös yksi tulevaisuuden unelma.

– Haluaisin kirjoittaa hyvän romaanin, mutta en tiedä, syntyykö sitä koskaan. Klassikoiksi päätyneissä kirjoissa on jokin tarina. Ihmiset kokevat, että tarinat kertovat elämästä syvemmällä tasolla.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 41/17.