Kotiinpaluun tunnelmia

Viime viikolla palasin kotimaankauden jälkeen omaan kotiini Rakvereen. Vaikka Viro on niin lähellä, liittyy siirtymään lahden yli monenlaisia tunteita. Suomi on kotimaa, jossa asiat saa hoitaa omalla äidinkielellä miettimättä kielitaidon riittävyyttä ja jossa asuvat monet rakkaat ihmiset – siksi siellä yleensä on helppo ja hyvä olla. Samaan aikaan on kuitenkin totta se, että oma koti ja oma paikka ovat nyt Virossa, ja Suomessa olo kaikesta huolimatta tuntuu vähän irralliselta, vain käymässä olevalta. En ollut ennen kotimaankautta tullut ajatelleeksikaan, kuinka tärkeää on se, että keittiön kaapista saa aamuteetä varten napata oman mukin.

Kun noin kolme vuotta sitten muutin Suomesta Viroon, tulin suuren tuntemattoman keskelle, kaupunkiin, jossa en tuntenut yhtään ihmistä. Mietin silloin, voinko koskaan olla täällä kotonani. Ei nytkään Suomesta lähteminen ja luopuminen ollut helppoa, mutta täällä päässä odotti jotain aivan muuta kuin kolme vuotta sitten.

Facebookin paluupäivitykseen sateli ilahtuneita kommentteja: ”Kiva, kun olet takaisin!” Pari päivää paluun jälkeen menin seurakunnan työntekijäkokoukseen, jossa minut lämpimästi toivotettiin tervetulleeksi takaisin ja jatkettiin lähes kuin en olisi montaa kuuta välissä poissa ollutkaan. Yksi seurakunnan aktiiveista kävi tuomassa oman puutarhansa satoa, jotta pääsin kuivattamaan talveksi minttuteetä ja keittämään suolaheinäkeittoa – tuntui jo melko hyvin integroituneelta! Sunnuntaina kirkossa sain monia hymyjä ja vilkutuksia ihmisiltä, joiden kanssa viimeksi olemme nähneet maaliskuussa. Sellainen vastaanotto tuntui hyvältä.

Ennen paluutani tänne minua puhutteli jae Jesajan kirjasta: ”Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.” (Jes. 55:12) Vaikka lähtöihin ja perille pääsemisiin liittyy monia muitakin tunteita kuin iloa, on silti ihanaa turvautua siihen ajatukseen, että Jumala on luvannut matkaan myös ilon. Saan iloita kodistani ja ihmisistä täällä. Saan iloita mahdollisuudesta olla tekemässä työtä sen eteen, että ilosanoma tavoittaisi mahdollisimman monet. Saan rohkaistua siitä, että niin monet muutkin iloitsevat ja taputtavat kannustaen käsiään. Mielessä ovat monet lämpimät kohtaamiset lähettäjien kanssa, jotka iloitsevat saadessaan olla lähettämässä minua ja siten olla mukana työssä. Täällä olen saanut kohdata tervetulleeksi toivottaneiden ilon. Ja Jumalan kanssa tämä matka saa kulkea onnellisesti perille asti.