Korona toi rajoitukset – loppuiko lähetystyö?

Tajusinpa tuossa, että meidän perheemme ei ole tehnyt lähetystyötä koronattomana aikana. Perheemme lähetettiin lähetystyöhön Viroon maaliskuun alussa 2020 kun koronauutisia alkoi kuulua idästä päin. Reilun viikon päästä muutostamme asetettiin Virossa voimaan poikkeusrajoitukset kulkutaudin hillitsemiseksi. Siltä keväältä muistan, miten saimme vastata huolestuneisiin yhteydenottoihin Suomesta, että ei huolta: täällä tilanne on parempi mitä Suomessa. Nyt vuosi myöhemmin keväällä 2021 Viron koronatilanne on Euroopan huonoin.

Lähetystyöntekijöiden tärkein tehtävä on viedä sanomaa eteenpäin. Onneksi nykytekniikka soveltuu erityisen hyvin sanomien eteenpäin viemiseen. Lähes jokainen voi jakaa tekstin, videon tai äänitteen nettiin ja millisekunneissa se on potentiaalisesti 3,4 biljoonan ihmisen saatavilla. Hämmästyttävä ajatus! Ilosanomaa verkkoon vain!

Nyt kun asiaa ajattelee, on työmme kärsinyt hämmästyttävän vähän koronarajoitusten ajasta. Silloin kun rajoitukset ovat estäneet kokoontumiset, on nuortenillat, pyhäkoulut, raamattuopetukset ja saarnat siirtyneet nettiin ja saaneet siellä jopa enemmän kuulijoita, mitä ne olisivat paikan päällä saaneet. Nyt työtä voi tehdä lähes mistä vain. Nettilähetys lähtee eteenpäin niin koronaturvallisesta kotibunkkerista, kuin reissun päältäkin. Laadustakaan ei tarvitse tinkiä, kun lähes studiotasoinen tekniikka kulkee kätevästi mukana paikasta toiseen ja on pystytetty uuteen työpisteeseen varttitunnissa.

Ilosanoman leviämistä ei voi estää

Olen miettinyt, miten siunattua onkaan, että pelastus on yksin uskosta ja usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Nimittäin silloin ilosanoman leviämistä ei voi noin vain estää! Se leviää notkeasti paikasta toiseen rajoituksista piittaamatta. Toisin olisi, jos pelastuksemme olisi kiinni vaikkapa jostakin erityisestä henkilöstä tai esineestä. Sellainen saattaisi jäädä rajalla kiinni ja joutua säilytykseen. Historia on näyttänyt, ettei ilosanoman leviämistä voi ihmisvoimin estää. Siitä tuli Rooman valtakunnan uskonto, kun tuhannet kristityt olivat valmiita kuolemaan totuuden tähden. Se levisi Neuvostoliitossa kielloista huolimatta. Näinä päivinä se on levinnyt uskomattomalla tavalla esim. Kiinassa kommunistihallinnon pyrkimyksistä huolimatta. Se on säilynyt jopa Lähi-Idässä islamin puolikuun varjossa. Se mikä ennen kirjoitettiin kääröihin tai kuiskattiin korvasta korvaan, leviää nyt kontaktittomasti netin välityksellä ennennäkemättömällä vauhdilla ja vapaudella.

Kun kaikki kansat rokotetaan, on silloinkin ajankohtainen kysymys: Miten viemme ilosanoman kaikille kansoille uskolla omistettavaksi ja sydämeen talletettavaksi? Korona-aika on varmasti opettanut meitä paljon ja heittänyt uusien toimintatapojen kyytiin. Siitä on hyvä oppia, mutta muistaa ettei ilosanoma ole vain informaatiota. Sitä tulee levittää myös läsnäololla, lämmöllä, rakkauden teoilla ja aidoilla kohtaamisilla. Jumala on tarkoittanut meidät yhteen ja kokoontumaan keskenämme aivan kasvokkain. Osallisuus Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen ja vereen jaetaan ehtoollisen leivässä ja viinissä vain käsin ja kielin kosketeltavasti. Siksi tarvitaan jatkossakin saappaansa saveen laittavia lähetystyöntekijöitä. Vaan kyllä sitä on jatkossakin syytä tehdä osa lähetystyöstä kameran linssin ja mikrofonin edessä. Kiitos Jumalalle evankeliumin ilosanomasta, ja hyvästä teknologiasta!