Kolmen sukupolven festarit 

Maata Näkyvissä -festarit on siitä erikoinen nuortentapahtuma, että siellä osallistujia on kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Toikan ja Ahvenjärven perheissä pienimmät ovat osallistuneet festareille kantoliinassa ja vanhin järjestysmiesporukan ikämiesjaostossa.  

Marraskuun puolivälissä Turussa pidettävät Maata Näkyvissä –festarit on kesäisen Evankeliumijuhlan ohella toinen Sleyn vuotuisista päätapahtumista. Festareilla on ihan tavallista, että väkijoukossa saattaa törmätä omaan äitiin tai vaikka isoisään.  

Kokemäellä asuva Paavo Toikka, 71, on viiden lapsen isä, kuuden lapsenlapsen taata ja eläkkeellä oleva sähköalan teknikko. Toikka oli Maata Näkyvissä -festareilla ensimmäistä kertaa vuonna 1995. Silloin hänen vanhimmat lapsensa Mari ja Martti olivat vielä alle rippikouluiän eikä Toikilla haluttu jättää heitä tapahtumaan yksin koko viikonlopuksi. Tuona ensimmäisenä  vuonna Paavo ei vielä ollut talkoissa mukana, mutta seuraavina vuosina hän oli ensin majoitusvalvojana kouluilla ja sen jälkeen vuosien ajan järjestysmiehenä. Niin varmaan tänä vuonnakin, onhan Paavon järjestysmieskortti edelleen voimassa.  

Paavo kertoo, että heitä on järjestysmiesporukassa muutama ”ikämies”, joiden arvonimet ovat ”ukki, vaari ja taata”.  

–Niin kauan aion olla talkoissa kuin jaksan ja minua tarvitaan.  

Toikka on tehnyt monenlaisia talkoohommia, mutta talkoolaisena olemisessa Maata Näkyvissä –festareilla on hänestä jotain ihan erityistä.  

–Me vanhat saadaan olla tekemässä niin kuin käsketään ja nuoret kantavat vastuun. Monissa hommissa se on päinvastoin – vanhat jäävät jääräpäisesti päättämään, Paavo Toikka huomauttaa.  

Ei sittenkään yksin 

Paavo Toikka pitää tärkeänä, että Maata Näkyvissä –festarit voitaisiin järjestää tulevinakin vuosina Sleyn taloudellisista haasteista huolimatta.  

–On tärkeää, että nuorille on tapahtuma, jossa he voivat kohdata toisia nuoria, kuulla hyvää julistusta ja heitä miellyttävää musiikkia. Käytin viime kesänä Sleyn vuosikokouksessa puheenvuoron festareiden järjestämisen puolesta ja sanoin, että jos festarit lopetetaan siksi, että ne tuottavat tappiota, pitääkö sitten lopettaa Evankeliumijuhlankin, koska sekin tuottaa tappiota. En tietenkään aseta festareita ja evankeliumijuhlaa vastakkain, mutta molemmat tuottavat tappiota ja molemmat ovat tärkeä juhla, Paavo miettii.  

Monet nuoret ovat nykyään masentuneita ja kovien paineiden alla koulussa ja työelämässä. Paavo Toikka uskoo, että kristillinen sanoma, jota nuoret saavat festareillakin kuulla, antaa heille tulevaisuuden ja toivon näkökulman.  

–Monessa koulussa uskovat nuoret ovat yksinäisiä. Kun he näkevät festareilla tuhansia nuoria sanan ääressä, se antaa uuden näkökulman siihen, etteivät he sittenkään ole yksin. Siksikin festarit ovat niin tärkeät.  

Oma nimi käsiohjelmassa 

Paavo Toikan tytär Mari Ahvenjärvi on ulvilalainen kolmen lapsen äiti. Sataedussa projektipäällikköna työskentelevä Mari muistaa ensimmäisiltä festareiltaan sen, kun hän istui veljensä kanssa katsomossa syömässä rasiaan pakattuja eväsleipiä.  

–Oli iso halli ja se oli mieleenpainuvaa. Mieleeni jäi myös se, kun yksi pappi tuli tervehtimään. Tajusin, että täällähän voi nähdä tuttuja, Mari kertoo.   

–Isäni oli silloin ensimmäistä kertaa festareilla. Hän ei kuulunut enää tapahtuman kohderyhmään emmekä minä ja veljeni vielä!  

Joitakin vuosia myöhemmin Mari oli sitten mukana festareilla talkoolaisena sekä osallistujana. Hän aloitti ruoanjakajana. Mari muistaa, miten hienolta tuntui, kun monisivuisessa käsiohjelmassa oli lueteltu kaikkien talkoolaisten nimet. Sieltä löytyi omakin nimi.  

–Talkootyö varmasti osaltaan sitoutti tapahtumaan.  

Vastuu kasvoi vähitellen, ja yhden syksyn Ahvenjärvi oli festaritoimistossa sihteerinä.  

Mentyään naimisiin Mari osallistui tapahtumana miehensä Martti Ahvenjärven kanssa. Ahvenjärvet ovat myös pitäneet seurusteluaiheisia kanavia festareilla.  

Perheen kolmesta lapsesta vanhin, Onni, oli ensimmäisen kerran festareilla noin puolitoistavuotiaana ja Mari muistaa, että jompikumpi pikkusiskoista osallistui tapahtumaan vauvana kantoliinassa. Nyt lapset ovat  16-, 14- ja 12-vuotiaita. Mari Ahvenjärvestä on hienoa, että sekä festareilla että ja evankeliumijuhlassa lapset voi päästää turvallisesti liikkumaan myös itsenäisesti. 

Yksi viikonloppu kuplassa

Mari muistaa, miten nuorena tuntui hienolta, että nuoria oli koolla niin paljon.  

–Olen myös aina tykännyt monipuolisesti musiikista. Se on ollut festareilla tärkeää.  

Mari mainitsee yhtenä tärkeänä asiana festarijumalanpalvelusten saarnat. Niiden merkitys ei ole hänelle himmentynyt.  

–Ne ovat olleet ymmärrettävää puhetta, huolella ja ammattitaidolla toteutettuja.   

Lasten synnyttyä Mari jäi talkoista pois, mutta hänen aviomiehensä vielä jatkoi.  

–Sittemmin olemme käyneet perheenä festareilla päiväseltään säännöllisesti, lähes joka vuosi. Tänäkin vuonna ainakin minä ja lapset olemme menossa.  

Myös Marin lapsuudenperhe, vanhemmat ja viisi sisarusta, tapaavat usein festareilla ja saattavat istua jossakin konsertissa yhdessä.  

–Ne ovat semmoisia sukupolvikokemuksia ihan samaan tapaan kuin että joku perhe menee yhdessä vaikka lätkämatsiin, Mari tuumii.  

Marin mielestä festarit ovat merkittävä tapahtuma myös kristittyjen yhteyden kannalta. Mukana on osallistujia ja esiintyjiä eri kirkkokunnista.  

–On ollut riittävästi yhdistävää, jotta ollaan voitu jättää sivuosaan se, mikä erottaa.  

–Festarit ovat myös eräänlainen kupla, jossa nuori voi olla sitä mitä hän on. Ollaan hetki pois arjesta, jossa kristittynä oleminen voi välillä olla vaikeaa. Festarit on hyvä hetki olla kristittynä. Toivon, että lapset ja nuoret saisivat tulevaisuudessakin festarikokemuksen ja heille jäisi muutakin kuin muisto siitä, että tällainen tapahtuma joskus järjestettiin.  

”Festarit vahvistavat uskoa” 

Onni Ahvenjärvi on Mari Ahvenjärven esikoinen ja Paavo Toikan vanhin lapsenlapsi.  

Ensimmäisistä festareistaan Onni ei muista mitään. Myöhemmin hänellä oli hauskaa lastenhoidossa kavereiden kanssa.  

–Aika pienenä olin myös konserteissa mukana.  

Tänä vuonna Onni aikoo jatkaa äitinsä ja taatansa perinnettä talkoolaisena.  

Onnista on hienoa, että festarit ovat koko hänen perheensä yhteinen juttu.  

–On aina kiva päästä viikonlopuksi irti normaalista arjesta. Festareilla näkee paljon kavereita ja tuttuja. On kiva mennä kuuntelemaan musiikkia ja nyt kun olen vähän vanhempi, muukin ohjelma kiinnostaa.  

Tuleeko festareilla nukuttua?  

–Nukkuminen saattaa kyllä jäädä aika vähälle. Todennäköisesti keksitään jotain mielenkiintoisempaa, Onni tuumii.   

Paavon ja Marin tavoin Onnikin toivoo, että festarit voisivat toteutua jatkossakin.  

–Se on hieno tapahtuma. Toivon, että tulevatkin sukupolvet voisivat päästä sinne. Tapahtuma vahvistaa uskoa, kun siellä näkee paljon ihmisiä, jotka ovat samaa porukkaa ja uskovat samaan asiaan. Silloin tajuaa, ettei ole yksin, Onni sanoo.  

Juttu on ilmestynyt Sanansaattajan numerossa 22/2022.