Kolme kohtaamista

Tässä blogissakin on huomattu ja huomioitu: meidän keskellämme on ennätysmäärä maahanmuuttajia. Hyvät mutta vähän laiskat kristityt ovat kerta kerran perään todenneet, että Jumala lähetti heidät tänne, koska me emme ensin menneet sinne. Mutta nyt olisi meidän aikamme julistaa ilosanomaa, kun lähetyskenttä käveli luoksemme.

Tapasin kristillisessä tilaisuudessa egyptiläisen miehen. Iloitsin mielessäni siitä, että hänkin oli uskaltanut tulla kristittyjen yhteyteen. Varmaankin hyvien mutta vähän laiskojen suomalaisten kristittyjen ansiota. Mies ei osannut suomea, mutta englanti sujui jotenkuten. Keskustelimme tovin. ”Olen lähetystyöntekijä, nyt kolmannella lähetysmatkalla Suomessa”, kertoi vieras.

Todistin kristityksi kääntyneen kaukaa tulleen veljen kastetta. Kuuntelin liikuttuneena, kun kasteelle tullut tunnusti omalla äidinkielellään uskonsa. Hän otti vastaan rohkaisevia sanoja seurakuntalaisilta. Kuunteli hymyillen. Mies, jonka toverin kääntymykseen oli perhe vastannut sanoilla: ”Me tapamme sinut.” Mies, joka tämän tietäen kertoo itsekin avoimesti uskostaan. Kasteen saatuaan hän kääntyi seurakuntaan päin ja suuteli kaulassaan roikkuvaa ristiä.

Olin kirkkokonsertissa. Katselin edessäni istuvia turvapaikanhakijoita, jotka olivat vastaanottokeskuksesta porukalla saapuneet konserttiin. Muutamiin yhteislauluihin he yrittivät yhtyä hiljaa hyräillen. Tilaisuudessa kerättiin kolehti. Löysin lompakostani vitosen. Puristin rahaa kädessäni odottaen suntion saapumista. Edessäni istuvat turvapaikanhakijat kaivoivat hekin taskujaan. ”Viisitoista”, laski yksi puoliääneen ja antoi taskuistaan löytämänsä haaviin. Samoin tekivät hänen toverinsakin. Kolehtilauluna oli Suomalaisen messun kappale Paljosta hyvä on antaa.

Me ihan hyvät mutta vähän laiskat kristityt tarvitsemme jopa kotikentällämme toimimiseen apua. Me kauniisti rohkaisusta puhuvat mutta vähän laiskat kristityt tarvitsemme itse rohkaisua, jota kaukaiset veljet ja sisaret voivat meille opettaa. Me paljon omistavat mutta vähän nihkeät antajat tarvitsemme esimerkkiä siitä, kuinka Jumala siunaa sen, joka hänen omastaan jakaa.
Onneksi Jumala näyttää lähettäneen meidän luo auttajia, rohkaisijoita ja antajia. Toivottavasti heidän tulemisensa ei ole turha, vaan esimerkki saa meissä upota hyvään maahan ja tuottaa satoa