Kohtaamisia ja kilometrejä

Liisa Rossin lähettikirje 6/2022 – 10.11.2022

Marraskuinen tervehdys sinulle rakas lähettäjä!
Näin kotimaankaudella kirjeet tulevat harvaksemmin, mutta taitaa olla taas aika antaa elonmerkkiä
lähetistä. Onhan syksy jo niin pitkällä, että tänään kävin vaihtamassa talvirenkaat laina-autooni, että
on turvallista ajella vielä kiertuekalenterin viimeinen kuukausi.

Melkoista kiertue-elämää tämä syksy on ollutkin, ja takana on jo monta lähetyspiiriä, lähetysiltaa ja
monenmoista muuta tilaisuutta. Pääsinpä Joensuussa pitämään myös kaksi lukion uskonnontuntia,
mikä oli melkoisen jännää. Kiitos kaikille tilaisuuksien järjestäjille, vastaanottajille ja kiinnostuneille
osallistujille! Matka jatkuu eteenpäin monta rohkaisevaa kohtaamista ja sanaa takataskussa. Viime viikolla käydessäni Rantakylän seurakunnan vieraana Joensuussa minulla oli mahdollisuus olla mukana myös Joensuun Evankelisten Opiskelijoiden illassa. Tuo käynti oli itselleni merkityksellinen, sillä juuri Joensuu EO on se väylä, jonka kautta olen aikoinani tullut mukaan Sleyn toimintaan ja jossa olen saanut paljon oppeja myös lähetystyöhön. Toimin aikoinani kolme vuotta EO:n opiskelijatyöntekijänä, ja Joensuussa elettiin silloin opiskelijatyöhön joskus kuuluuvaa aallonpohjavaihetta. Illoissa kävivain muutama ihminen ja kannoin valtaosan vastuustayksin. Usein turhautti, ja mietin, mitä järkeä tässä on. Jumalakuitenkin kutsui silloin tekemään paljon sellaista,mitä en kuvitellut pystyväni tekemään ja olemaan pienessä uskollinen, jotta Joensuun EO pysyi elossa – ja nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin se elää yhä ja voi hyvin. Tätä Jumalan uskollisuutta omassa työssään olen monesti Viron-vuosienkin aikana
itselleni muistutellut.

Uusia uskontotilastoja
Virossa tehtiin alkuvuodesta väestönlaskenta, jossa kysyttiin myös, kokevatko ihmiset jonkin uskon omakseen. Nuo uskontotilastot julkaistiin viime viikolla, ja niiden mukaan Viron asukkaista 58 % ei identifioi itseään minkään uskonnon mukaan, kun taas 29 % kokee jonkin uskon omakseen. Etnisten virolaisten suhteen luvut on 71 % ja 17 %, sillä isossa venäläisvähemmistössä ortodoksisuus on yleistä. Valtaosa uskojista (93 %) mieltää itsensä kristityiksi. Luterilaisuus on edelleen virolaisten joukossa suosituin uskonto, mutta koko Virossa ortodoksien määrä on noussut jo kaksinkertaiseksi luterilaisten määrään nähden.15-29-vuotiaista virolaisista itseään kristittyinä pitää 6,5%, ja heistä luterilaisia on vain kolmasosa. Luterilaisten suhteellisen määrän putoaminen nuorimmassa ikäluokassa on osittain seurausta siitä, että luterilainen kirkko on ollut valmis ”ulkoistamaan” nuorisotyön baptistien ja muiden vapaiden suuntien tehtäväksi. Toisaalta luvut varmasti kertovat myös siitä, että kirkkokuntien väliset raja-aidat Virossa ovat matalia ja monet ylittävät niitä sujuvasti sitoutumatta yhteen tiettyyn seurakuntaan.20 vuodessa uskonnottomien ja ortodoksien määrä on noussut, luterilaisten määrä taas pudonnut lähes puoleen.

Kaikki valta kaikkina päivinä
Tilastoja katsoessa voi tuntua, että lähetystyö Virossa ei ole kantanut kovin paljoa hedelmää. Onneksi niin omassa kuin kollegojeni työssä saa nähdä niitä hetkiä, kun työn merkityksen huomaa. Ja silloinkin kun ei näe, meitä on kutsuttu olemaan uskollisia. Matteuksen evankeliumin lähetyskäskystä löytyy neljästi sana ”kaikki”. Kaksi niistä kuuluu meille annettuun käskyyn: tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi ja opettaa heille kaikki Jeesuksen opetukset. Toiset kaksi ovat valtavia lupauksia, jotka tekevät ylipäätään mahdolliseksi lähetyskäskyyn vastaamisen: Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja Hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Siksi me teemme lähetystyötä, että meidät on valtuuttanut ja lähettänyt Herra, jolla on kaikki valta, ja joka on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut kaikki pahan vallat. Ja tämä Kaikkivaltias lupaa olla meidän kanssamme elämämme jokaisessa hetkessä – ei siis ole mitään hätää.